2 Reis 4

Elisée multiplie l’huile de la veuve, et fait plusieurs Miracles.

1 Or une veuve d’un des fils des Prophètes cria à Elisée, en disant : Ton serviteur mon mari est mort, et tu sais que ton serviteur craignait l’Eternel, et son créancier est venu pour prendre mes deux enfants, afin qu’ils soient ses esclaves. 2 Et Elisée lui répondit : Qu’est-ce que je ferai pour toi ? déclare-moi ce que tu as en la maison. Et elle dit : Ta servante n’a rien dans toute la maison qu’un pot d’huile. 3 Alors il lui dit : Va, demande des vaisseaux dans la rue à tous tes voisins, des vaisseaux vides, et n’en demande pas même en petit nombre. 4 Puis rentre, et ferme la porte sur toi et sur tes enfants, et verse de ce pot d’huile dans tous ces vaisseaux, faisant ôter ceux qui seront pleins. 5 Elle se retira donc d’auprès de lui, et ayant fermé la porte sur elle et sur ses enfants, ils lui apportaient les vaisseaux, et elle versait. 6 Et il arriva qu’aussitôt qu’elle eut rempli les vaisseaux, elle dit à son fils : Apporte-moi encore un vaisseau ; et il répondit : Il n’y a plus de vaisseau ; et l’huile s’arrêta. 7 Puis elle s’en vint, et le raconta à l’homme de Dieu, qui lui dit : Va, vends l’huile, et paye ta dette ; et vous vivrez, toi et tes fils, de ce qu’il y aura de reste. 8 Or il arriva qu’un jour qu’Elisée passait par Sunem, où il y avait une femme qui avait de grands biens, elle le retint avec grande instance à manger du pain ; et toutes les fois qu’il passait, il s’y retirait pour manger du pain. 9 Et elle dit à son mari : Voilà, je connais maintenant que cet homme qui passe souvent chez nous, est un saint homme de Dieu. 10 Faisons-lui, je te prie, une petite chambre haute, et mettons-lui là un lit, une table, un siège, et un chandelier, afin que quand il viendra chez nous, il se retire là. 11 Etant donc un jour venu là, il se retira dans cette chambre haute, et y reposa. 12 Puis il dit à Guéhazi son serviteur : Appelle cette Sunamite, et il l’appela ; et elle se présenta devant lui. 13 Et il dit à Guéhazi : Dis maintenant à cette femme : Voici, tu as pris tous ces soins pour nous, que pourrait-on faire pour toi ? as-tu à parler au Roi, ou au Chef de l’armée ? Et elle répondit : J’habite au milieu de mon peuple. 14 Et il dit à Guéhazi : Que faudrait-il faire pour elle ? Et Guéhazi répondit : Certes elle n’a point de fils, et son mari est vieux. 15 Et Elisée lui dit : Appelle-la ; et il l’appela, et elle se présenta à la porte. 16 Et il lui dit : L’année qui vient, et en cette même saison, tu embrasseras un fils. Et elle répondit : Mon seigneur, homme de Dieu, ne mens point, ne mens point à ta servante ! 17 Cette femme-là donc conçut, et enfanta un fils un an après, en la même saison, comme Elisée lui avait dit. 18 Et l’enfant étant devenu grand, il sortit un jour pour aller trouver son père, vers les moissonneurs. 19 Et il dit à son père : Ma tête ! ma tête ! et le père dit au serviteur : Porte-le à sa mère. 20 Il le porta donc et l’amena à sa mère, et il demeura sur ses genoux jusqu’à midi, puis il mourut. 21 Et elle monta, et le coucha sur le lit de l’homme de Dieu, et ayant fermé la porte sur lui, elle sortit. 22 Puis elle cria à son mari, et dit : Je te prie envoie-moi un des serviteurs, et une ânesse, et je m’en irai jusqu’à l’homme de Dieu, puis je retournerai. 23 Et il dit : Pourquoi vas-tu vers lui aujourd’hui ? ce n’est point la nouvelle Lune, ni le Sabbat. Et elle répondit : Tout va bien. 24 Elle fit donc seller l’ânesse, et dit à son serviteur : Mène-moi, et marche, et ne me retarde pas d’avancer chemin sur l’Anesse, si je ne te le dis. 25 Ainsi elle s’en alla, et vint vers l’homme de Dieu en la montagne de Carmel ; et sitôt que l’homme de Dieu l’eut vue venant vers lui, il dit à Guéhazi son serviteur : Voilà la Sunamite. 