Números 14

Le peuple murmure. Discours de Josué. Hamalécites.

1 Alors toute l’assemblée s’éleva, et se mit à jeter des cris, et le peuple pleura cette nuit-là. 2 Et tous les enfants d’Israël murmurèrent contre Moïse et contre Aaron ; et toute l’assemblée leur dit : Plût à Dieu que nous fussions morts au pays d’Egypte, ou en ce désert ! plût à Dieu que nous fussions morts ! 3 Et pourquoi l’Eternel nous conduit-il vers ce pays-là, pour y tomber par l’épée ; nos femmes et nos petits enfants seront en proie. Ne nous vaudrait-il pas mieux retourner en Egypte ? 4 Et ils se dirent l’un à l’autre : Etablissons-nous un chef, et retournons en Egypte. 5 Alors Moïse et Aaron tombèrent sur leurs visages devant toute l’assemblée des enfants d’Israël. 6 Et Josué, fils de Nun, et Caleb, fils de Jéphunné, qui étaient de ceux qui avaient examiné le pays, déchirèrent leurs vêtements ; 7 Et parlèrent à toute l’assemblée des enfants d’Israël, en disant : Le pays par lequel nous avons passé pour le reconnaître est un fort bon pays. 8 Si nous sommes agréables à l’Eternel, il nous fera entrer en ce pays-là, et il nous le donnera. C’est un pays découlant de lait et de miel. 9 Seulement ne soyez point rebelles contre l’Eternel, et ne craignez point le peuple de ce pays-là ; car ils seront notre pain ; leur protection s’est retirée de dessus eux, et l’Eternel est avec nous ; ne les craignez point. 10 Alors toute l’assemblée parla de les lapider ; mais la gloire de l’Eternel apparut à tous les enfants d’Israël au Tabernacle d’assignation. 11 Et l’Eternel dit à Moïse : Jusques-à quand ce peuple-ci m’irritera-t-il par mépris, et jusques-à quand ne croira-t-il point en moi, après tous les signes que j’ai faits au milieu de lui ? 12 Je le frapperai de mortalité, et je le détruirai ; mais je te ferai devenir un peuple plus grand et plus fort qu’il n’est. 13 Et Moïse dit à l’Eternel : Mais les Egyptiens l’entendront, car tu as fait monter par ta force ce peuple-ci du milieu d’eux. 14 Et ils diront avec les habitants de ce pays qui auront entendu que tu étais, ô Eternel ! au milieu de ce peuple, et que tu apparaissais, ô Eternel ! à vue d’oeil, que ta nuée s’arrêtait sur eux, et que tu marchais devant eux le jour dans la colonne de nuée, et la nuit dans la colonne de feu ; 15 Quand tu auras fait mourir ce peuple, comme un seul homme, les nations qui auront entendu parler de ton Nom, tiendront ce langage. 16 Parce que l’Eternel ne pouvait faire entrer ce peuple au pays qu il avait juré de leur donner, il les a tués au désert. 17 Or maintenant, je te prie, que la puissance du Seigneur soit magnifiée, comme tu as parlé, en disant : 18 L’Eternel est tardif à colère, et abondant en gratuité, ôtant l’iniquité, et le péché, et qui ne tient nullement le coupable pour innocent, punissant l’iniquité des pères sur les enfants, jusqu’à la troisième et à la quatrième génération. 19 Pardonne, je te prie, l’iniquité de ce peuple, selon la grandeur de ta gratuité, comme tu as pardonné à ce peuple, depuis l’Egypte jusqu’ici. 20 Et l’Eternel dit : J’ai pardonné selon ta parole. 21 Mais certainement je suis vivant, et la gloire de l’Eternel remplira toute la terre. 22 Car quant à tous les hommes qui ont vu ma gloire, et les signes que j ai faits en Egypte et au désert qui m’ont déjà tenté par dix fois, et qui n ont point obéi à ma voix ; 23 S’ils voient jamais le pays que j’avais juré à leurs pères de leur donner, tous ceux, dis-je, qui m’ont irrité par mépris, ne le verront point. 