Rute 2

Histoire de Ruth et de Booz.

1 Or le mari de Nahomi avait là un parent, homme fort et vaillant, de la famille d’Eli-mélec, qui avait nom Booz. 2 Et Ruth la Moabite dit à Nahomi : Je te prie que j’aille aux champs, et je glanerai quelques épis après celui devant lequel j’aurai trouvé grâce. Et elle lui répondit : Va, ma fille. 3 Elle s’en alla donc et entra dans un champ, et glana après les moissonneurs ; et il arriva qu’elle se rencontra dans un champ qui appartenait à Booz, lequel était de la famille d’Eli-mélec. 4 Or voici, Booz vint de Bethléhem, et il dit aux moissonneurs : L’Eternel soit avec vous ; et ils lui répondirent : L’Eternel te bénisse. 5 Puis Booz dit à son serviteur qui avait charge sur les moissonneurs : A qui est cette jeune fille ? 6 Et le serviteur qui avait charge sur les moissonneurs, répondit, et dit : C’est une jeune femme Moabite, qui est venue avec Nahomi du pays de Moab. 7 Et elle nous a dit : Je vous prie que je glane, et que j’amasse quelques poignées après les moissonneurs ; étant donc entrée elle est demeurée depuis le matin jusqu’à cette heure. C’est là le peu de temps qu’elle a demeuré en la maison. 8 Alors Booz dit à Ruth : Ecoute, ma fille, : ne va point glaner dans un autre champ, et même ne sors point d’ici ; et ne bouge point d’ici d’auprès de mes jeunes filles. 9 Regarde le champ où l’on moissonnera, et va après elles ; n’ai-je pas défendu à mes garçons de te toucher ? et si tu as soif, va aux vaisseaux, et bois de ce que les garçons auront puisé. 10 Alors elle tomba le visage contre terre, et se prosterna, et lui dit : Comment ai-je trouvé grâce devant toi, que tu me connaisses, vu que je suis étrangère ? 11 Booz répondit, et lui dit : Tout ce que tu as fait à ta belle-mère, depuis que ton mari est mort, m’a été exactement rapporté ; et comment tu as laissé ton père, et ta mère, et le pays de ta naissance, et tu es venue vers un peuple que tu n’avais point connu auparavant. 12 L’Eternel récompense ton oeuvre, et que ton salaire soit entier de la part de l’Eternel le Dieu d’Israël, sous les ailes duquel tu t’es venue retirer. 13 Et elle dit : Monseigneur, je trouve grâce devant toi, car tu m’as consolée, et tu as parlé selon le coeur de ta servante ; et cependant je ne suis point autant que l’une de tes servantes. 14 Booz lui dit encore à l’heure du repas : Approche-toi d’ici, et mange du pain, et trempe ton morceau dans le vinaigre ; et elle s’assit à côté des moissonneurs, et il lui donna du grain rôti, et elle en mangea, et fut rassasiée, et serra le reste. 15 Puis elle se leva pour glaner ; et Booz commanda à ses garçons, en disant : Qu’elle glane même entre les javelles, et ne lui faites point de honte. 16 Et même vous lui laisserez, comme par mégarde, quelques poignées ; vous les lui laisserez, et elle les recueillera, et vous ne l’en censurerez point. 17 Elle glana donc au champ jusqu’au soir, et elle battit ce quelle avait recueilli, et il y eut environ un Epha d’orge. 18 Et elle l’emporta, et vint en la ville ; et sa belle-mère vit ce qu’elle avait glané. Elle tira aussi ce qu’elle avait serré de ce qu’elle avait eu de reste après qu’elle eut été rassasiée, et elle le lui donna. 19 Alors sa belle-mère lui dit : Où as-tu glané aujourd’hui, et où as-tu fait ceci ? Béni soit celui qui t’a reconnue. Et elle déclara à sa belle-mère chez qui elle avait fait cela, et dit : L’homme chez qui j’ai fait ceci aujourd’hui, s’appelle Booz. 20 Et Nahomi dit à sa belle-fille : Béni soit-il de l’Eternel, puisqu’il a la même bonté pour les vivants qu’il avait eue pour les morts. Et Nahomi lui dit : Cet homme nous est proche parent, et il est un de ceux qui ont le droit de retrait lignager. 21 Et Ruth la Moabite dit : Et même il m’a dit : Ne bouge point d’avec les garçons qui m’appartiennent, jusqu’à ce qu’ils aient achevé toute la moisson qui m’appartient. 22 Et Nahomi dit à Ruth sa belle-fille : Ma fille, il est bon que tu sortes avec ses jeunes filles, et qu’on ne te rencontre point dans un autre champ. 23 Elle ne bougea donc point d’avec les jeunes filles de Booz, afin de glaner, jusqu’à ce que la moisson des orges et la moisson des froments fût achevée, puis elle se tint avec sa belle-mère.