26 Va, cours au-devant d’elle, et lui dis : Te portes-tu bien ? ton mari se porte-t-il bien ? l’enfant se porte-t-il bien ? Et elle répondit : Nous nous portons bien. 27 Puis elle vint vers l’homme de Dieu en la montagne, et empoigna ses pieds ; et Guéhazi s’approcha pour la repousser, mais l’homme de Dieu lui dit : Laisse-la, car elle a son cœur angoissé, et l’Eternel me l’a caché, et ne me l’a point déclaré. 28 Alors elle dit : Avais-je demandé un fils à mon Seigneur ? et ne te dis-je pas : Ne fais point que je sois trompée ? 29 Et il dit à Guéhazi : Trousse tes reins, prends mon bâton en ta main, et t’en va ; si tu trouves quelqu’un, ne le salue point ; et si quelqu’un te salue, ne lui réponds point ; puis tu mettras mon bâton sur le visage de l’enfant. 30 Mais la mère de l’enfant dit : L’Eternel est vivant, et ton âme est vivante, que je ne te laisserai point ; il se leva donc, et s’en alla après elle. 31 Or Guéhazi était passé devant eux, et avait mis le bâton sur le visage de l’enfant ; mais il n’y eut en cet enfant ni voix, ni apparence qu’il eût entendu ; ainsi Guéhazi s’en retourna au devant d’Elisée, et lui en fit le rapport, en disant : L’enfant ne s’est point réveillé. 32 Elisée donc entra dans la maison, et voilà l’enfant mort était couché sur son lit. 33 Et étant entré, il ferma la porte sur eux deux, et fit sa prière à l’Eternel. 34 Puis il monta et se coucha sur l’enfant, et mit sa bouche sur la bouche de l’enfant, et ses yeux sur ses yeux, et ses paumes sur ses paumes, et se pencha sur lui ; et la chair de l’enfant fut échauffée. 35 Puis il se retirait et allait par la maison, tantôt dans un lieu, tantôt dans un autre, et il remontait, et se penchait encore sur lui ; enfin l’enfant éternua par sept fois, et ouvrit ses yeux. 36 Alors Elisée appela Guéhazi, et lui dit : Appelle cette Sunamite ; et il l’appela ; et elle vint à lui ; et il lui dit : Prends ton fils. 37 Elle s’en vint donc, se jeta à ses pieds, et se prosterna en terre ; puis elle prit son fils, et sortit. 38 Après cela Elisée revint à Guilgal. Or il y avait une famine au pays, et les fils des Prophètes étaient assis devant lui ; et il dit à son serviteur : Mets la grande chaudière, et cuis du potage pour les fils des Prophètes. 39 Mais quelqu’un étant sorti aux champs pour cueillir des herbes, trouva de la vigne sauvage, et en cueillit des coloquintes sauvages pleine sa robe, et étant revenu, il les mit par pièces dans la chaudière où était le potage ; car on ne savait point ce que c’était. 40 Et on dressa de ce potage à quelques-uns pour en manger ; mais sitôt qu’ils eurent mangé de ce potage, ils s’écrièrent et dirent : Homme de Dieu, la mort est dans la chaudière ; et ils n’en purent manger. 41 Et il dit : Apportez-moi de la farine ; et il la jeta dans la chaudière, puis il dit : Qu’on en dresse à ce peuple, afin qu’il mange ; et il n’y avait plus rien de mauvais dans la chaudière. 42 Alors il vint un homme de Bahalsalisa, qui apporta à l’homme de Dieu du pain des premiers fruits, savoir vingt pains d’orge, et du grain en épi étant avec sa paille ; et Elisée dit : Donne cela à ce peuple, afin qu’ils mangent. 43 Et son serviteur lui dit : Donnerais-je ceci à cent hommes ? Mais il lui répondit : Donne-le à ce peuple, et qu’ils mangent. Car ainsi a dit l’Eternel : Ils mangeront, et il y en aura de reste. 44 Il mit donc cela devant eux, et ils mangèrent, et ils en laissèrent de reste, suivant la parole de l’Eternel.

