Habacuque 3

Prière d’Habacuc. Majesté de Dieu, et ses merveilles pour l’ancien peuple.

1 La requête d’Habacuc le Prophète pour les ignorances. 2 Eternel, j’ai ouï ce que tu m’as fait ouïr, et j’ai été saisi de crainte, Ô Eternel ! entretiens ton ouvrage en son être parmi le cours des années, fais-le connaître parmi le cours des années ; souviens-toi, quand tu es en colère, d’avoir compassion. 3 Dieu vint de Téman, et le Saint vint du mont de Paran ; Sélah. Sa Majesté couvrait les cieux, et la terre fut remplie de sa louange. 4 Sa splendeur était comme la lumière même, et des rayons sortaient de sa main ; c’est là où réside sa force. 5 La mortalité marchait devant lui, et le charbon vif sortait à ses pieds. 6 Il s’arrêta, et mesura le pays ; il regarda, et fit tressaillir les nations ; les montagnes qui ont été de tout temps, furent brisées, et les coteaux des siècles se baissèrent ; les chemins du monde sont à lui. 7 Je vis les tentes de Cusan accablées sous la punition ; les pavillons du pays de Madian furent ébranlés. 8 L’Eternel était-il courroucé contre les fleuves ? ta colère était-elle contre les fleuves ? ta fureur était-elle contre la mer, lorsque tu montas sur tes chevaux et sur tes chariots pour délivrer. 9 Ton arc se réveilla, et tira toutes les flèches, selon le serment fait aux Tribus, savoir ta parole ; Sélah. Tu fendis la terre, et tu en fis sortir des fleuves. 10 Les montagnes te virent, et elles en furent en travail ; l’impétuosité des eaux passa, l’abîme fit retentir sa voix, la profondeur leva ses mains en haut. 11 Le soleil et la lune s’arrêtèrent dans leur habitation, ils marchèrent à la lueur de tes flèches, et à la splendeur de l’éclair de ta hallebarde. 12 Tu marchas sur la terre avec indignation, et foulas les nations avec colère. 13 Tu sortis pour la délivrance de ton peuple, tu sortis avec ton Oint pour la délivrance ; tu transperças le Chef, afin qu’il n’y en eût plus dans la maison du méchant, découvrant le fondement jusques au fond ; Sélah. 14 Tu perças avec ses bâtons le Chef de ses bourgs, quand ils venaient comme une tempête pour me dissiper ; ils s’égayaient comme pour dévorer l’affligé dans sa retraite. 15 Tu marchas avec tes chevaux par la mer ; les grandes eaux ayant été amoncelées. 16 J’ai entendu ce que tu m’as déclaré, et mes entrailles en ont été émues ; à ta voix le tremblement a saisi mes lèvres ; la pourriture est entrée en mes os, et j’ai tremblé dans moi-même, car je serai en repos au jour de la détresse, lorsque montant vers le peuple, il le mettra en pièces. 17 Car le figuier ne poussera point, et il n’y aura point de fruit dans les vignes ; ce que l’olivier produit mentira, et aucun champ ne produira rien à manger ; les brebis seront retranchées du parc, et il n’y aura point de boeufs dans les étables. 18 Mais moi, je me réjouirai en l’Eternel, et je m’égayerai au Dieu de ma délivrance. 19 L’Eternel, le Seigneur est ma force, et il rendra mes pieds semblables à ceux des biches, et me fera marcher sur mes lieux élevés. Au maître chantre sur Néguinoth.

Profeetan rukous ja ylistys.

1 Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan.

2 Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman,

ja olen peljästynyt.

Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten,

tee se jo kesken vuotten tiettäväksi.

Muista vihassasi laupeutta.

3 *2. Moos. 19:16; 5. Moos. 33:2; Tuom. 5:4Jumala tulee Teemanista,

Pyhä Paaranin vuorelta. Sela.

Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat,

hänen ylistystänsä on maa täynnä.

4 *2. Moos. 24:17Hänen hohteensa on kuin aurinko,

hänestä käyvät säteet joka taholle;

se on hänen voimansa verho.

5 *2. Moos. 9:3; 2. Moos. 12:29Hänen edellänsä käy rutto

ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.

6 *Ps. 68:8Hän seisahtuu ja mittaa maan,

hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan.

Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat,

hänen polkunsa ovat iankaikkiset.

7 Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat,

Midianin maan telttavaatteet vapisevat.

8 *2. Moos. 14:26; 2. Moos. 15:3Virtoihinko Herra on vihastunut?

Kohtaako sinun vihasi virtoja,

merta sinun kiivastuksesi,

koska ajat hevosillasi,

pelastuksesi vaunuilla?

9 *5. Moos. 32:41Paljas, paljastettu on sinun jousesi:

valat, vitsat, sana. Sela.

Virroilla sinä halkaiset maan.

10 *Ps. 77:19Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät,

rankkasade purkaa vettä,

syvyys antaa äänensä,

kohottaa kätensä korkealle.

11 *Joos. 10:12Aurinko ja kuu astuvat majaansa

sinun kiitävien nuoltesi valossa,

sinun keihääsi salaman hohteessa.

12 Kiivastuksessa sinä astut maata,

puit kansoja vihassa.

13 Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi,

auttamaan voideltuasi.

Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta,

paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.

14 Sinä lävistät heidän omilla keihäillään

pään heidän johtajiltansa,

jotka hyökkäävät hajottamaan minua —

se on heidän ilonsa —

aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa.

15 *Ps. 77:20Sinä ajat hevosillasi merta,

paljojen vetten kuohua.

16 Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee,

minun huuleni värisevät huudosta,

mätä menee minun luihini,

minä seison paikallani ja tutisen,

kun minun täytyy hiljaa odottaa

ahdistuksen päivää,

jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.

17 Sillä ei viikunapuu kukoista,

eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä;

öljypuun sato pettää,

eivätkä pellot tuota syötävää.

Lampaat ovat kadonneet tarhasta,

eikä ole karjaa vajoissa.

18 *Ps. 46:2Mutta minä riemuitsen Herrassa,

iloitsen autuuteni Jumalassa.

19 *2. Sam. 22:34; Ps. 18:34Herra, Herra on minun voimani.

Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat

ja antaa minun käydä kukkuloillani.

Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.