Ruut poimii tähkiä Booaan pellolla.

1 *Matt. 1:5Noomilla oli miehensä puolelta sukulainen, hyvin varakas mies, Elimelekin sukua, nimeltä Booas. 2 *3. Moos. 19:9; 3. Moos. 23:22Ja mooabilainen Ruut sanoi Noomille: "Anna minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, jonka silmien edessä saan armon". Noomi vastasi hänelle: "Mene, tyttäreni!" 3 Niin hän lähti ja meni poimimaan eräälle pellolle leikkuuväen jäljessä; ja hänelle sattui niin, että se peltopalsta oli Booaan, joka oli Elimelekin sukua. 4 Ja katso, Booas tuli Beetlehemistä, ja hän sanoi leikkuuväelle: "Herra olkoon teidän kanssanne!" He vastasivat hänelle: "Herra siunatkoon sinua!" 5 Sitten Booas sanoi palvelijallensa, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä: "Kenen tuo nuori nainen on?" 6 Palvelija, joka oli leikkuuväen päällysmiehenä, vastasi ja sanoi: "Se on se nuori mooabitar, joka tuli Noomin mukana Mooabin maasta. 7 Hän sanoi: 'Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä leikkuuväen jäljessä'. Niin hän tuli ja on ahertanut aamusta varhain tähän saakka; vasta äsken hän hiukan levähti tuolla majassa." 8 Niin Booas sanoi Ruutille: "Kuules, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni mukana. 9 Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Jos sinun tulee jano, niin mene astioille ja juo vettä, jota palvelijat ammentavat." 10 Silloin Ruut heittäytyi kasvoilleen, kumartui maahan ja sanoi hänelle: "Miten olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin että huolehdit minusta, vaikka olen vieras?" 11 Booas vastasi ja sanoi hänelle: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä sinä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua, kuinka jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. 12 *Ps. 17:8; Ps. 36:8; Ps. 57:2; Matt. 23:37Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään." 13 Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijattaresi vertainen".

14 Ruoka-ajan tultua Booas sanoi hänelle: "Käy tänne ruualle ja kasta palasesi hapanviiniin". Niin Ruut istui leikkuuväen viereen; ja Booas pani hänen eteensä paahdettuja jyviä, niin että hän söi tarpeeksensa ja jäi tähteeksikin. 15 Kun hän sitten nousi poimimaan, käski Booas palvelijoitaan sanoen: "Hän saa poimia myöskin lyhteiden väliltä; ja te ette saa loukata häntä. 16 Voittepa vetää sitomistakin joitakin tähkiä ja jättää ne hänen poimittavikseen; ja te ette saa nuhdella häntä." 17 Niin Ruut poimi pellolla iltaan asti; sitten hän pui, mitä oli saanut poimituksi, ja siitä tuli noin eefa-mitan verta ohria.

18 Ja hän otti ne ja tuli kaupunkiin ja näytti anopillensa, mitä oli poiminut. Sen jälkeen Ruut otti esille tähteet ruuasta, josta oli syönyt tarpeekseen, ja antoi ne hänelle. 19 Silloin hänen anoppinsa sanoi hänelle: "Missä olet tänään poiminut ja missä olet tehnyt työtä? Siunattu olkoon se, joka on sinusta huolehtinut." Sitten hän ilmoitti anopillensa, kenen luona hän oli ollut työssä, sanoen: "Se mies, jonka luona olin tänä päivänä työssä, on nimeltään Booas". 20 *3. Moos. 25:25Noomi sanoi miniällensä: "Siunatkoon häntä Herra, joka on osoittanut laupeutta eläviä ja kuolleita kohtaan". Ja Noomi sanoi vielä: "Hän on sukulaisemme ja meidän sukulunastajiamme". 21 Silloin mooabilainen Ruut sanoi: "Vielä hän sanoi minulle: 'Pysyttele vain minun palvelijaini mukana siihen asti, että he saavat kaiken minun leikkuuni lopetetuksi'". 22 Niin Noomi sanoi miniällensä Ruutille: "Hyvä on, tyttäreni, lähde hänen palvelijattariensa mukana, niin et joudu sysittäväksi muiden pelloilla". 23 Ja hän pysytteli Booaan palvelijattarien seurassa poimien tähkiä, kunnes ohran- ja nisunleikkuu oli lopussa. Sitten hän jäi olemaan anoppinsa luo.