2 Reis 6

Miracle d’Elisée. Famine extrême dans Samarie.

1 Or les fils des Prophètes dirent à Elisée : Voici maintenant, le lieu où nous sommes assis devant toi, est trop étroit pour nous. 2 Allons-nous-en maintenant jusqu’au Jourdain, et nous prendrons de là chacun de nous une pièce de bois, et nous ferons là un lieu pour y demeurer ; et il répondit : Allez. 3 Et l’un d’eux dit : Je te prie qu’il te plaise de venir avec tes serviteurs ; et il répondit : J’y irai. 4 Il s’en alla donc avec eux ; et ils allèrent au Jourdain, et ils coupèrent du bois. 5 Mais il arriva que comme l’un d’eux abattait une pièce de bois, le fer de sa cognée tomba dans l’eau ; et il s’écria, et dit : Hélas mon Seigneur ! encore est-il emprunté. 6 Et l’homme de Dieu dit : Où est-il tombé ? et il lui montra l’endroit ; alors Elisée coupa un morceau de bois, et le jeta là, et il fit nager le fer par dessus. 7 Et il dit : Lève-le ; et cet homme étendit sa main, et le prit. 8 Or le Roi de Syrie faisant la guerre à Israël, tenait conseil avec ses serviteurs, et disait : En un tel et un tel lieu sera mon camp. 9 Et l’homme de Dieu envoyait dire au Roi d’Israël : Donne-toi de garde de passer en ce lieu-là, car les Syriens y sont descendus. 10 Et le Roi d’Israël envoyait au lieu que lui disait l’homme de Dieu, et il y pourvoyait, et était sur ses gardes ; ce qu’il fit plusieurs fois. 11 Et le coeur du Roi de Syrie en fut troublé, et il appela ses serviteurs, et leur dit : Ne me découvrirez-vous pas qui est celui des nôtres qui envoie vers le Roi d’Israël ? 12 Et l’un de ses serviteurs lui dit : Il n’y en a point, ô Roi mon Seigneur ! mais Elisée le Prophète qui est en Israël, déclare au Roi d’Israël les paroles mêmes que tu dis dans la chambre où tu couches. 13 Et il dit : Allez, et voyez où il est, afin que j’envoie pour le prendre ; et on lui rapporta, en disant : Le voilà à Dothan. 14 Et il envoya là des chevaux, et des chariots, et de grandes troupes, qui vinrent de nuit, et qui environnèrent la ville. 15 Or le serviteur de l’homme de Dieu se leva de grand matin, et sortit, et voici des troupes, et des chevaux, et des chariots qui environnaient la ville ; et le serviteur de l’homme de Dieu lui dit : Hélas mon Seigneur ! comment ferons-nous ? 16 Et il lui répondit : Ne crains point ; car ceux qui sont avec nous, sont en plus grand nombre que ceux qui sont avec eux. 17 Elisée donc pria, et dit : Je te prie, ô Eternel! ouvre ses yeux, afin qu’il voie ; et l’Eternel ouvrit les yeux du serviteur, et il vit, et voici la montagne était pleine de chevaux, et de chariots de feu autour d’Elisée. 18 Puis les Syriens descendirent vers Elisée, et il pria l’Eternel, et dit : Je te prie, frappe ces gens d’éblouissement ; et Dieu les frappa d’éblouissement, selon la parole d’Elisée. 19 Et Elisée leur dit : Ce n’est pas ici le chemin, et ce n’est pas ici la ville ; venez après moi, et je vous mènerai vers l’homme que vous cherchez ; et il les mena à Samarie. 20 Et il arriva que sitôt qu’ils furent entrés dans Samarie, Elisée dit : Ô Eternel ouvre leurs yeux afin qu’ils voient. Et l’Eternel ouvrit leurs yeux, et ils virent, et voici ils étaient au milieu de Samarie. 21 Et dès que le Roi d’Israël les eut vus, il dit à Elisée : Frapperai-je, frapperai-je, mon père ? 22 Et il répondit : Tu ne frapperas point ; frapperais-tu de ton épée et de ton arc ceux que tu aurais pris prisonniers ? mets, au contraire, du pain et de l’eau devant eux, et qu’ils mangent et boivent, et qu’après cela ils s’en aillent vers leur Seigneur. 23 Et il leur fit grand’chère, et ils mangèrent et burent ; puis il les laissa aller, et ils s’en allèrent vers leur Seigneur. Depuis ce temps-là les partis de Syrie ne revinrent plus au pays d’Israël. 24 Mais il arriva, après ces choses que Ben-hadad Roi de Syrie, assembla toute son armée, et monta, et assiégea Samarie. 25 Et il y eut une grande famine dans Samarie ; car voilà, ils l’assiégèrent si longtemps, que la tête d’un âne se vendait quatre-vingts pièces d’argent, et la quatrième partie d’un kad de fiente de pigeons, cinq pièces d’argent. 26 Or il arriva que comme le Roi d’Israël passait sur la muraille, une femme lui cria, en disant : Ô Roi mon Seigneur ! délivre-moi. 27 Et il répondit : Puisque l’Eternel ne te délivre point, comment te délivrerais-je ? Serait-ce de l’aire ou de la cuve ? 28 Il lui dit encore : Qu’as-tu ? Et elle répondit : Cette femme-là m’a dit : Donne ton fils, et mangeons-le aujourd’hui, et nous mangerons mon fils demain. 29 Ainsi nous avons bouilli mon fils, et l’avons mangé, et le jour d’après je lui ai dit : Donne ton fils, et mangeons-le ; mais elle a caché son fils. 30 Or dès que le Roi eut entendu les paroles de cette femme, il déchira ses vêtements, (or il passait alors sur la muraille) ce que le peuple vit, et voilà il avait un sac sur sa chair en dedans. 31 C’est pourquoi le Roi dit : Dieu me fasse ainsi, et ainsi il y ajoute, si aujourd’hui la tête d’Elisée fils de Saphat demeure sur lui. 32 Et Elisée étant assis dans sa maison, et les Anciens étant assis avec lui, le Roi envoya un homme de sa part ; mais avant que le messager fût venu à Elisée, Elisée dit aux Anciens : Ne voyez-vous pas que le fils de ce meurtrier-là a envoyé ici pour m’ôter la tête ? Prenez garde, sitôt que le messager sera entré, de fermer la porte, et de l’arrêter à la porte ; n’entendez-vous pas le bruit des pieds de son maître qui vient après lui ? 33 Et comme il parlait encore avec eux, voici le messager descendit vers lui, et le Roi dit : Voici, ce mal vient de l’Eternel, qu’attendrai-je plus de l’Eternel ?