Lesken öljy. Suunemilainen vaimo ja hänen poikansa. "Padassa on kuolema." Sata miestä ravitaan.

1 *3. Moos. 25:39; Matt. 18:25Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle sanoen: "Minun mieheni, sinun palvelijasi, kuoli, ja sinä tiedät, että palvelijasi oli herraapelkääväinen mies. Nyt velkoja tulee ottamaan minun molemmat poikani orjikseen." 2 *1. Kun. 17:12Elisa sanoi hänelle: "Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi." Hän vastasi: "Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran, kuin minä tarvitsen voidellakseni itseäni". 3 Silloin hän sanoi: "Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita, tarpeeksi paljon. 4 Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Ja aina kun astia on täysi, nosta se syrjään." 5 Niin hän meni pois hänen tyköänsä ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat, ja hän kaatoi niihin. 6 Ja kun astiat olivat täynnä, sanoi hän pojallensa: "Tuo minulle vielä yksi astia". Mutta hän vastasi hänelle: "Ei ole enää astiata". Silloin öljy tyrehtyi. 7 Ja hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: "Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä, mikä jää jäljelle."

8 Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin, ja siellä oli arvossa pidetty vaimo, joka vaati häntä aterioimaan. Ja niin usein kuin hän kulki sen kautta, poikkesi hän sinne aterioimaan. 9 Niin vaimo sanoi miehellensä: "Katso, minä olen huomannut, että hän, joka aina kulkee meidän kauttamme, on pyhä Jumalan mies. 10 Muurauttakaamme pieni yliskammio ja pankaamme hänelle sinne vuode, pöytä, tuoli ja lamppu, niin että hän tullessaan meidän luoksemme voi vetäytyä sinne." 11 Eräänä päivänä hän sitten tuli sinne, poikkesi yliskammioon ja pani sinne maata. 12 Ja hän sanoi palvelijallensa Geehasille: "Kutsu se suunemilainen vaimo". Ja hän kutsui tämän, ja hän astui hänen eteensä. 13 Niin hän sanoi palvelijalle: "Sano hänelle: 'Katso, sinä olet nähnyt kaiken tämän vaivan meidän tähtemme. Voisinko minä tehdä jotakin sinun hyväksesi? Onko sinulla jotakin esitettävää kuninkaalle tai sotapäällikölle?'" Mutta hän vastasi: "Minähän asun heimoni keskellä". 14 Niin hän kysyi: "Eikö siis voi tehdä mitään hänen hyväksensä?" Geehasi vastasi: "Voi kyllä: hänellä ei ole poikaa, ja hänen miehensä on vanha". 15 Hän sanoi: "Kutsu hänet". Niin tämä kutsui hänet, ja hän astui ovelle. 16 *1. Moos. 18:10Ja Elisa sanoi: "Tähän aikaan tulevana vuonna on sinulla poika sylissäsi". Hän vastasi: "Ei, herrani; sinä Jumalan mies, älä petä palvelijatartasi". 17 Mutta vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan seuraavana vuonna juuri sinä aikana, jonka Elisa oli hänelle sanonut.

