Ezequiel 12

Deux Emblèmes prophétiques.

1 La parole de l’Eternel me fut encore adressée, en disant : 2 Fils d’homme : tu demeures au milieu d’une maison rebelle, au milieu de gens qui ont des yeux pour voir, et ne voient point ; et qui ont des oreilles pour ouïr, et n’entendent point ; parce qu’ils sont une maison rebelle. 3 Toi donc, fils d’homme, fais-toi l’équipage d’un homme qui déloge, et déloge de jour, eux le voyant ; déloge, dis-je, de ton lieu pour aller en un autre, eux le voyant ; peut-être qu’ils y prendront garde ; quoiqu’ils soient une maison rebelle. 4 Tu mettras donc dehors pendant le jour ton équipage, tel qu’est l’équipage d’un homme qui déloge, eux le voyant ; et sur le soir tu sortiras, eux le voyant, comme quand on sort pour déloger. 5 Perce-toi la paroi, eux le voyant, et tire par-là dehors ton équipage. 6 Tu le porteras sur l’épaule, eux le voyant, et tu le tireras dehors sur la brune ; tu couvriras aussi ton visage, afin que tu ne voies point la terre ; car je t’ai mis pour être un signe à la maison d’Israël. 7 Je fis donc comme il m’avait été commandé : je portai dehors durant le jour mon équipage tel qu’est l’équipage d’un homme qui déloge, et sur le soir je me perçai la paroi avec la main, je le tirai dehors sur la brune, et le portai sur l’épaule, eux le voyant. 8 Et au matin la parole de l’Eternel me fut adressée, en disant : 9 Fils d’homme, la maison d’Israël, maison rebelle, ne t’a-t-elle pas dit : qu’est-ce que tu fais ? 10 Dis-leur : ainsi a dit le Seigneur l’Eternel : Cet ordre dont je suis chargé s’adresse au Prince qui est dans Jérusalem, et à toute la maison d’Israël qui est parmi eux. 11 Dis : Je vous suis pour un signe ; comme j’ai fait, ainsi il leur sera fait ; ils délogeront pour s’en aller en captivité. 12 Et le Prince qui est parmi eux, portera sur la brune son équipage sur l’épaule, et sortira ; on lui percera la paroi pour le tirer par-là dehors ; il couvrira son visage, afin qu’il ne voie point de ses yeux la terre. 13 J’étendrai mon rets sur lui, et il sera pris dans mes filets ; et je le ferai entrer dans Babylone au pays des Caldéens, mais il ne la verra point, et il y mourra. 14 Et je disperserai à tout vent tout ce qui est autour de lui, son secours, et toutes ses troupes ; et je tirerai l’épée après eux. 15 Et ils sauront que je suis l’Eternel, quand je les aurai répandus parmi les nations, et que je les aurai dispersés par les pays. 16 Et je laisserai de reste d’entre eux quelque peu de gens, préservés de l’épée, de la famine, et de la mortalité, afin qu’ils racontent toutes leurs abominations, parmi les nations vers lesquelles ils seront parvenus ; et ils sauront que je suis l’Eternel. 17 Puis la parole de l’Eternel me fut adressée, en disant : 18 Fils d’homme, mange ton pain dans l’agitation, et bois ton eau en tremblant et avec inquiétude. 19 Puis tu diras au peuple du pays : ainsi a dit le Seigneur l’Eternel touchant les habitants de Jérusalem, à la terre d’Israël : ils mangeront leur pain avec chagrin, et ils boiront leur eau avec frayeur, parce que son pays sera désolé, étant privé de son abondance, à cause de la violence de tous ceux qui y habitent. 20 Et les villes peuplées seront désertes, et le pays ne sera que désolation ; et vous saurez que je suis l’Eternel. 21 La parole de l’Eternel me fut encore adressée, en disant : 22 Fils d’homme, quel est ce proverbe dont vous usez touchant la terre d’Israël, en disant : les jours seront prolongés, et toute vision périra ? 23 C’est pourquoi dis-leur : ainsi a dit le Seigneur l’Eternel, je ferai cesser ce proverbe, et on ne s’en servira plus pour proverbe en Israël ; et dis-leur : les jours, et la parole de toute vision sont proches. 24 Car il n’y aura plus désormais aucune vision de vanité, ni aucune divination de flatteur, au milieu de la maison d’Israël. 25 Car moi l’Eternel, je parlerai, et la parole que j’aurai prononcée sera mise en exécution, elle ne sera plus différée ; mais, ô maison rebelle ! je prononcerai en vos jours la parole, et je l’exécuterai, dit le Seigneur l’Eternel. 26 La parole de l’Eternel me fut encore adressée, en disant : 27 Fils d’homme, voici, ceux de la maison d’Israël disent : la vision que celui-ci voit n’arrivera pas de longtemps, et il prophétise pour des temps qui sont encore éloignés. 28 C’est pourquoi dis-leur : ainsi a dit le Seigneur l’Eternel : aucune de mes paroles ne sera plus différée, mais la parole que j’aurai prononcée sera exécutée incessamment, dit le Seigneur l’Eternel.