24 Mais parce que mon serviteur Caleb a été animé d’un autre esprit, et qu’il a persévéré à me suivre, aussi le ferai-je entrer au pays où il a été, et sa postérité le possédera en héritage. 25 Or les Hamalécites et les Cananéens habitent en la vallée ; retournez demain en arrière, et vous en allez au désert par le chemin de la mer Rouge. 26 L’Eternel parla aussi à Moïse et à Aaron, en disant : 27 Jusques à quand continuera cette méchante assemblée qui murmure contre moi ? J’ai entendu les murmures des enfants d’Israël, par lesquels ils murmurent contre moi. 28 Dis-leur : Je suis vivant, dit l’Eternel, si je ne vous fais ainsi que vous avez parlé, et comme je l’ai ouï. 29 Vos charognes tomberont dans ce désert, et tous ceux d’entre vous qui ont été dénombrés selon tout le compte que vous en avez fait, depuis l’âge de vingt ans, et au dessus, vous tous qui avez murmuré contre moi ; 30 Si vous entrez au pays, pour lequel j’avais levé ma main, jurant que je vous y ferais habiter, excepté Caleb, fils de Jéphunné, et Josué, fils de Nun. 31 Et quant à vos petits enfants, dont vous avez dit qu’ils seraient en proie, je les y ferai entrer, et ils sauront quel est ce pays que vous avez méprisé. 32 Mais quant à vous, vos charognes tomberont dans ce désert. 33 Mais vos enfants seront paissant dans ce désert quarante ans ; et ils porteront la peine de vos paillardises, jusqu’à ce que vos charognes soient consumés au désert. 34 Selon le nombre des jours que vous avez mis à reconnaître le pays, qui ont été quarante jours, un jour pour une année, vous porterez la peine de vos iniquités quarante ans, et vous connaîtrez que j’ai rompu le cours de mes bénédictions sur vous. 35 Je suis l’Eternel qui ai parlé, si je ne fais ceci à toute cette méchante assemblée, à ceux qui se sont assemblés contre moi ; ils seront consumés en ce désert, et ils y mourront. 36 Les hommes donc que Moïse avait envoyés pour épier le pays, et qui étant de retour avaient fait murmurer contre lui toute l’assemblée, en diffamant le pays ; 37 Ces hommes-là qui avaient décrié le pays, moururent de plaie devant l’Eternel. 38 Mais Josué, fils de Nun, et Caleb, fils de Jéphunné, vécurent d’entre ceux qui étaient allés reconnaître le pays. 39 Or Moïse dit ces choses-là à tous les enfants d’Israël, et le peuple en mena un fort grand deuil. 40 Puis s’étant levés de bon matin, ils montèrent sur le haut de la montagne, en disant : Nous voici, et nous monterons au lieu dont l’Eternel a parlé ; car nous avons péché. 41 Mais Moïse leur dit : Pourquoi transgressez-vous le commandement de l’Eternel ? cela ne réussira point. 42 N’y montez point ; car l’Eternel n’est point au milieu de vous ; afin que vous ne soyez pas battus devant vos ennemis. 43 Car les Hamalécites et les Cananéens sont là devant vous, et vous tomberez par l’épée ; à cause que vous avez cessé de suivre l’Eternel, l’Eternel aussi ne sera point avec vous. 44 Toutefois ils s’obstinèrent de monter sur le haut de la montagne, mais l’Arche de l’alliance de l’Eternel et Moïse ne bougèrent point du milieu du camp. 45 Alors les Hamalécites et les Cananéens qui habitaient en cette montagne-là, descendirent, et les battirent, et les mirent en déroute jusqu’en Horma.

