2 Reis 9

Jéhu oint Roi sur Israël. Il tue Joram Roi d’Israël, et Izebel.

1 Alors Elisée le Prophète appela un d’entre les fils des Prophètes, et lui dit : Trousse tes reins ; et prends cette fiole d’huile en ta main, et t’en va à Ramoth de Galaad. 2 Quand tu y seras entré, regarde où sera Jéhu fils de Josaphat, fils de Nimsi, et y entre, et l’ayant fait lever d’entre ses frères, tu le feras entrer dans quelque chambre secrète. 3 Puis tu prendras la fiole d’huile, tu la verseras sur sa tête, et tu diras : Ainsi a dit l’Eternel : Je t’ai oint pour être Roi sur Israël. Après quoi tu ouvriras la porte, tu t’enfuiras, et tu ne t’arrêteras point. 4 Ainsi ce jeune homme, qui était le serviteur du Prophète, s’en alla à Ramoth de Galaad. 5 Et quand il y fut entré, voici, les capitaines de l’armée étaient là assis ; et il dit : Capitaine, j’ai à parler à toi. Et Jéhu répondit : A qui de nous tous parles-tu ? Et il dit : A toi, Capitaine. 6 Alors Jéhu se leva, et entra dans la maison ; et le jeune homme lui versa l’huile sur la tête, et lui dit : Ainsi a dit l’Eternel le Dieu d’Israël : Je t’ai oint pour être Roi sur le peuple de l’Eternel ; c’est-à-dire sur Israël. 7 Et tu frapperas la maison d’Achab ton Seigneur ; car je ferai vengeance du sang de mes serviteurs les Prophètes, et du sang de tous les serviteurs de l’Eternel, en le redemandant de la main d’Izebel. 8 Et toute la maison d’Achab périra, et je retrancherai à Achab depuis l’homme jusqu’à un chien, tant ce qui est serré que ce qui est délaissé en Israël. 9 Et je mettrai la maison d’Achab au même état que la maison de Jéroboam fils de Nébat, et la maison de Bahasa, fils d’Ahija. 10 Les chiens aussi mangeront Izebel au champ de Jizréhel, et il n’y aura personne qui l’ensevelisse ; après quoi il ouvrit la porte, et s’enfuit. 11 Alors Jéhu sortit vers les serviteurs de son maître, et on lui dit : Tout va-t-il bien ? Pourquoi cet insensé est-il venu vers toi ? Et il leur répondit : Vous connaissez l’homme, et ce qu’il sait dire. 12 Mais ils dirent : Ce n’est pas cela ; déclare nous-le maintenant. Et il répondit : Il m’a dit telle et telle chose ; il m’a dit : Ainsi a dit l’Eternel, je t’ai oint pour être Roi sur Israël. 13 Alors ils se hâtèrent, et prirent chacun leurs vêtements, et les mirent sous lui au plus haut des degrés, et sonnèrent de la trompette, et dirent : Jéhu a été fait Roi. 14 Ainsi Jéhu fils de Josaphat, fils de Nimsi se ligua contre Joram. Or Joram avait muni Ramoth de Galaad, lui et tout Israël, de peur d’Hazaël Roi de Syrie. 15 Et le Roi Joram s’en était retourné pour se faire panser à Jizréhel des plaies que les Syriens lui avaient faites, quand il combattit contre Hazaël Roi de Syrie. Et Jéhu dit : Si vous le trouvez bon, empêchons que personne ne sorte ni n’échappe de la ville pour aller porter cette nouvelle à Jizréhel. 16 Alors Jéhu monta à cheval, et s’en alla à Jizréhel, car Joram était là malade ; et Achazia Roi de Juda y était descendu pour visiter Joram. 17 Or il y avait une sentinelle sur une tour à Jizréhel, qui voyant venir la troupe de Jéhu dit : Je vois une troupe de gens. Et Joram dit : Prends un homme de cheval, et l’envoie au-devant d’eux, et qu’il dise : Y a-t-il paix ? 18 Et l’homme de cheval s’en alla au-devant de lui, et dit : Ainsi dit le Roi : Y a-t-il paix ? Et Jéhu répondit : Qu’as-tu à faire de paix ? Mets-toi derrière moi ; et la sentinelle le rapporta, en disant : Le messager est venu jusqu’à eux, et il ne retourne point. 