Marcos 5

Jésus-Christ délivre un possédé, guérit une femme malade, et ressuscite la fille de Jaïrus.

1 Et ils arrivèrent au delà de la mer, dans le pays des Gadaréniens. 2 Et quand il fut sorti de la nacelle, un homme qui avait un esprit immonde, sortit d’abord des sépulcres, et le vint rencontrer. 3 Cet homme faisait sa demeure dans les sépulcres, et personne ne le pouvait tenir lié, non pas même avec des chaînes. 4 Parce que souvent, quand il avait été lié de fers et de chaînes, il avait rompu les chaînes, et mis les fers en pièces, et personne ne le pouvait dompter. 5 Et il était continuellement de nuit et de jour dans les montagnes, et dans les sépulcres, criant, et se frappant avec des pierres. 6 Mais quand il eut vu Jésus de loin, il courut et se prosterna devant lui. 7 Et criant à haute voix, il dit : qu’y a-t-il entre nous, Jésus, Fils du Dieu souverain ? Je te conjure de la part de Dieu, de ne me tourmenter point. 8 Car Jésus lui disait : sors de cet homme, esprit immonde. 9 Alors il lui demanda : comment te nommes-tu ? Et il répondit, et dit : J’ai nom Légion ; parce que nous sommes plusieurs. 10 Et il le priait instamment qu’il ne les envoyât point hors de cette contrée. 11 Or il y avait là vers les montagnes un grand troupeau de pourceaux qui paissait. 12 Et tous ces démons le priaient, en disant : Envoie-nous dans les pourceaux, afin que nous entrions en eux ; et aussitôt Jésus le leur permit. 13 Alors ces esprits immondes étant sortis, entrèrent dans les pourceaux, et le troupeau, qui était d’environ deux mille, se jeta du haut en bas dans la mer ; et ils furent étouffés dans la mer. 14 Et ceux qui paissaient les pourceaux s’enfuirent, et en portèrent les nouvelles dans la ville, et dans les villages. 15 Et ceux de la ville sortirent pour voir ce qui était arrivé, et vinrent à Jésus ; et ils virent le démoniaque, celui qui avait eu la légion, assis et vêtu, et en bon sens ; et ils furent saisis de crainte. 16 Et ceux qui avaient vu le miracle, leur racontèrent ce qui était arrivé au démoniaque, et aux pourceaux. 17 Alors ils se mirent à le prier qu’il se retirât de leurs quartiers. 18 Et quand il fut entré dans la nacelle, celui qui avait été démoniaque le pria de permettre qu’il fût avec lui. 19 Mais Jésus ne le lui permit point, et lui dit : va-t’en à ta maison vers les tiens, et raconte-leur les grandes choses que le Seigneur t’a faites, et comment il a eu pitié de toi. 20 Il s’en alla donc, et se mit à publier en Décapolis les grandes choses que Jésus lui avait faites ; et tous s’en étonnaient. 21 Et quand Jésus fut repassé à l’autre rivage dans une nacelle, de grandes troupes s’assemblèrent vers lui, et il était près de la mer. 22 Et voici un des Principaux de la Synagogue nommé Jaïrus, vint à lui, et le voyant, il se jeta à ses pieds. 23 Et il le priait instamment, en disant : ma petite fille est à l’extrémité ; je te prie de venir, et de lui imposer les mains, afin qu’elle soit guérie, et qu’elle vive. 24 Jésus s’en alla donc avec lui ; et de grandes troupes de gens le suivaient et le pressaient. 25 Or une femme qui avait une perte de sang depuis douze ans, 26 Et qui avait beaucoup souffert entre les mains de plusieurs médecins, et avait dépensé tout son bien, sans avoir rien profité, mais plutôt était allée en empirant ; 27 Ayant ouï parler de Jésus, vint dans la foule par derrière, et toucha son vêtement. 28 Car elle disait : si je touche seulement ses vêtements, je serai guérie. 29 Et dans ce moment la perte de sang s’arrêta ; et elle sentit en son corps qu’elle était guérie de son fléau. 30 Et aussitôt Jésus reconnaissant en soi-même la vertu qui était sortie de lui, se retourna vers la foule, en disant : qui est-ce qui a touché mes vêtements ? 31 Et ses Disciples lui dirent : tu vois que la foule te presse, et tu dis : qui est-ce qui m’a touché ? 32 Mais il regardait tout autour pour voir celle qui avait fait cela. 33 Alors la femme saisie de crainte et toute tremblante, sachant ce qui avait été fait en sa personne, vint et se jeta à ses pieds, et lui déclara toute la vérité. 34 Et il lui dit : ma fille ! ta foi t’a sauvée ; va-t’en en paix, et sois guérie de ton fléau. 35 Comme il parlait encore, il vint des gens de chez le Principal de la Synagogue, qui lui dirent : ta fille est morte, pourquoi donnes-tu encore de la peine au Maître ? 36 Mais Jésus ayant aussitôt entendu ce qu’on disait, dit au Principal de la Synagogue : ne crains point ; crois seulement. 37 Et il ne permit à personne de le suivre, sinon à Pierre, et à Jacques, et à Jean, le frère de Jacques. 38 Puis il vint à la maison du Principal de la Synagogue, et il vit le tumulte, c’est-à-dire, ceux qui pleuraient et qui jetaient de grands cris. 39 Et étant entré, il leur dit : pourquoi faites-vous tout ce bruit, et pourquoi pleurez-vous ? la petite fille n’est pas morte, mais elle dort. 40 Et ils se riaient de lui. Mais Jésus les ayant tous fait sortir, prit le père et la mère de la petite fille, et ceux qui étaient avec lui, et entra là où la petite fille était couchée. 41 Et ayant pris la main de l’enfant, il lui dit : Talitha cumi, qui étant expliqué, veut dire : petite fille (je te dis) lève-toi. 42 Et d’abord la petite fille se leva, et marcha ; car elle était âgée de douze ans ; et ils en furent dans un grand étonnement. 43 Et il leur commanda fort expressément que personne ne le sût ; puis il dit qu’on lui donnât à manger.

Jeesus parantaa riivatun gerasalaisten alueella 1-20, lähtee Jairuksen kotiin 21-24, tekee matkalla terveeksi verenjuoksua sairastavan naisen 25-34 ja herättää Jairuksen tyttären 35-43.

1 Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. 2 Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. 3 Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; 4 sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. 5 Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä. 6 Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä 7 ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua." 8 Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki". 9 Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta". 10 Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta. 11 Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella. 12 Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin". 13 Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen. 14 Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. 15 Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät. 16 Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt. 17 *Ap. t. 16:39Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan. 18 Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. 19 Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut". 20 Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.

21 Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla. 22 Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen, 23 pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon". 24 Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.

25 Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta 26 ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. 27 *Matt. 14:36; Mark. 3:10Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; 28 sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi". 29 Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. 30 *Luuk. 6:19Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" 31 Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'" 32 Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt. 33 Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. 34 *Mark. 10:52; Luuk. 17:19Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."

35 Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" 36 Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan". 37 Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. 38 *Jer. 9:17-18Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. 39 *Joh. 11:11Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." 40 Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. 41 *Luuk. 7:14Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. 42 Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. 43 *Matt. 8:4; Mark. 3:12; Luuk. 5:14Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.