2 Reis 2

Elie est enlevé au ciel.

1 Or il arriva lorsque l’Eternel voulut enlever Elie aux cieux par un tourbillon, qu’Elie et Elisée partirent de Guilgal. 2 Et Elie dit à Elisée : Je te prie demeure ici, car l’Eternel m’envoie jusqu’à Bethel. Mais Elisée répondit : L’Eternel est vivant, et ton âme est vivante, que je ne te laisserai point ; ainsi ils descendirent à Bethel. 3 Et les fils des Prophètes qui étaient à Bethel, sortirent vers Elisée, et lui dirent : Ne sais-tu pas bien qu’aujourd’hui l’Eternel va enlever ton maître d’avec toi ? Et il répondit : Je le sais bien aussi ; taisez-vous. 4 Et Elie lui dit : Elisée, je te prie, demeure ici, car l’Eternel m’envoie à Jérico. Mais il lui répondit : L’Eternel est vivant, et ton âme est vivante, que je ne te laisserai point ! Ainsi ils s’en allèrent à Jérico. 5 Et les fils des Prophètes qui étaient à Jérico vinrent vers Elisée, et lui dirent : Ne sais-tu pas bien que l’Eternel va enlever aujourd’hui ton maître d’avec toi ? Et il répondit : Je le sais bien aussi ; taisez-vous. 6 Et Elie lui dit : Elisée, je te prie demeure ici, car l’Eternel m’envoie jusqu’au Jourdain. Mais il répondit : L’Eternel est vivant, et ton âme est vivante, que je ne te laisserai point ; ainsi ils s’en allèrent eux deux ensemble. 7 Et cinquante hommes d’entre les fils des Prophètes vinrent, et se tinrent loin vis-à-vis ; et eux deux s’arrêtèrent près du Jourdain. 8 Alors Elie prit son manteau, et le replia, et il en frappa les eaux, qui se divisèrent en deux, et ils passèrent tous deux à sec. 9 Quand ils furent passés, Elie dit à Elisée : Demande ce que tu veux que je fasse pour toi, avant que je sois enlevé d’avec toi. Et Elisée répondit : Je te prie que j’aie de ton esprit autant que deux. 10 Et il lui dit : Tu as demandé une chose difficile ; si tu me vois enlever d’avec toi, cela te sera accordé ; mais si tu ne me vois point, cela ne te sera point accordé. 11 Et il arriva que comme ils marchaient, en parlant, voilà, un chariot de feu et des chevaux de feu les séparèrent l’un de l’autre ; et Elie monta aux cieux par un tourbillon. 12 Et Elisée le regardant criait : Mon père ! mon père ! chariot d’Israël, et sa cavalerie ! et il ne le vit plus ; puis prenant ses vêtements, il les déchira en deux pièces. 13 Et il leva le manteau d’Elie qui était tombé de dessus lui, et s’en retourna, et s’arrêta sur le bord du Jourdain. 14 Ensuite il prit le manteau d’Elie, qui était tombé de dessus lui, et frappa les eaux, et dit : Où est l’Eternel le Dieu d’Elie, l’Eternel lui-même ? Il frappa donc les eaux, et elles se divisèrent en deux ; et Elisée passa. 15 Et quand les fils des Prophètes qui étaient à Jérico vis-à-vis, l’eurent vu, ils dirent : L’Esprit d’Elie s’est posé sur Elisée, et ils vinrent au-devant de lui, et se prosternèrent devant lui en terre ; 16 Et lui dirent : Voici maintenant avec tes serviteurs cinquante hommes puissants, nous te prions qu’ils s’en aillent chercher ton maître, de peur que l’Esprit de l’Eternel ne l’ait enlevé, et ne l’ait jeté sur quelque montagne, ou dans quelque vallée ; et il répondit : N’y envoyez point. 17 Mais ils le pressèrent tant par leurs paroles, qu’il en était honteux. Il leur dit donc : Envoyez-y. Et ils envoyèrent ces cinquante hommes, qui pendant trois jours cherchèrent Elie, mais ils ne le trouvèrent point. 18 Puis ils retournèrent vers lui à Jérico, où il s’était arrêté, et il leur dit : Ne vous avais-je pas dit de n’y aller point ? 19 Et les gens de la ville dirent à Elisée : Voici maintenant, la demeure de cette ville est bonne, comme mon Seigneur voit, mais les eaux en sont mauvaises, et la terre en est stérile. 20 Et il dit : Apportez-moi un vase neuf, et mettez-y du sel ; et ils le lui apportèrent. 21 Puis il alla vers le lieu d’où sortaient les eaux, et il y jeta le sel, en disant : Ainsi a dit l’Eternel : J’ai rendu ces eaux saines, elles ne causeront plus la mort, et la terre ne sera plus stérile. 22 Elles furent donc rendues saines, et elles l’ont été jusqu’à ce jour, selon la parole qu’Elisée avait proférée. 23 Il monta de là à Bethel ; et comme il montait par le chemin, des petits garçons sortirent de la ville, et en se moquant de lui, ils lui disaient : Monte chauve, monte chauve. 24 Et Eliséeregarda derrière lui, et les ayant regardés, il les maudit au Nom de l’Eternel ; sur quoi deux ourses sortirent de la forêt, et déchirèrent quarante-deux de ces enfants-là. 25 Et il s’en alla de là en la montagne de Carmel, d’où il s’en retourna à Samarie.

