Rute 1

Histoire d’Eli-mélec, de Nahomi et de Ruth.

1 Or il arriva du temps que les Juges jugeaient, qu’il y eut une famine au pays ; et un homme de Bethléhem de Juda s’en alla, pour demeurer en quelque lieu du pays de Moab, lui et sa femme, et ses deux fils. 2 Et le nom de cet homme était Eli-mélec, et le nom de sa femme Nahomi, et les noms de ses deux fils Mahlon et Kiljon, Ephratiens, de Bethléhem de Juda ; et ils vinrent au pays de Moab, et y demeurèrent. 3 Or Eli-mélec, mari de Nahomi, mourut et elle resta avec ses deux fils ; 4 Qui prirent pour eux des femmes Moabites, dont l’une s’appelait Horpa, et l’autre Ruth ; et ils demeurèrent là environ dix ans. 5 Puis ses deux fils Mahlon et Kiljon moururent ; ainsi cette femme demeura là, privée de ses deux fils et de son mari. 6 Depuis elle se leva avec ses belles-filles pour s’en retourner du pays de Moab ; car elle apprit au pays de Moab, que l’Eternel avait visité son peuple, en leur donnant du pain. 7 Ainsi elle partit du lieu où elle avait demeuré, et ses deux belles-filles avec elle, et elles se mirent en chemin pour retourner au pays de Juda. 8 Et Nahomi dit à ses deux belles-filles : Allez, retournez chacune en la maison de sa mère ; l’Eternel vous fasse du bien, comme vous en avez fait à ceux qui sont morts, et à moi. 9 L’Eternel vous fasse trouver du repos à chacune dans la maison de son mari ; et elle les baisa ; mais elles élevèrent leur voix, et pleurèrent. 10 Et lui dirent : Mais plutôt nous retournerons avec toi vers ton peuple. 11 Et Nahomi répondit : Retournez-vous-en, mes filles ; pourquoi viendriez-vous avec moi ? Ai-je encore des fils en mon ventre, afin que vous les ayez pour maris ? 12 Retournez-vous-en, mes filles, allez-vous-en ; car je suis trop âgée pour être remariée ; et quand je dirais que j’en aurais quelque espérance, quand même dès cette nuit je serais avec un mari, et quand même j’aurais enfanté des fils ; 13 Les attendriez-vous jusqu’à ce qu’ils fussent grands ? Différeriez-vous pour eux d’être remariées ? Non, mes filles ; certes je suis dans une plus grande amertume que vous, parce que la main de l’Eternel s’est déployée contre moi. 14 Alors elles élevèrent leur voix, et pleurèrent encore ; et Horpa baisa sa belle-mère ; mais Ruth resta avec elle. 15 Et Nahomi lui dit : Voici, ta belle-soeur s’en est retournée à son peuple et à ses dieux ; retourne-t’en après ta belle-soeur. 16 Mais Ruth répondit : Ne me prie point de te laisser, pour m’éloigner de toi ; car où tu iras, j’irai ; et où tu demeureras, je demeurerai ; ton peuple sera mon peuple, et ton Dieu sera mon Dieu. 17 Là où tu mourras, je mourrai, et j’y serai ensevelie. Ainsi me fasse l’Eternel et ainsi y ajoute, qu’il n’y aura que la mort qui me sépare de toi. 18 Nahomi donc voyant qu’elle était résolue d’aller avec elle, cessa de lui en parler. 19 Et elles marchèrent toutes deux jusqu’à ce qu’elles vinrent à Bethléhem ; et comme elles furent entrées dans Bethléhem, toute la ville se mit à parler sur son sujet ; et les femmes dirent : N’est-ce pas ici Nahomi ? 20 Et elle leur répondit : Ne m’appelez point Nahomi, appelez-moi Mara. Car le Tout-Puissant m’a remplie d’amertume. 21 Je m’en allai pleine de biens, et l’Eternel me ramène vide. Pourquoi m’appelleriez-vous Nahomi, puisque l’Eternel m’a abattue, et que le Tout-Puissant m’a affligée ? 22 C’est ainsi que s’en retourna Nahomi, et avec elle Ruth la Moabite, sa belle-fille, qui était venue du pays de Moab ; et elles entrèrent dans Bethléhem au commencement de la moisson des orges.

Mooabilainen Ruut lähtee anoppinsa Noomin kanssa Beetlehemiin.

1 Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat, tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies lähti sieltä ja asettui vaimonsa ja kahden poikansa kanssa muukalaisena asumaan Mooabin maahan. 2 *1. Moos. 35:19Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. Niin he tulivat Mooabin maahan ja oleskelivat siellä. 3 Ja Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa. 4 Nämä ottivat itselleen mooabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymmenen vuotta. 5 Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään. 6 Silloin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansastansa huolen ja antanut sille leipää.

7 Niin hän lähti yhdessä molempien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Ja heidän tietä käydessään matkalla Juudan maahan 8 sanoi Noomi molemmille miniöillensä: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, niinkuin te olette vainajille ja minulle tehneet. 9 *Ruut 3:1Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät 10 ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo". 11 *5. Moos. 25:5Mutta Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni; miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille? 12 Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha joutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia, 13 *Job 19:21ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi miehelään menemättä. Ei, tyttäreni; minä olen hyvin murheissani teidän tähtenne, sillä Herran käsi on sattunut minuun." 14 Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui kiinni hänessä. 15 Ja Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa". 16 Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät." 18 Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seurata häntä, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa.

19 Niin he kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Ja kun he tulivat Beetlehemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot sanoivat: "Onko tämä Noomi?" 20 Mutta hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi*Nimi merkitsee: onnellinen., kutsukaa minua Maaraksi*Nimi merkitsee: murheellinen., sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkerata murhetta. 21 Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?" 22 Niin Noomi palasi miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta; ja he saapuivat Beetlehemiin ohranleikkuun alussa.