18 Kun poika oli kasvanut isoksi, meni hän eräänä päivänä isänsä tykö, joka oli leikkuuväen luona. 19 Ja hän valitti isällensä: "Voi minun päätäni, voi minun päätäni!" Tämä sanoi palvelijalle: "Kanna hänet äitinsä luo". 20 Niin palvelija otti hänet ja vei hänen äitinsä luo. Ja poika istui hänen polvillansa puolipäivään asti; sitten hän kuoli. 21 Ja äiti meni ylös ja laski hänet Jumalan miehen vuoteeseen, sulki oven, niin että poika jäi yksin, ja lähti pois. 22 Sitten hän kutsui miehensä ja sanoi: "Lähetä minulle palvelija ja aasintamma, niin minä riennän Jumalan miehen tykö ja tulen heti takaisin". 23 Hän sanoi: "Miksi menet hänen tykönsä tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti." Hän vastasi: "Ole huoleti". 24 Ja hän satuloi aasintamman ja sanoi palvelijallensa: "Aja yhä eteenpäin äläkä keskeytä minun matkaani, ennenkuin sanon sinulle". 25 *2. Kun. 2:25Niin hän lähti ja tuli Jumalan miehen tykö Karmel-vuorelle. Kun Jumalan mies näki hänet kaukaa, sanoi hän palvelijalleen Geehasille: "Katso, se on suunemilainen vaimo. 26 Riennä nyt häntä vastaan ja kysy häneltä: 'Voitko sinä hyvin, voivatko miehesi ja poikasi hyvin?'" Hän vastasi: "Hyvin". 27 Tultuaan vuorelle Jumalan miehen tykö hän tarttui hänen jalkoihinsa. Niin Geehasi astui esiin työntääkseen hänet pois. Mutta Jumalan mies sanoi: "Jätä hänet rauhaan, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on salannut sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle". 28 Hän sanoi: "Pyysinkö minä poikaa herraltani? Enkö sanonut: 'Älä uskottele minulle'?" 29 *Luuk. 10:4Silloin Elisa sanoi Geehasille: "Vyötä kupeesi ja ota minun sauvani käteesi ja mene. Jos kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Ja pane minun sauvani pojan kasvoille." 30 Mutta pojan äiti sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua". Ja Elisa nousi ja seurasi häntä. 31 Mutta Geehasi oli mennyt heidän edellänsä ja pannut sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei ääntänyt eikä kuullut. Niin hän tuli takaisin häntä vastaan ja kertoi hänelle sanoen: "Poika ei herännyt". 32 Ja kun Elisa tuli huoneeseen, niin katso, poika makasi hänen vuoteessaan kuolleena. 33 *Matt. 6:6; Ap. t. 9:40Tultuaan sisään hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja rukoili Herraa. 34 *1. Kun. 17:21; Ap. t. 20:10Senjälkeen hän nousi vuoteelle ja laskeutui pojan yli, pannen suunsa hänen suunsa päälle, silmänsä hänen silmiensä päälle ja kätensä hänen kättensä päälle. Ja kun hän näin kumartui hänen ylitsensä, lämpeni pojan ruumis. 35 Sitten hän kulki huoneessa kerran edestakaisin ja nousi ja kumartui hänen ylitsensä. Silloin poika aivasti seitsemän kertaa, ja senjälkeen poika avasi silmänsä. 36 Hän kutsui Geehasin ja sanoi: "Kutsu se suunemilainen vaimo". Niin hän kutsui vaimon, ja tämä tuli hänen luokseen. Hän sanoi: "Ota poikasi". 37 Ja vaimo tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen, kumartui maahan ja otti poikansa ja meni ulos.

38 *2. Kun. 2:1; 2. Kun. 6:1Elisa palasi Gilgaliin, ja maassa oli nälänhätä. Ja kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessänsä, sanoi hän palvelijallensa: "Pane suuri pata liedelle ja keitä keitto profeetanoppilaille". 39 Niin muuan heistä meni kedolle poimimaan yrttejä ja löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurkkuja viittansa täyden. Tultuaan hän leikkeli ne keittopataan, sillä he eivät tunteneet niitä. 40 Ja he kaatoivat miesten syödä, mutta kun nämä maistoivat keittoa, huusivat he ja sanoivat: "Jumalan mies, padassa on kuolema!" Eivätkä he voineet syödä. 41 Silloin hän sanoi: "Tuokaa jauhoja". Ja hän heitti ne pataan. Sitten hän sanoi: "Kaatakaa väen syödä". Eikä padassa ollut mitään vahingollista.

42 *4. Moos. 18:31Ja eräs mies tuli Baal-Saalisasta ja toi Jumalan miehelle uutisleipää, kaksikymmentä ohraleipää ja tuleentumatonta viljaa repussansa. Silloin Elisa sanoi: "Anna väelle syödä". 43 *4. Moos. 18:31; Matt. 14:15; Matt. 15:32; Mark. 6:35; Mark. 8:1; Luuk. 9:12; Joh. 6:5Mutta hänen palvelijansa sanoi: "Kuinka minä voin tarjota siitä sadalle miehelle?" Hän sanoi: "Anna väelle syödä; sillä näin sanoo Herra: He syövät, ja jää tähteeksikin". 44 Ja hän tarjosi heille; ja he söivät, ja jäi tähteeksikin, Herran sanan mukaan.