Kirves nousee vedenpinnalle. Aramilaiset sokaistaan. Samarian piiritys ja nälänhätä.

1 *2. Kun. 4:38Ja profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Katso, huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas. 2 Menkäämme siis Jordanille, ja tuokaamme sieltä kukin yksi hirsi ja rakentakaamme sinne huone istuaksemme." Hän sanoi: "Menkää". 3 Eräs heistä sanoi: "Suvaitse tulla palvelijaisi kanssa". Hän sanoi: "Minä tulen". 4 Niin hän meni heidän kanssaan. Ja Jordanille tultuaan he hakkasivat puita. 5 Mutta erään heistä kaataessa hirttä kirposi kirves veteen. Niin hän huusi ja sanoi: "Voi, herrani, se oli vielä lainattu!" 6 Jumalan mies kysyi: "Mihin se kirposi?" Ja hän näytti hänelle paikan. Silloin hän veisti puukappaleen ja heitti sen siihen ja sai kirveen nousemaan pinnalle. 7 Sitten hän sanoi: "Nosta se ylös". Ja mies ojensi kätensä ja otti sen.

8 Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: "Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin". 9 Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: "Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne". 10 Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti. 11 Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: "Ettekö voi ilmaista minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?" 12 Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: "Ei niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi". 13 Hän sanoi: "Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni". Ja hänelle ilmoitettiin: "Katso, hän on Dootanissa". 14 Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin. 15 Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: "Voi, herrani, mitä me nyt teemme?" 16 *2. Aik. 32:7; 1. Joh. 4:4Hän sanoi: "Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa". 17 *1. Moos. 32:1; 2. Kun. 2:11; 2. Kun. 13:14; Ps. 34:8Ja Elisa rukoili ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi". Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä. 18 *1. Moos. 19:11Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: "Sokaise tämä väki". Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan. 19 Ja Elisa sanoi heille: "Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte." Ja hän vei heidät Samariaan. 20 Mutta kun he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: "Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät". Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa. 21 Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: "Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?" 22 Hän sanoi: "Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo." 23 Niin tämä valmisti heille suuren aterian, ja kun he olivat syöneet ja juoneet, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan.

24 Sen jälkeen Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa ja tuli ja piiritti Samarian.

25 Silloin syntyi Samariassa, heidän piirittäessään sitä, suuri nälänhätä, niin että aasinpää maksoi kahdeksankymmentä hopeasekeliä ja neljännes kab-mittaa kyyhkysensontaa viisi hopeasekeliä. 26 Ja kun Israelin kuningas käveli muurin päällä, huusi muuan vaimo hänelle ja sanoi: "Auta, herrani, kuningas". 27 Hän vastasi: "Jollei Herra auta sinua, niin mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?" 28 *3. Moos. 26:29; 5. Moos. 28:53,57; Valit. 4:10Ja kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Tämä vaimo sanoi minulle: 'Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet tänä päivänä, niin syömme huomenna minun poikani'. 29 Ja me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Ja minä sanoin toisena päivänä hänelle: 'Anna tänne poikasi, syödäksemme hänet'. Mutta hän piilotti poikansa." 30 Kun kuningas kuuli vaimon sanat, repäisi hän vaatteensa, kävellessään muurin päällä. Niin kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla säkki, paljaalla iholla. 31 *1. Kun. 19:2Ja hän sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos Elisan, Saafatin pojan, pää tänä päivänä jää hänen hartioilleen".

32 Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä. Ja kuningas oli lähettänyt miehen edellänsä. Mutta ennenkuin sanansaattaja tuli hänen luokseen, sanoi hän vanhimmille: "Näettekö, kuinka se murhamiehen poika lähettää hakkaamaan minulta päätä poikki? Mutta kun sanansaattaja tulee, katsokaa, että suljette oven ja pidätte oven kiinni häneltä. Eivätkö jo kuulu hänen herransa askeleet hänen jäljessään?" 33 *1. Kun. 21:19Hänen vielä puhuessaan heidän kanssansa, tuli sanansaattaja hänen luokseen ja sanoi: "Katso, tämä onnettomuus tulee Herralta; mitä minä enää odottaisin Herraa?"