Napisevan kansan rangaistus. Tappio Horman luona.

1 Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön. 2 *2. Moos. 16:3; 5. Moos. 1:26; Ps. 106:25Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: "Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet! 3 Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?" 4 Ja he puhuivat toinen toiselleen: "Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin". 5 Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen. 6 Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa 7 ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: "Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. 8 Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. 9 Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö."

10 Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa. 11 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? 12 *2. Moos. 32:10Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perinjuurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on." 13 Mutta Mooses sanoi Herralle: "Ovathan egyptiläiset kuulleet, että sinä voimallasi olet vienyt tämän kansan heidän keskeltänsä. 14 *2. Moos. 13:21Ja he ovat puhuneet siitä sen maan asukkaille; hekin siis ovat kuulleet, että sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, sinä Herra, joka olet sille ilmestynyt silmästä silmään, ja että sinun pilvesi pysyy heidän päällänsä ja että sinä kuljet heidän edellänsä pilvenpatsaassa päivin ja tulenpatsaassa öin. 15 Mutta jos sinä nyt surmaat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin kansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan sinusta, sanovat näin: 16 *5. Moos. 9:28'Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hän oli heille valalla vannoen luvannut, tappoi hän heidät erämaahan'. 17 Osoittautukoon nyt sinun suuri voimasi, Herra, niinkuin olet puhunut sanoen: 18 *2. Moos. 20:5; 2. Moos. 34:6; 5. Moos. 5:9'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'. 19 Anna siis anteeksi tämän kansan pahat teot suuressa armossasi, niinkuin sinä ennenkin olet anteeksi antanut tälle kansalle, Egyptistä tänne saakka." 20 Ja Herra vastasi: "Minä annan anteeksi, niinkuin sinä olet anonut. 21 *Jes. 6:3Mutta niin totta kuin minä elän, ja niin totta kuin Herran kirkkaus on täyttävä kaiken maan: 22 ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet minun ääntäni, 23 *4. Moos. 26:65; 5. Moos. 1:35; Ps. 95:11ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitä näkevä. 24 *Joos. 14:6Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen. 25 Mutta koska amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa, niin kääntykää huomenna toisaanne päin ja painukaa erämaahan, Kaislameren tietä."

26 Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: 27 "Kuinka kauan tämä häijy joukko napisee minua vastaan? Minä olen kuullut, kuinka israelilaiset napisevat minua vastaan. 28 *4. Moos. 14:3Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niinkuin te olette minulle puhuneet, niin minä teille teen. 29 *4. Moos. 32:11; Hebr. 3:17Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne, teidän kaikkien, jotka olette katselmuksessa olleet, niin monta kuin teitä on kaksikymmenvuotisia ja sitä vanhempia, jotka olette napisseet minua vastaan. 30 Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa teille asumasijaksi, ei kukaan teistä, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika. 31 Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te halveksitte. 32 Mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän erämaahan, 33 *Ps. 95:10; Juud. 1:5ja teidän lastenne täytyy harhailla paimentolaisina tässä erämaassa neljäkymmentä vuotta ja kärsiä teidän uskottomuutenne tähden, kunnes teidän ruumiinne ovat maatuneet tähän erämaahan. 34 Niinkuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois. 35 Minä, Herra, olen puhunut. Totisesti, niin minä teen tälle häijylle kansalle, joka on käynyt kapinoimaan minua vastaan: he hukkuvat tähän erämaahan, tänne he kuolevat."

36 Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt maata vakoilemaan ja jotka palattuaan olivat saattaneet koko kansan napisemaan häntä vastaan, saattamalla sen maan pahaan huutoon, 37 ne miehet, jotka olivat saattaneet sen maan pahaan huutoon, kuolivat äkkikuolemalla Herran edessä. 38 Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jäivät eloon niistä miehistä, jotka olivat käyneet maata vakoilemassa.

39 Ja Mooses puhui tämän kaikille israelilaisille. Niin kansa tuli kovin murheelliseksi. 40 *5. Moos. 1:41Ja he nousivat varhain seuraavana aamuna lähteäkseen ylös vuoristoon ja sanoivat: "Katso, tässä me olemme; me lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut, sillä me olemme syntiä tehneet". 41 Mutta Mooses sanoi: "Minkätähden te nyt käytte rikkomaan Herran käskyä? Ei se onnistu. 42 Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole teidän keskellänne; älkää lähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä. 43 Sillä amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa, ja niin te kaadutte miekkaan; sillä te olette kääntyneet pois Herrasta, eikä Herra ole teidän kanssanne." 44 Yhtäkaikki he lähtivät uppiniskaisuudessaan kulkemaan ylös vuoristoon; mutta ei Herran liitonarkki eikä Mooseskaan siirtynyt leiristä. 45 Silloin amalekilaiset ja kanaanilaiset, jotka siinä vuoristossa asuivat, syöksyivät alas ja voittivat heidät ja hajottivat heidät, ajaen heitä aina Hormaan asti.