Ezequiel 9

Commission de Dieu contre Jérusalem. Les marqués de Dieu épargnés.

1 Puis il cria d’une voix forte moi l’entendant, et il dit : faites approcher ceux qui ont commission contre la ville, chacun avec son instrument de destruction dans sa main. 2 Et voici six hommes venaient de devers le chemin de la haute porte qui regarde vers l’Aquilon, et chacun avait en sa main son instrument de destruction ; et il y avait au milieu d’eux un homme vêtu de lin, qui avait un cornet d’écrivain sur ses reins ; et ils entrèrent, et se tinrent auprès de l’autel d’airain. 3 Alors la gloire du Dieu d’Israël s’éleva de dessus le Chérubin sur lequel elle était, et vint sur le seuil de la maison, et il cria à l’homme qui était vêtu de lin, et qui avait le cornet d’écrivain sur ses reins. 4 Et l’Eternel lui dit : passe par le milieu de la ville, par le milieu de Jérusalem, et marque la lettre Thau sur les fronts des hommes qui gémissent et qui soupirent à cause de toutes les abominations qui se commettent au dedans d’elle. 5 Et il dit aux autres, moi l’entendant : passez par la ville après lui, et frappez ; que votre oeil n’épargne personne, et n’ayez point de compassion. 6 Tuez tout, les vieillards, les jeunes gens, les vierges, les petits enfants, et les femmes ; mais n’approchez point d’aucun de ceux sur lesquels sera la lettre Thau, et commencez par mon Sanctuaire. Ils commencèrent donc par les vieillards qui étaient devant la maison. 7 Et il leur dit : profanez la maison, et remplissez les parvis de gens tués ; sortez, et ils sortirent, et frappèrent par la ville. 8 Or il arriva que comme ils frappaient, je demeurai là, et m’étant prosterné le visage contre terre, je criai, et dis : Ah ! ah ! Seigneur Eternel ! t’en vas-tu donc détruire tous les restes d’Israël, en répandant ta fureur sur Jérusalem ? 9 Et il me dit : l’iniquité de la maison d’Israël et de Juda est excessivement grande, et le pays est rempli de meurtres, et la ville remplie de crimes ; car ils ont dit : l’Eternel a abandonné le pays, et l’Eternel ne nous voit point. 10 Et quant à moi, mon oeil aussi ne les épargnera point, et je n’en aurai point de compassion ; je leur rendrai leur train sur leur tête. 11 Et voici, l’homme vêtu de lin, qui avait le cornet sur ses reins, rapporta ce qui avait été fait, et il dit : J’ai fait comme tu m’as commandé.

Näky jatkuu: Ne, jotka ovat murheissaan epäjumalanpalveluksen kauhistuksista, merkitään ja säästetään; muut surmataan.

1 Sitten hän huusi suurella äänellä minun korviini ja sanoi: "Tulkaa, kaupungin rankaisijat, ja kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään!" 2 *Hes. 8:3; Ilm. 15:1,6Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen. 3 *Hes. 1:5Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä; 4 *2. Moos. 12:23; Jer. 5:1; Ilm. 7:3ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään". 5 Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, 6 *Jer. 25:29; Hes. 8:16; 1. Piet. 4:17tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä. 7 Ja hän sanoi heille: "Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!" Niin he menivät ja surmasivat kaupungissa.

8 Mutta kun minä heidän surmatessaan olin jäänyt jäljelle, lankesin minä kasvoilleni, huusin ja sanoin: "Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat vihasi Jerusalemin ylitse?" 9 *Hes. 7:23; Hes. 8:12; Hes. 11:6Niin hän sanoi minulle: "Israelin ja Juudan heimon syntivelka on ylen suuri; maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: 'Herra on hyljännyt tämän maan, ei Herra näe'. 10 *Hes. 8:18Niinpä minäkään en sääli enkä armahda. Minä annan heidän vaelluksensa tulla heidän oman päänsä päälle."

11 Ja katso, pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä, toi tämän sanan: "Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä".