Ezequiel 3

Visions d’Ezéchiel exposées.

1 Puis il me dit : fils d’homme, mange ce que tu trouveras, mange ce rouleau, et t’en va, et parle à la maison d’Israël. 2 J’ouvris donc ma bouche, et il me fit manger ce rouleau. 3 Et il me dit : fils d’homme, repais ton ventre, et remplis tes entrailles de ce rouleau que je te donne ; et je le mangeai, et il fut doux dans ma bouche comme du miel. 4 Puis il me dit : fils d’homme, lève-toi et va vers la maison d’Israël, et leur prononce mes paroles. 5 Car tu n’es point envoyé vers un peuple de langage inconnu, ou de langue barbare ; c’est vers la maison d’Israël ; 6 Ni vers plusieurs peuples de langage inconnu, ou de langue barbare, dont tu ne puisses pas entendre les paroles ; si je t’eusse envoyé vers eux, ne t’écouteraient-ils pas ? 7 Mais la maison d’Israël ne te voudra pas écouter, parce qu’ils ne me veulent point écouter ; car toute la maison d’Israël est effrontée, et d’un coeur obstiné. 8 Voici, j’ai renforcé ta face contre leurs faces, et j’ai renforcé ton front contre leurs fronts. 9 Et j’ai rendu ton front semblable à un diamant, et plus fort qu’un caillou ; ne les crains donc point, et ne t’effraie point à cause d’eux, quoiqu’ils soient une maison rebelle. 10 Puis il me dit : fils d’homme, reçois dans ton coeur, et écoute de tes oreilles toutes les paroles que je te dirai. 11 Lève-toi donc, va vers ceux qui ont été emmenés captifs, va vers les enfants de ton peuple, parle-leur, et leur dis que le Seigneur l’Eternel a ainsi parlé, soit qu’ils écoutent, ou qu’ils n’en fassent rien. 12 Puis l’Esprit m’éleva, et j’ouïs après moi une voix qui me causa une grande émotion, disant : Bénie soit de son lieu la gloire de l’Eternel. 13 Et j’ouïs le bruit des ailes des animaux, qui s’entre-touchaient les unes les autres, et le bruit des roues vis-à-vis d’eux, j’ouïs, dis-je, une voix qui me causa une grande émotion. 14 L’Esprit donc m’éleva, et me ravit, et je m’en allai l’esprit rempli d’amertume et de colère mais la main de l’Eternel me fortifia. 15 Je vins donc vers ceux qui avaient été transportés à Télabib, vers ceux qui demeuraient auprès du fleuve de Kébar ; et je me tins là où ils se tenaient, même je me tins là parmi eux sept jours, tout étonné. 16 Et au bout de sept jours, la parole de l’Eternel me fut adressée, en disant : 17 Fils d’homme, je t’ai établi pour surveillant à la maison d’Israël ; tu écouteras donc la parole de ma bouche, et tu les avertiras de ma part. 18 Quand j’aurai dit au méchant : tu mourras de mort, et que tu ne l’auras point averti, et que tu ne lui auras point parlé pour l’avertir de se garder de son méchant train, afin de lui sauver la vie ; ce méchant-là mourra dans son iniquité, mais je redemanderai son sang de ta main. 19 Que si tu as averti le méchant, et qu’il ne se soit point détourné de sa méchanceté, ni de son méchant train ; il mourra dans son iniquité, mais tu auras délivré ton âme. 20 Pareillement si le juste se détourne de sa justice, et commet l’iniquité, lorsque j’aurai mis quelque obstacle devant lui, il mourra, parce que tu ne l’auras point averti ; il mourra dans son péché, et il ne sera point fait mention de ses justices qu’il aura faites ; mais je redemanderai son sang de ta main. 21 Que si tu avertis le juste de ne pécher point, et que lui aussi ne pèche point, il vivra certainement, parce qu’il aura été averti, et toi pareillement tu auras délivré ton âme. 22 Et la main de l’Eternel fut là sur moi, et il me dit : lève-toi, et sors vers la campagne, et là je te parlerai. 23 Je me levai donc, et sortis vers la campagne ; et voici, la gloire de l’Eternel se tenait là, telle que la gloire que j’avais vue auprès du fleuve de Kébar, et je tombai sur ma face. 24 Alors l’Esprit entra dans moi, et me releva sur mes pieds, et il me parla, et me dit : entre, et t’enferme dans ta maison. 25 Car quant à toi, fils d’homme, voici, on mettra des cordes sur toi, et on t’en liera, et tu ne sortiras point pour aller parmi eux. 26 Et je ferai tenir ta langue à ton palais, tu seras muet, et tu ne les reprendras point ; parce qu’ils sont une maison rebelle. 27 Mais quand je te parlerai, j’ouvrirai ta bouche, et tu leur diras : ainsi a dit le Seigneur l’Eternel : que celui qui écoute, écoute ; et que celui qui n’écoute pas, n’écoute pas ; car ils sont une maison rebelle.

Profeetta syö kirjakäärön, saa ohjeet Herralta ja menee kansansa tykö. Profeetan sielunhoitaja-kutsumus.

1 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle". 2 Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni. 3 *Ps. 19:11; Jer. 15:16Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan". Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja. P 4 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, mene nyt Israelin heimon tykö ja puhu heille minun sanani. 5 Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö; 6 ei monien kansojen tykö, outokielisten ja kankeapuheisten, joiden puhetta et ymmärrä. Jos niiden tykö lähettäisin sinut, he sinua kuulisivat. 7 *Hes. 2:4Mutta Israelin heimo ei tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. Sillä koko Israelin heimolla on kova otsa ja paatunut sydän. 8 *Jer. 1:18; Miika 3:8Katso, minä teen sinun kasvosi yhtä koviksi kuin heidän kasvonsa ja sinun otsasi yhtä kovaksi kuin heidän otsansa. 9 *Hes. 2:6Timantin kaltaiseksi, kiveä kovemmaksi minä teen sinun otsasi. Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku."

10 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, kaikki minun sanani, jotka minä sinulle puhun, ota sydämeesi ja kuule korvillasi. 11 Ja nyt mene pakkosiirtolaisten tykö, kansasi lasten tykö; puhu heille ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra — kuulkoot he tai olkoot kuulematta."

12 Niin henki nosti minut, ja minä kuulin takaani suuren, jylisevän äänen: "Kiitetty olkoon Herran kirkkaus, siinä kussa se on!" 13 ja olentojen siipien kohinan, kun ne löivät toisiinsa, samalla pyöräin jyrinän ja suuren, jylisevän äänen. 14 *Jer. 15:17Ja henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni kiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni. 15 Ja minä tulin Tell-Aabibiin pakkosiirtolaisten tykö, jotka asuivat Kebar-joen varrella; ja siellä, missä he asuivat, minä istuin jäykistyneenä heidän keskuudessaan seitsemän päivää.

16 Mutta seitsemän päivän kuluttua tuli minulle tämä Herran sana: 17 *Jer. 6:17; Hes. 33:7"Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. 18 Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. 19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. 20 *Hes. 18:24; Hes. 33:12Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee — kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta — mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. 21 Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut."

22 Herran käsi tuli siellä minun päälleni, ja hän sanoi minulle: "Nouse ja mene laaksoon, niin minä siellä puhuttelen sinua". 23 *Hes. 1:3Niin minä nousin ja menin laaksoon, ja katso, siellä seisoi Herran kirkkaus, samankaltainen kuin kirkkaus, jonka minä olin nähnyt Kebar-joen varrella. Ja minä lankesin kasvoilleni. 24 *Hes. 2:2Mutta minuun tuli henki ja nosti minut jaloilleni, ja hän puhutteli minua ja sanoi minulle: "Mene, sulkeudu sisälle huoneeseesi. 25 *Hes. 4:8Ja sinä, ihmislapsi! Katso, sinut pannaan köysiin ja sidotaan niillä, niin ettet voi mennä ulos heidän keskuuteensa. 26 *Hes. 2:5Ja minä tartutan sinun kielesi suusi lakeen, niin että mykistyt etkä voi olla heille nuhtelijana, sillä he ovat uppiniskainen suku. 27 *Hes. 2:7Mutta kun minä puhuttelen sinua, avaan minä sinun suusi, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra. Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku."