Marcos 10

Doctrine de Jésus-Christ du divorce, du salut des enfants, du riche difficilement sauvé, de sa passion, et de l’ambition des siens ; enfin il guérit l’aveugle Bartimée.

1 Puis étant parti de là, il vint sur les confins de la Judée, au delà du Jourdain, et les troupes s’étant encore assemblées auprès de lui, il les enseignait comme il avait accoutumé. 2 Alors des Pharisiens vinrent à lui, et pour l’éprouver ils lui demandèrent : est-il permis à un homme de répudier sa femme ? 3 Il répondit, et leur dit : qu’est-ce que Moïse vous a commandé ? 4 Ils dirent : Moïse a permis d’écrire la Lettre de divorce, et de répudier ainsi sa femme. 5 Et Jésus répondant leur dit : il vous a donné ce commandement à cause de la dureté de votre coeur. 6 Mais au commencement de la création, Dieu fit un homme et une femme. 7 C’est pourquoi l’homme laissera son père et sa mère, et s’attachera à sa femme ; 8 Et les deux seront une seule chair : ainsi ils ne sont plus deux, mais une seule chair. 9 Que l’homme donc ne sépare pas ce que Dieu a joint. 10 Puis ses Disciples l’interrogèrent encore sur cela même dans la maison. 11 Et il leur dit : quiconque laissera sa femme, et se mariera à une autre, il commet un adultère contre elle. 12 Pareillement si la femme laisse son mari, et se marie à un autre, elle commet un adultère. 13 Et on lui présenta de petits enfants, afin qu’il les touchât ; mais les Disciples reprenaient ceux qui les présentaient ; 14 Et Jésus voyant cela, en fut indigné, et il leur dit : laissez venir à moi les petits enfants, et ne les en empêchez point ; car le Royaume de Dieu appartient à ceux qui leur ressemblent. 15 En vérité, je vous dis, que quiconque ne recevra pas comme un petit enfant le Royaume de Dieu, il n’y entrera point. 16 Après les avoir donc pris entre ses bras, il les bénit, en posant les mains sur eux. 17 Et comme il sortait pour se mettre en chemin, un homme accourut, et se mit à genoux devant lui, et lui fit cette demande : Maître qui es bon, que ferai-je pour hériter la vie éternelle ? 18 Et Jésus lui répondit : pourquoi m’appelles-tu bon ? il n’y a nul être qui soit bon que Dieu. 19 Tu sais les Commandements : Ne commets point adultère. Ne tue point. Ne dérobe point. Ne dis point de faux témoignage. Ne fais aucun tort à personne. Honore ton père et ta mère. 20 Il répondit, et lui dit : Maître, j’ai gardé toutes ces choses dès ma jeunesse. 21 Et Jésus ayant jeté l’oeil sur lui, l’aima, et lui dit : il te manque une chose ; va, et vends tout ce que tu as, et le donne aux pauvres, et tu auras un trésor au ciel ; puis viens, et me suis, ayant chargé la croix. 22 Mais il fut fâché de ce mot, et s’en alla tout triste, parce qu’il avait de grands biens. 23 Alors Jésus ayant regardé alentour, dit à ses Disciples : combien difficilement ceux qui ont des richesses entreront-ils dans le Royaume de Dieu. 24 Et ses Disciples s’étonnèrent de ces paroles ; mais Jésus prenant encore la parole, leur dit : mes enfants, qu’il est difficile à ceux qui se confient aux richesses d’entrer dans le Royaume de Dieu ! 25 Il est plus aisé qu’un chameau passe par le trou d’une aiguille, qu’il ne l’est qu’un riche entre dans le Royaume de Dieu. 26 Et ils s’en étonnèrent encore davantage, disant entre eux : et qui peut être sauvé ? 27 Mais Jésus les ayant regardés, leur dit : cela est impossible quant aux hommes, mais non pas quant à Dieu ; car toutes choses sont possibles à Dieu. 28 Alors Pierre se mit à lui dire : voici, nous avons tout quitté, et t’avons suivi. 29 Et Jésus répondant, dit : en vérité je vous dis, qu’il n’y a personne qui ait laissé ou maison, ou frères, ou soeurs, ou père, ou mère, ou femme, ou enfants, ou champs, pour l’amour de moi, et de l’Evangile, 30 Qui n’en reçoive maintenant en ce temps-ci cent fois autant, maisons, et frères, et soeurs, et mère, et enfants, et champs, avec des persécutions ; et dans le siècle à venir, la vie éternelle. 31 Mais plusieurs qui sont les premiers, seront les derniers ; et les derniers seront les premiers. 32 Or ils étaient en chemin, montant à Jérusalem, et Jésus allait devant eux ; et ils étaient épouvantés, et craignaient en le suivant, parce que Jésus ayant encore pris à l’écart les douze, s’était mis à leur déclarer les choses qui lui devaient arriver ; 33 Disant : voici, nous montons à Jérusalem ; et le Fils de l’homme sera livré aux principaux Sacrificateurs, et aux Scribes ; et ils le condamneront à mort, et le livreront aux Gentils ; 34 Qui se moqueront de lui, et le fouetteront, et cracheront contre lui, puis ils le feront mourir ; mais il ressuscitera le troisième jour. 35 Alors Jacques et Jean , fils de Zébédée, vinrent à lui, en lui disant : Maître, nous voudrions que tu fisses pour nous ce que nous te demanderons. 36 Et il leur dit : que voulez-vous que je fasse pour vous ? 37 Et ils lui dirent : accorde-nous que dans ta gloire nous soyons assis l’un à ta droite, et l’autre à ta gauche. 38 Et Jésus leur dit : vous ne savez ce que vous demandez ; pouvez-vous boire la coupe que je dois boire ; et être baptisés du Baptême dont je dois être baptisé ? 39 Ils lui répondirent : nous le pouvons. Et Jésus leur dit : il est vrai que vous boirez la coupe que je dois boire, et que vous serez baptisés du Baptême dont je dois être baptisé ; 40 Mais d’être assis à ma droite et à ma gauche, ce n’est pas à moi de le donner ; mais il sera donné à ceux à qui il est préparé. 41 Ce que les dix autres ayant ouï, ils conçurent de l’indignation contre Jacques et Jean. 42 Et Jésus les ayant appelés, leur dit : vous savez que ceux qui dominent sur les nations les maîtrisent, et que les Grands d’entre eux usent d’autorité sur elles. 43 Mais il n’en sera pas ainsi entre vous ; mais quiconque voudra être le plus grand entre vous, sera votre serviteur. 44 Et quiconque d’entre vous voudra être le premier, sera le serviteur de tous. 45 Car aussi le Fils de l’homme n’est pas venu pour être servi, mais pour servir, et pour donner sa vie en rançon pour plusieurs. 46 Puis ils arrivèrent à Jéricho ; et comme il partait de Jéricho avec ses Disciples et une grande troupe, un aveugle, appelé Bartimée, c’est-à-dire, fils de Timée, était assis sur le chemin, et mendiait. 47 Et ayant entendu que c’était Jésus le Nazarien, il se mit à crier, et à dire : Jésus, Fils de David, aie pitié de moi. 48 Et plusieurs le censuraient fortement, afin qu’il se tût ; mais il criait encore plus fort : Fils de David, aie pitié de moi ! 49 Et Jésus s’étant arrêté, dit qu’on l’appelât. On l’appela donc, en lui disant : prends courage, lève-toi, il t’appelle. 50 Et jetant bas son manteau, il se leva, et s’en vint à Jésus. 51 Et Jésus prenant la parole, lui dit : que veux-tu que je te fasse ? Et l’aveugle lui dit : Maître, que je recouvre la vue. 52 Et Jésus lui dit : Va, ta foi t’a sauvé. Et sur-le-champ il recouvra la vue, et il suivit Jésus par le chemin.

