Números 23

Offrandes et Bénédictions de Balaam.

1 Et Balaam dit à Balac : Bâtis-moi ici sept autels, et prépare-moi ici sept veaux et sept béliers. 2 Et Balac fit comme Balaam avait dit ; et Balac offrit avec Balaam un veau et un bélier sur chaque autel. 3 Puis Balaam dit à Balac : Tiens-toi auprès de ton holocauste, et je m’en irai ; peut-être que l’Eternel viendra à ma rencontre, et je te rapporterai tout ce qu’il m’aura fait voir ; ainsi il se retira à l’écart. 4 Et Dieu vint au-devant de Balaam, et Balaam lui dit : J’ai dressé sept autels, et j’ai sacrifié un veau et un bélier sur chaque autel. 5 Et l’Eternel mit la parole en la bouche de Balaam, et lui dit : Retourne à Balac, et lui parle ainsi. 6 Il s’en retourna donc vers lui ; et voici, il se tenait auprès de son holocauste, tant lui que tous les Seigneurs de Moab. 7 Alors Balaam proféra son discours sentencieux, et dit : Balac, Roi de Moab, m’a fait venir d’Aram, des montagnes d’Orient, en me disant : Viens, maudis-moi Jacob ; viens, dis-je, déteste Israël. 8 Mais comment le maudirai-je ? le Dieu Fort ne l’a point maudit ; et comment le détesterai-je ? l’Eternel ne l’a point détesté. 9 Car je le regarderai du sommet des rochers, et je le contemplerai des coteaux. Voilà, ce peuple habitera à part, et il ne sera point mis entre les nations. 10 Qui est-ce qui comptera la poudre de Jacob, et le nombre de la quatrième partie d’Israël ? Que je meure de la mort des justes, et que ma fin soit semblable à la leur ! 11 Alors Balac dit à Balaam : Que m’as-tu fait ? Je t’avais pris pour maudire mes ennemis, et voici, tu les as bénis très-expressément. 12 Et il répondit, et dit : Ne prendrais-je pas garde de dire ce que l’Eternel aura mis en ma bouche ? 13 Alors Balac lui dit : Viens, je te prie, avec moi en un autre lieu d’où tu le puisses voir, car tu en voyais seulement une extrémité, et tu ne le voyais pas tout entier ; maudis-le moi de là. 14 Puis l’ayant conduit au territoire de Tsophim vers le sommet de Pisga, il bâtit sept autels, et offrit un veau et un bélier sur chaque autel. 15 Alors Balaam dit à Balac : Tiens-toi ici auprès de ton holocauste, et je m’en irai à la rencontre de Dieu, comme j’ai déjà fait. 16 L’Eternel donc vint au-devant de Balaam, et mit la parole en sa bouche, et lui dit : Retourne à Balac, et lui parle ainsi. 17 Et il vint à Balac, et voici, il se tenait auprès de son holocauste, et les Seigneurs de Moab avec lui. Et Balac lui dit : Qu’est-ce que l’Eternel a prononcé ? 18 Alors il proféra à haute voix son discours sentencieux, et dit : Lève-toi, Balac, et écoute ; fils de Tsippor, prête-moi l’oreille. 19 Le Dieu Fort n’est point homme pour mentir, ni fils d’homme pour se repentir ; il a dit, et ne le fera-t-il point ? il a parlé, et ne le ratifiera-t-il point ? 20 Voici, j’ai reçu la parole pour bénir ; puisqu’il a béni, je ne le révoquerai point. 21 Il n’a point aperçu d’iniquité en Jacob, ni vu de perversité en Israël ; l’Eternel son Dieu est avec lui, et il y a en lui un chant de triomphe royal. 22 Le Dieu Fort qui les a tirés d’Egypte, lui est comme les forces de la Licorne. 23 Car il n’y a point d’enchantements contre Jacob, ni de divinations contre Israël. En pareille saison, il sera dit de Jacob et d’Israël : Qu’est-ce que le Dieu Fort a fait ? 24 Voici, ce peuple se lèvera comme un vieux lion, et se haussera comme un lion qui est dans sa force ; il ne se couchera point qu’il n’ait mangé la proie, et bu le sang des blessés à mort. 25 Alors Balac dit à Balaam : Et bien, ne le maudis point, mais au moins ne le bénis pas. 26 Et Balaam répondit à Balac, et dit : N’est-ce pas ici ce que je t’ai dit, que tout ce que l’Eternel dirait, je le ferais. 27 Balac dit encore à Balaam : Viens maintenant, je te conduirai en un autre lieu ; peut-être que Dieu trouvera bon que tu me le maudisses de là. 28 Balac conduisit donc Balaam au sommet de Péhor, qui regarde du côté de Jésimon. 29 Et Balaam lui dit : Bâtis-moi ici sept autels, et apprête-moi ici sept veaux et sept béliers. 30 Balac fit donc comme Balaam lui avait dit ; puis il offrit un veau et un bélier sur chaque autel.

Bileam siunaa Israelin.