19 Et il envoya un autre homme de cheval, qui vint à eux, et dit : Ainsi a dit le Roi : Y a-t-il paix ? Et Jéhu répondit : Qu’as-tu à faire de paix ? Mets-toi derrière moi. 20 Et la sentinelle le rapporta, et dit : Il est venu jusqu’à eux, et il ne retourne point ; mais la démarche est comme la démarche de Jéhu fils de Nimsi ; car il marche avec furie. 21 Alors Joram dit : Qu’on attelle ; et on attela son chariot. Ainsi Joram Roi d’Israël sortit avec Achazia Roi de Juda, chacun dans son chariot, et ils allèrent pour rencontrer Jéhu, et ils le trouvèrent dans le champ de Naboth Jizréhélite. 22 Et dès que Joram eut vu Jéhu, il dit : N’y a-t-il pas paix, Jéhu ? Et Jéhu répondit : Quelle paix, tandis que les paillardises de ta mère Izebel, et ses enchantements seront en si grand nombre ? 23 Alors Joram tourna sa main, et s’enfuit ; et dit à Achazia : Achazia, nous sommes trompés. 24 Et Jéhu empoigna l’arc à pleine main, et frappa Joram entre ses épaules, de sorte que la flèche sortait au travers de son cœur, et il tomba sur ses genoux dans son chariot. 25 Et Jéhu dit à Bidkar son capitaine : Prends-le, et le jette en quelque endroit du champ de Naboth Jizréhélite ; car souviens-toi que quand nous étions à cheval moi et toi, l’un près de l’autre, à la suite d’Achab son père, l’Eternel prononça cette charge contre lui ; 26 Si je ne vis hier au soir le sang de Naboth, et le sang de ses fils, dit l’Eternel, et si je ne te le rends dans ce champ-ci, dit l’Eternel ; c’est pourquoi prends-le maintenant et le jette dans ce champ, suivant la parole de l’Eternel. 27 Or Achazia Roi de Juda ayant vu cela, s’était enfui par le chemin de la maison du jardin ; mais Jéhu l’avait poursuivi, et avait dit : Frappez aussi celui-ci sur le chariot. Ce fut dans la montée de Gur qui est auprès de Jibleham ; puis il s’enfuit à Meguiddo, et mourut là. 28 Et ses serviteurs l’emmenèrent sur un chariot à Jérusalem, et l’ensevelirent dans son sépulcre avec ses pères, en la Cité de David. 29 Or l’onzième année de Joram fils d’Achab, Achazia avait commencé à régner sur Juda. 30 Et Jéhu vint à Jizréhel, et Izebel ayant appris que Jéhu venait, farda son visage, orna sa tête, et elle regardait par la fenêtre. 31 Et comme Jéhu entrait dans la porte, elle dit : En a-t-il bien pris à Zimri qui tua son Seigneur ? 32 Et il leva sa tête vers la fenêtre, et dit : Qui est ici de mes gens ? Qui ? Alors deux ou trois des Eunuques regardèrent vers lui. 33 Et il leur dit : Jetez-la en bas. Et ils la jetèrent, de sorte qu’il rejaillit de son sang contre la muraille, et contre les chevaux, et il la foula aux pieds. 34 Et étant entré, il mangea, et but ; puis il dit : Allez voir maintenant cette maudite-là, et l’ensevelissez, car elle est fille de Roi. 35 Ils s’en allèrent donc pour l’ensevelir ; mais ils n’y trouvèrent rien que le crâne, et les pieds, et les paumes des mains. 36 Et étant retournés ils le lui rapportèrent ; et il dit : C’est la parole de l’Eternel laquelle il avait proférée par le moyen de son serviteur Elie Tisbite, en disant : Dans le champ de Jizréhel les chiens mangeront la chair d’Izebel. 37 Et la charogne d’Izebel sera comme du fumier sur le dessus du champ dans le champ de Jizréhel ; de sorte qu’on ne pourra point dire : C’est ici Izebel.

Elisan lähettämä profeetanoppilas voitelee Jeehun kuninkaaksi. Jeehu surmaa Jooramin, Ahasjan ja Iisebelin.

1 Profeetta Elisa kutsui erään profeetanoppilaan ja sanoi hänelle: "Vyötä kupeesi ja ota tämä öljyastia mukaasi ja mene Gileadin Raamotiin. 2 *1. Kun. 19:16Ja tultuasi sinne hae sieltä käsiisi Jeehu, Joosafatin poika, Nimsin pojanpoika; mene sisään, käske hänen nousta toveriensa keskeltä ja vie hänet sisimpään huoneeseen. 3 Ota sitten öljyastia, vuodata öljyä hänen päähänsä ja sano: 'Näin sanoo Herra: Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi'. Avaa sitten ovi ja pakene viivyttelemättä." 4 Niin nuorukainen, profeetan palvelija, meni Gileadin Raamotiin. 5 Ja kun hän tuli sinne, niin katso: sotaväen päälliköt istuivat siellä. Niin hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle, päällikkö". Jeehu kysyi: "Kenelle meistä kaikista?" Hän vastasi: "Sinulle itsellesi, päällikkö". 6 *2. Aik. 22:7Silloin tämä nousi ja meni sisälle huoneeseen; ja hän vuodatti öljyä tämän päähän ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi. 7 *1. Kun. 18:4; 1. Kun. 19:10Ja sinä olet surmaava herrasi Ahabin suvun; sillä minä kostan Iisebelille palvelijaini, profeettain, veren ja kaikkien Herran palvelijain veren. 8 *1. Kun. 14:10; 1. Kun. 21:21Ja koko Ahabin suku on hukkuva: minä hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni. 9 *1. Kun. 15:29; 1. Kun. 16:3,11Ja minä teen Ahabin suvulle saman, minkä Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja saman, minkä Baesan, Ahian pojan, suvulle. 10 Ja koirat syövät Iisebelin Jisreelin vainiolla, eikä kukaan ole hautaava häntä." Sitten hän avasi oven ja pakeni.

11 *Jer. 29:26; Hoos. 9:7Kun Jeehu tuli ulos herransa palvelijain luo, kysyttiin häneltä: "Onko kaikki hyvin? Miksi tuo hullu kävi sinun luonasi?" Hän vastasi heille: "Tehän tunnette sen miehen ja hänen puheensa". 12 Mutta he sanoivat: "Valhetta! Sano meille totuus." Hän sanoi: "Niin ja niin hän puhui minulle ja sanoi: 'Näin sanoo Herra: Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi'". 13 *Matt. 21:8Silloin he ottivat kiiruusti kukin vaatteensa ja panivat ne hänen allensa paljaille portaille; ja he puhalsivat pasunaan ja huusivat: "Jeehu on tullut kuninkaaksi".

14 Niin Jeehu, Joosafatin poika, Nimsin pojanpoika, teki salaliiton Jooramia vastaan. Jooram oli ollut kaiken Israelin kanssa puolustamassa Gileadin Raamotia Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. 15 *2. Kun. 8:28Mutta kuningas Jooram oli tullut takaisin parantuakseen Jisreelissä haavoista, joita aramilaiset olivat iskeneet häneen hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Ja Jeehu sanoi: "Jos se teille kelpaa, niin älkää päästäkö pakoon kaupungista ketään, joka menisi ilmoittamaan tätä Jisreeliin". 16 Sitten Jeehu nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin, sillä Jooram makasi siellä; ja Ahasja, Juudan kuningas, oli tullut sinne katsomaan Jooramia. 17 Mutta tähystäjä seisoi Jisreelin tornissa, ja kun hän näki Jeehun joukon tulevan, sanoi hän: "Minä näen väkijoukon". Niin Jooram sanoi: "Otettakoon ratsumies ja lähetettäköön heitä vastaan kysymään, onko kaikki hyvin". 18 Ja ratsumies lähti häntä vastaan ja sanoi: "Näin kysyy kuningas: 'Onko kaikki hyvin?'" Jeehu vastasi: "Mitä se sinua liikuttaa, onko hyvin? Käänny ja seuraa minua." Niin tähystäjä ilmoitti sanoen: "Sanansaattaja on tullut heidän luoksensa, mutta ei palaa". 19 Silloin hän lähetti toisen ratsumiehen. Kun tämä oli tullut heidän luoksensa, sanoi hän: "Näin kysyy kuningas: 'Onko kaikki hyvin?' Jeehu vastasi: "Mitä se sinua liikuttaa, onko hyvin? Käänny ja seuraa minua." 20 Niin tähystäjä ilmoitti sanoen: "Hän on tullut heidän luoksensa, mutta ei palaa. Ja ajo on aivan kuin Jeehun, Nimsin pojan, ajoa; sillä hän ajaa niinkuin hurja."