Jeesus lähtee Galileasta 1, vastaa kysymykseen avioerosta 2-12, siunaa lapsia 13-16, neuvoo rikasta nuorukaista 17-22, varoittaa rikkauden vaarasta 23-27, lupaa seuraajilleen suuren armopalkan 28-31, julistaa tulevaa kärsimistään uudelleen 32-34, ojentaa Sebedeuksen poikia 35-40 ja kehoittaa opetuslapsiaan nöyryyteen 41-45 sekä parantaa sokean Bartimeuksen 46-52.

1 Ja hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä.

2 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa. 3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?" 4 *5. Moos. 24:1; Matt. 5:31He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon". 5 Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen. 6 *1. Moos. 1:27; 1. Moos. 5:2Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. 7 *1. Moos. 2:24; Ps. 45:11; Ef. 5:31Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. 8 Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. 9 *1. Kor. 7:10-11Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." 10 Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa. 11 *Matt. 5:32; Luuk. 16:18Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. 12 Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin."

13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. 14 *Matt. 18:3; 1. Kor. 14:20Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." 16 *Mark. 9:36Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.

17 Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 18 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. 19 *2. Moos. 20:12-16; 5. Moos. 5:16-20; Mal. 3:5; Room. 13:9Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'." 20 *1. Kor. 4:4; Fil. 3:6Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti". 21 *Matt. 6:19; Luuk. 12:33; Luuk. 16:9; 1. Tim. 6:17-19Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua". 22 Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

23 Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!" 24 *Ps. 62:11; Sananl. 11:28Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan! 25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." 26 Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?" 27 *1. Moos. 18:14; Job 42:2; Jer. 32:17; Sak. 8:6; Luuk. 1:37Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista".

28 *Matt. 4:20; Luuk. 5:11Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua". 29 Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, 30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. 31 *Matt. 20:16; Luuk. 13:30Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."

32 Ja he olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mitä hänelle oli tapahtuva: 33 *Matt. 16:21; Matt. 17:22; Mark. 8:31; Mark. 9:31; Luuk. 9:22"Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin; 34 ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös".

35 Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme". 36 Hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?" 37 Niin he sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi". 38 *Luuk. 12:50Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?" 39 *Ap. t. 12:2; Room. 6:3; Room. 8:17; Fil. 3:10He sanoivat hänelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin; 40 mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu".

41 Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. 42 *Luuk. 22:25-27Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. 43 *Matt. 23:11; Mark. 9:35; Luuk. 9:48Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; 44 *1. Piet. 5:3ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. 45 *Joh. 13:14; Ef. 1:7; Fil. 2:7; Kol. 1:14; 1. Tim. 2:6; Tit. 2:14; 1. Piet. 1:18-19Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä. 47 *Matt. 9:27; Matt. 15:22; Luuk. 17:13Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua". 48 Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua". 49 Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua". 50 Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö. 51 Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen". 52 *Matt. 9:22; Mark. 5:34; Luuk. 7:50; Luuk. 8:48; Luuk. 17:19Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.