João 11

Lazare, frère de Marie et de Marthe, mourant, est ressuscité par Jésus-Christ, sur quoi le Conseil des Juifs s’assemble.

1 Or il y avait un certain homme malade, appelé Lazare, qui était de Béthanie, la bourgade de Marie et de Marthe sa soeur. 2 Et Marie était celle qui oignit le Seigneur d’une huile odoriférante, et qui essuya ses pieds de ses cheveux ; et Lazare qui était malade, était son frère. 3 Ses soeurs donc envoyèrent vers lui, pour lui dire : Seigneur, voici, celui que tu aimes, est malade. 4 Et Jésus l’ayant entendu, dit : cette maladie n’est point à la mort, mais pour la gloire de Dieu, afin que le Fils de Dieu soit glorifié par elle. 5 Or Jésus aimait Marthe, et sa soeur, et Lazare. 6 Et après qu’il eut entendu que Lazare était malade, il demeura deux jours au même lieu où il était. 7 Et après cela il dit à ses Disciples : retournons en Judée. 8 Les Disciples lui dirent : Maître, il n’y a que peu de temps, que les Juifs cherchaient à te lapider, et tu y vas encore ! 9 Jésus répondit : n’y a-t-il pas douze heures au jour ? si quelqu’un marche de jour, il ne bronche point ; car il voit la lumière de ce monde. 10 Mais si quelqu’un marche de nuit, il bronche ; car il n’y a point de lumière avec lui. 11 Il dit ces choses, et puis il leur dit : Lazare notre ami dort ; mais j’y vais pour l’éveiller. 12 Et ses Disciples lui dirent : Seigneur, s’il dort il sera guéri. 13 Or Jésus avait dit cela de sa mort ; mais ils pensaient qu’il parlât du dormir du sommeil. 14 Jésus leur dit donc alors ouvertement : Lazare est mort, 15 Et j’ai de la joie pour l’amour de vous de ce que je n’y étais point ; afin que vous croyiez ; mais allons vers lui. 16 Alors Thomas, appelé Didyme, dit à ses condisciples : allons-y aussi, afin que nous mourions avec lui. 17 Jésus y étant donc arrivé, trouva que Lazare était déjà depuis quatre jours au sépulcre. 18 Or Béthanie n’était éloignée de Jérusalem que d’environ quinze stades. 19 Et plusieurs des Juifs étaient venus vers Marthe et Marie pour les consoler au sujet de leur frère. 20 Et quand Marthe eut ouï dire que Jésus venait, elle alla au-devant de lui ; mais Marie se tenait assise à la maison. 21 Et Marthe dit à Jésus : Seigneur, si tu eusses été ici mon frère ne fût pas mort. 22 Mais maintenant je sais que tout ce que tu demanderas à Dieu, Dieu te le donnera. 23 Jésus lui dit : ton frère ressuscitera. 24 Marthe lui dit : je sais qu’il ressuscitera en la résurrection au dernier jour. 25 Jésus lui dit : je suis la résurrection et la vie : celui qui croit en moi, encore qu’il soit mort, il vivra. 26 Et quiconque vit, et croit en moi, ne mourra jamais ; crois-tu cela ? 27 Elle lui dit : oui, Seigneur, je crois que tu es le Christ, le Fils de Dieu, qui devait venir au monde. 28 Et quand elle eut dit cela, elle alla appeler secrètement Marie sa soeur, en lui disant : le Maître est ici, et il t’appelle. 29 Et aussitôt qu’elle l’eut entendu, elle se leva promptement, et s’en vint à lui. 30 Or Jésus n’était point encore venu à la bourgade, mais il était au lieu où Marthe l’avait rencontré. 31 Alors les Juifs qui étaient avec Marie à la maison, et qui la consolaient ayant vu qu’elle s’était levée si promptement, et qu’elle était sortie, la suivirent, en disant : elle s’en va au sépulcre, pour y pleurer. 32 Quand donc Marie fut venue où était Jésus, l’ayant vu, elle se jeta à ses pieds, en lui disant : Seigneur, si tu eusses été ici, mon frère ne fût pas mort. 33 Et quand Jésus la vit pleurer, de même que les Juifs qui étaient venus là avec elle, il frémit en son esprit, et s’émut. 34 Et il dit : où l’avez-vous mis ? Ils lui répondirent : Seigneur, viens, et vois. 35 Et Jésus pleura. 36 Sur quoi les Juifs dirent : voyez comme il l’aimait. 37 Et quelques-uns d’entre eux disaient : celui-ci qui a ouvert les yeux de l’aveugle, ne pouvait-il pas faire aussi que cet homme ne mourût point ? 38 Alors Jésus frémissant encore en soi même, vint au sépulcre, (or c’était une grotte, et il y avait une pierre mise dessus). 39 Jésus dit : levez la pierre. Mais Marthe, la soeur du mort, lui dit : Seigneur, il sent déjà : car il est là depuis quatre jours. 40 Jésus lui dit : ne t’ai-je pas dit que si tu crois tu verras la gloire de Dieu ? 41 Ils levèrent donc la pierre de dessus le lieu où le mort était couché. Et Jésus levant ses yeux au ciel, dit : Père, je te rends grâces de ce que tu m’as exaucé. 42 Or je savais bien que tu m’exauces toujours ; mais je l’ai dit à cause des troupes qui sont autour de moi, afin qu’elles croient que tu m’as envoyé. 43 Et ayant dit ces choses, il cria à haute voix : Lazare sors dehors. 44 Alors le mort sortit, ayant les mains et les pieds liés de bandes ; et son visage était enveloppé d’un couvre-chef. Jésus leur dit : déliez-le, et laissez-le aller. 45 C’est pourquoi plusieurs des Juifs qui étaient venus vers Marie, et qui avaient vu ce que Jésus avait fait, crurent en lui. 46 Mais quelques-uns d’entre eux s’en allèrent aux Pharisiens, et leur dirent les choses que Jésus avait faites. 47 Alors les principaux Sacrificateurs et les Pharisiens assemblèrent le Conseil, et ils dirent : que faisons-nous ? car cet homme fait beaucoup de miracles. 48 Si nous le laissons faire, chacun croira en lui, et les Romains viendront, qui nous extermineront, nous, et le Lieu, et la Nation. 49 Alors l’un d’eux appelé Caïphe, qui était le souverain Sacrificateur de cette année là, leur dit : vous n’y entendez rien. 50 Et vous ne considérez pas qu’il est de notre intérêt qu’un homme meure pour le peuple, et que toute la Nation ne périsse point. 51 Or il ne dit pas cela de lui-même, mais étant souverain Sacrificateur de cette année-là, il prophétisa que Jésus devait mourir pour la Nation. 52 Et non pas seulement pour la Nation, mais aussi pour assembler les enfants de Dieu, qui étaient dispersés. 53 Depuis ce jour-là donc ils consultèrent ensemble pour le faire mourir. 54 C’est pourquoi Jésus ne marchait plus ouvertement parmi les Juifs, mais il s’en alla de là dans la contrée qui est près du désert, en une ville appelée Ephraïm, et il demeura là avec ses Disciples. 55 Or la Pâque des Juifs était proche, et plusieurs de ces pays-là montèrent à Jérusalem avant Pâque, afin de se purifier. 56 Et ils cherchaient Jésus, et se disaient l’un à l’autre dans le Temple : que vous semble ? croyez-vous qu’il ne viendra point à la Fête ? 57 Or les principaux Sacrificateurs et les Pharisiens avaient donné ordre, que si quelqu’un savait où il était, il le déclarât, afin de se saisir de lui.

Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista 1-44, ja sentähden ylipapit ja fariseukset, noudattaen Kaifaan neuvoa, päättävät tappaa Jeesuksen 45-53, mutta hän väistyy Efraim nimiseen kaupunkiin 54-57.

1 *Luuk. 10:38-39Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana. 2 *Matt. 26:7; Mark. 14:3; Joh. 12:3Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä. 3 Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa". 4 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi". 5 Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. 6 Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää; 7 mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme taas Juudeaan". 8 *Joh. 10:31Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!" 9 *Joh. 9:4Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon. 10 Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa." 11 Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta". 12 Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi". 13 Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta. 14 Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut, 15 ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä". 16 Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa".

17 Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa. 18 Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä. 19 Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta. 20 Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona. 21 Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. 22 Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." 23 Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös". 24 *Dan. 12:2; Joh. 5:28-29Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä". 25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. 26 *Joh. 6:35Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" 27 *Matt. 16:16; Joh. 6:69Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan". 28 Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua". 29 Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa. 30 Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut. 31 Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä. 32 Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut". 33 Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi; 34 ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso". 35 *Luuk. 19:41Ja Jeesus itki. 36 Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!" 37 *Joh. 9:6-7Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?" 38 Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi. 39 Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää". 40 *Joh. 11:4Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" 41 Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. 42 Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut." 43 Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!" 44 Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".

45 Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. 46 Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt. 47 Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja? 48 Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan." 49 Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään 50 *Joh. 18:14ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu". 51 Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, 52 *Joh. 10:16eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset. 53 Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.

54 Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen.

55 Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä. 56 Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?" 57 Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.