21 *1. Kun. 21:1Silloin Jooram sanoi: "Valjastettakoon!" Ja he valjastivat hänen sotavaununsa. Niin Jooram, Israelin kuningas, ja Ahasja, Juudan kuningas, lähtivät kumpikin sotavaunuissansa ja menivät Jeehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Naabotin maapalstalla. 22 Kun Jooram näki Jeehun, kysyi hän: "Onko kaikki hyvin, Jeehu?" Tämä vastasi: "Kuinka kaikki voisi olla hyvin, kun sinun äitisi Iisebelin haureus ja hänen monet velhoutensa yhä vielä jatkuvat?" 23 Silloin Jooram käänsi vaununsa ja pakeni, huutaen Ahasjalle: "Kavallus, Ahasja!" 24 Mutta Jeehu sieppasi jousen käteensä ja ampui Jooramia hartioiden väliin, niin että nuoli meni sydämen lävitse, ja hän vaipui vaunuihinsa. 25 *1. Kun. 21:19; 1. Kun. 22:38Sitten hän sanoi Bidkarille, vaunusoturille: "Ota hänet ja heitä jisreeliläisen Naabotin maapalstalle; sillä muistathan, että Herra meidän ratsastaessamme rinnakkain hänen isänsä Ahabin jäljessä lausui hänestä tämän ennustuksen: 26 'Totisesti, minä näin eilen Naabotin ja hänen poikiensa veren, sanoo Herra; ja minä olen juuri tällä maapalstalla kostava sinulle, sanoo Herra'. Ota siis hänet ja heitä tälle maapalstalle, Herran sanan mukaan."

27 *2. Aik. 22:9Kun Ahasja, Juudan kuningas, sen näki, pakeni hän Beet-Gaaniin päin. Mutta Jeehu ajoi häntä takaa ja sanoi: "Ampukaa hänetkin vaunuihinsa". Ja he ampuivat häntä Guurin solassa, joka on Jibleamin luona; mutta hän pakeni Megiddoon ja kuoli siellä. 28 Ja hänen palvelijansa veivät hänet vaunuissa Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa, hänen isiensä viereen, Daavidin kaupunkiin. 29 *2. Kun. 8:25Ahasja oli tullut Juudan kuninkaaksi Jooramin, Ahabin pojan, yhdentenätoista hallitusvuotena.

30 Sitten Jeehu tuli Jisreeliin. Kun Iisebel kuuli sen, maalasi hän ihomaalilla silmäluomensa, koristeli päänsä ja katseli ulos akkunasta. 31 *1. Kun. 16:10,18Ja kun Jeehu tuli portista sisään, kysyi Iisebel: "Kävikö hyvin Simrille, herransa murhaajalle?" 32 Hän käänsi kasvonsa akkunaa kohti ja sanoi: "Kuka on minun puolellani? Kuka?" Niin pari kolme hoviherraa katsoi alas häneen. 33 Jeehu sanoi: "Syöskää hänet alas". Ja he syöksivät hänet alas, niin että hänen vertansa pirskui seinään ja hevosiin; ja nämä tallasivat hänet jalkoihinsa. 34 *1. Kun. 16:31Sitten Jeehu meni sisään, söi ja joi. Ja hän sanoi: "Korjatkaa se kirottu ja haudatkaa hänet, sillä onhan hän kuninkaan tytär". 35 Mutta kun he menivät hautaamaan häntä, eivät he löytäneet hänestä muuta kuin pääkallon, jalat ja kädet. 36 *1. Kun. 21:23Ja he tulivat takaisin ja ilmoittivat sen Jeehulle. Niin hän sanoi: "Tässä on toteutunut Herran sana, jonka hän puhui palvelijansa tisbeläisen Elian kautta: 'Jisreelin vainiolla koirat syövät Iisebelin lihan; 37 ja Iisebelin ruumis on oleva niinkuin pellon lanta Jisreelin vainiolla, niin ettei voida sanoa: Tämä on Iisebel'".