1 Ja Bileam sanoi Baalakille: "Rakenna minulle tähän seitsemän alttaria ja hanki minulle tänne seitsemän härkää ja seitsemän oinasta". 2 Niin Baalak teki, niinkuin Bileam käski. Ja Baalak ja Bileam uhrasivat härän ja oinaan kullakin alttarilla. 3 Niin Bileam sanoi Baalakille: "Asetu tähän polttouhrisi ääreen, minä menen tuonne; ehkä minä saan kohdata Herran. Minkä hän minulle näyttää, sen minä ilmoitan sinulle." Ja hän meni eräälle autiolle kukkulalle. 4 Ja Jumala tuli ja kohtasi Bileamin. Silloin tämä sanoi hänelle: "Seitsemän alttaria minä olen pannut kuntoon ja olen uhrannut härän ja oinaan kullakin alttarilla". 5 Ja Herra pani sanat Bileamin suuhun ja sanoi: "Palaja Baalakin luo ja puhu hänelle näin". 6 Niin hän palasi hänen luoksensa, ja hän seisoi siinä polttouhrinsa ääressä, hän ja kaikki Mooabin päämiehet. 7 *5. Moos. 23:4Niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi:

"Aramista nouti minut Baalak,

idän vuorilta Mooabin kuningas:

'Tule, kiroa minun puolestani Jaakob,

tule ja sadattele Israelia'.

8 Kuinka minä kiroaisin sen, jota ei Jumala kiroa,

kuinka sadattelisin sitä, jota ei Herra sadattele?

9 Minä näen sen kallioiden huipulta,

minä katselen sitä kukkuloilta:

katso, se on erillään asuva kansa,

se ei lukeudu pakanakansojen joukkoon.

10 *1. Moos. 13:16; 1. Moos. 28:14Kuka mittaa Jaakobin hiekkajyväset,

kuka Israelin tomuhiukkasten luvun?

Suotakoon minun kuolla oikeamielisten kuolema,

olkoon minun loppuni niinkuin heidän."

11 Silloin Baalak sanoi Bileamille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minä toin sinut tänne vihollisiani kiroamaan, ja katso, nyt sinä heidät siunaat!" 12 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Eikö minun ole tarkoin puhuttava se, minkä Herra panee minun suuhuni?"

13 Niin Baalak sanoi hänelle: "Tule minun kanssani toiseen paikkaan, josta voit nähdä sen kansan, kuitenkin ainoastaan sen äärimmäisen reunan, et sitä kokonaisuudessaan, ja kiroa se minun puolestani sieltä". 14 Ja hän vei hänet Vartijakedolle Pisga-vuoren huipulle ja rakensi siihen seitsemän alttaria ja uhrasi härän ja oinaan kullakin alttarilla. 15 Sitten Bileam sanoi Baalakille: "Asetu tähän polttouhrisi ääreen, ehkä hän kohtaa minua tuolla". 16 Niin Herra tuli kohtaamaan Bileamia, pani sanat hänen suuhunsa ja sanoi: "Palaja Baalakin luo ja puhu hänelle näin". 17 Niin hän tuli hänen luoksensa, ja hän seisoi siinä polttouhrinsa ääressä, Mooabin päämiehet kanssansa. Baalak kysyi häneltä: "Mitä Herra puhui?" 18 Niin hän puhkesi lausumaan ja sanoi:

"Nouse, Baalak, ja kuule!

Kuuntele minua, sinä Sipporin poika!

19 *1. Sam. 15:29; Tit. 1:2Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi,

eikä ihmislapsi, että hän katuisi.

Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi,

puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?

20 Katso, minä olen saanut tehtäväkseni siunata:

hän on siunannut, enkä minä voi sitä peruuttaa.

21 Ei havaita vaivaa Jaakobissa

eikä nähdä onnettomuutta Israelissa;

Herra, hänen Jumalansa, on hänen kanssansa,

riemuhuuto kuninkaalle kaikuu siellä.

22 *4. Moos. 24:8; 5. Moos. 33:17Jumala vei sen pois Egyptistä;

sen sarvet ovat kuin villihärän.

23 Sillä ei ole noituutta Jaakobissa

eikä tavata taikuutta Israelissa.

Aikanansa ilmoitetaan Jaakobille ja Israelille,

mitä Jumala on tekevä.

24 *1. Moos. 49:9; 4. Moos. 24:9Katso, se on kansa,

joka nousee kuin naarasleijona,

joka kohoaa kuin leijona.

Ei se paneudu levolle, ennenkuin on saalista syönyt

ja juonut surmattujen verta."

25 Mutta Baalak sanoi Bileamille: "Älä kiroa sitä äläkä siunaa sitä". 26 Mutta Bileam vastasi ja sanoi Baalakille: "Enkö minä puhunut sinulle näin: 'Kaikki, mitä Herra sanoo, on minun tehtävä'?"

27 Niin Baalak sanoi Bileamille: "Tule, minä vien sinut toiseen paikkaan; ehkäpä on Jumalan silmissä otollista, että kiroat kansan minun puolestani sieltä". 28 Ja Baalak vei Bileamin Peor-vuoren huipulle, joka kohoaa yli erämaan. 29 Sitten Bileam sanoi Baalakille: "Rakenna minulle tähän seitsemän alttaria ja hanki minulle tänne seitsemän härkää ja seitsemän oinasta". 30 Ja Baalak teki, niinkuin Bileam käski, ja uhrasi härän ja oinaan kullakin alttarilla.