Vertauskuvallinen ennustus lähdöstä pakkosiirtolaisuuteen ja Israelin maan hävityksestä. Profeetan sana on täyttyvä varmasti ja viipymättä.

1 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 2 *5. Moos. 29:4; Jes. 6:9; Jes. 42:18; Jer. 5:21; Hes. 2:3; Matt. 13:14"Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku. 3 *Jer. 26:3; Jer. 36:3Sinä, ihmislapsi, tee itsellesi matkavarusteet ja mene päiväiseen aikaan heidän silmäinsä edessä pakkosiirtolaisuuteen; sinun on mentävä pakkosiirtolaisuuteen omalta paikkakunnaltasi toiseen paikkakuntaan heidän silmäinsä edessä. Ehkäpä he näkevät sen, sillä he ovat uppiniskainen suku. 4 Ja vie ulos varusteesi, niinkuin pakkosiirtolaiset varusteensa, päiväiseen aikaan heidän silmäinsä edessä; mutta lähde itse illalla heidän silmäinsä edessä, niinkuin pakkosiirtolaiset lähtevät. 5 Murtaudu läpi seinän heidän silmäinsä edessä ja vie ne siitä ulos. 6 *Jes. 8:18; Jes. 20:3; Hes. 24:24; Sak. 3:8Nosta ne hartioillesi heidän silmäinsä edessä ja vie ulos pilkkopimeässä; peitä kasvosi, niin ettet näe maata. Sillä ennusmerkiksi minä olen sinut pannut Israelin heimolle." 7 Ja minä tein, niinkuin minua oli käsketty: minä vein ulos päiväiseen aikaan varusteeni, niinkuin pakkosiirtolaiset varusteensa, mutta illalla minä murtauduin käsin läpi seinän; pilkkopimeässä minä ne vein ulos, minä nostin ne hartioilleni heidän silmäinsä edessä.

8 Mutta aamulla minulle tuli tämä Herran sana: 9 "Ihmislapsi, eikö ole Israelin heimo, uppiniskainen suku, sinulle sanonut: 'Mitä sinä teet?' 10 Sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ruhtinasta, joka on Jerusalemissa, koskee tämä ennustus ja kaikkea Israelin heimoa, mikä on heidän keskuudessaan. 11 Sano: Minä olen teille ennusmerkki: niinkuin minä tein, niin heille tehdään, pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen he menevät. 12 Ruhtinas, joka on heidän keskellänsä, nostaa nostettavansa hartioilleen ja lähtee ulos pilkkopimeässä; seinästä he murtautuvat läpi, viedäkseen siitä ulos vietävänsä. Kasvonsa hän peittää, koska hän ei ole silmillänsä näkevä maata. 13 *2. Kun. 25:4; Jer. 52:7; Hes. 17:20; Hes. 32:3Minä levitän verkkoni hänen ylitsensä, ja hän takertuu minun pyydykseeni; minä vien hänet Baabeliin, kaldealaisten maahan, mutta sitä hän ei saa nähdä, ja sinne hän kuolee. 14 *Hes. 5:12Ja kaikki, keitä hänellä on ympärillään apunansa, ja kaikki hänen sotajoukkonsa minä hajotan kaikkiin tuuliin, ja minä ajan niitä takaa paljastetulla miekalla. 15 Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin. 16 Mutta vähäisen määrän heitä minä jätän miekasta, nälästä ja rutosta jäljelle kertomaan pakanain seassa, siellä, minne he joutuvat, kaikista kauhistuksistansa; ja ne tulevat tietämään, että minä olen Herra."

17 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 18 "Ihmislapsi, syö leipäsi vavisten, juo vetesi väristen ja huolenalaisena 19 *Hes. 4:16ja sano maan kansalle: Näin sanoo Herra, Herra Jerusalemin asukkaista Israelin maassa: He tulevat syömään leipänsä huolenalaisina ja juomaan vetensä kauhun vallassa, ja sen maa tulee autioksi kaikesta, mitä siinä on, kaikkien siinä asuvaisten väkivaltaisuuden tähden. 20 Asutut kaupungit joutuvat raunioiksi, ja maa tulee autioksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."

21 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 22 *2. Piet. 3:4"Ihmislapsi, miksi teillä on tämä pilkkalause Israelin maasta, kun sanotte: 'Aika venyy pitkälle, ja tyhjään raukeavat kaikki näyt?' 23 *Hab. 2:3Sentähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä teen lopun tästä pilkkalauseesta, niin ettei sitä enää lausuta Israelissa. Sano heille päinvastoin: Lähellä on aika ja kaikkien näkyjen täyttymys. 24 Sillä ei ole oleva enää petollista näkyä, ei liukasta ennustelua Israelin heimon keskuudessa. 25 *Jer. 1:12Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän aikananne, uppiniskainen suku, minä sanan puhun ja sen myös täytän, sanoo Herra, Herra."

26 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 27 "Ihmislapsi, katso, Israelin heimo sanoo: 'Niihin näkyihin, joita tämä näkee, on päiviä paljon, ja hän ennustaa kaukaisista ajoista'. 28 Sentähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Ei viivy enää yksikään minun sanani: Minkä sanan minä puhun, se tapahtuu, sanoo Herra, Herra."