Elia nousee taivaaseen. Elisa tulee hänen seuraajakseen. Elisa parantaa veden Jerikossa. Pojat, jotka pilkkaavat profeettaa, saavat rangaistuksensa.

1 Silloin, kun Herra oli vievä Elian tuulispäässä taivaaseen, kulkivat Elia ja Elisa Gilgalista. 2 Ja Elia sanoi Elisalle: "Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin asti". Mutta Elisa vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua". Ja he menivät Beeteliin. 3 Niin Beetelissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa sinun herrasi pois sinun pääsi ylitse?" Hän vastasi: "Tiedän kyllä; olkaa vaiti". 4 Ja Elia sanoi hänelle: "Elisa, jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jerikoon". Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua". Ja he tulivat Jerikoon. 5 Niin Jerikossa olevat profeetanoppilaat astuivat Elisan tykö ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että Herra tänä päivänä ottaa herrasi pois sinun pääsi ylitse?" Hän vastasi: "Tiedän kyllä; olkaa vaiti". 6 Ja Elia sanoi hänelle: "Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Jordanille". Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua". Niin he kulkivat molemmat yhdessä. 7 Mutta myös profeetanoppilaita lähti matkaan viisikymmentä miestä, ja he asettuivat syrjään jonkun matkan päähän näiden kahden pysähtyessä Jordanille. 8 *2. Moos. 14:21; Joos. 3:16Niin Elia otti vaippansa, kääri sen kokoon ja löi veteen; ja vesi jakaantui kummallekin puolelle, ja he kävivät molemmat virran yli kuivaa myöten.

9 *5. Moos. 21:17Kun he olivat tulleet yli, sanoi Elia Elisalle: "Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennenkuin minut otetaan pois sinun tyköäsi". Elisa sanoi: "Tulkoon minuun sinun hengestäsi kaksinkertainen osa". 10 Hän vastasi: "Pyyntösi on vaikea täyttää. Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois sinun tyköäsi, niin se täytetään; jollet, niin se jää täyttämättä." 11 *1. Moos. 5:24Kun he niin kulkivat ja puhelivat, niin katso, äkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, ja ne erottivat heidät toisistansa, ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen. 12 *2. Kun. 6:17; 2. Kun. 13:14Kun Elisa sen näki, huusi hän: "Isäni, isäni! Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!" Sitten hän ei enää nähnyt häntä. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi. 13 *1. Kun. 19:19Sitten hän otti maasta Elian vaipan, joka oli pudonnut hänen päältään, palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle. 14 Ja hän otti Elian vaipan, joka oli pudonnut tämän päältä, löi veteen ja sanoi: "Missä on Herra, Elian Jumala?" Kun hän siis löi veteen, jakaantui se kummallekin puolelle, ja Elisa kävi virran yli.

15 Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat syrjästä näkivät sen, sanoivat he: "Elian henki on laskeutunut Elisaan". Niin he tulivat häntä vastaan ja kumartuivat hänen edessään maahan. 16 *1. Kun. 18:12Ja he sanoivat hänelle: "Katso, palvelijaisi joukossa on viisikymmentä urhoollista miestä; menkööt he etsimään sinun isäntääsi. Ehkä Herran Henki on vienyt hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon." Hän vastasi: "Älkää lähettäkö". 17 Mutta he pyysivät häntä pyytämällä, kyllästyksiin asti, kunnes hän sanoi: "Lähettäkää sitten". Niin he lähettivät viisikymmentä miestä; ja nämä etsivät kolme päivää, mutta eivät löytäneet häntä. 18 Kun he tulivat takaisin hänen luoksensa, hänen ollessaan Jerikossa, sanoi hän heille: "Enkö minä kieltänyt teitä menemästä?"

19 *2. Moos. 15:23Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskoisia". 20 Hän sanoi: "Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja". Ja he toivat sen hänelle. 21 Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: "Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa". 22 Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.

23 Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: "Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!" 24 Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi. 25 Sieltä hän meni Karmel-vuorelle ja palasi sieltä Samariaan.