Números 32

Les Rubénites et les Gadites commencent à prendre possession en Canaan.

1 Or les enfants de Ruben et les enfants de Gad avaient beaucoup de bétail, et en fort grande quantité ; et ayant vu le pays de Jahzer, et le pays de Galaad, voici, ils remarquèrent que ce lieu-là était propre à tenir du bétail. 2 Ainsi les enfants de Gad et les enfants de Ruben vinrent, et parlèrent à Moïse et à Eléazar le Sacrificateur, et aux principaux de l’assemblée, en disant : 3 Hataroth, et Dibon, et Jahzer, et Nimrah, et Hesbon, et Elhaleh, et Sébam, et Nébo, et Béhon ; 4 Ce pays-là, que l’Eternel a frappé devant l’assemblée d’Israël, est un pays propre à tenir du bétail, et tes serviteurs ont du bétail. 5 Ils dirent donc : Si nous avons trouvé grâce devant toi, que ce pays soit donné à tes serviteurs en possession ; et ne nous fais point passer le Jourdain. 6 Mais Moïse répondit aux enfants de Gad, et aux enfants de Ruben : Vos frères iront-ils à la guerre, et vous demeurerez-vous ici ? 7 Pourquoi faites-vous perdre courage aux enfants d’Israël, pour ne point passer au pays que l’Eternel leur a donné ? 8 C’est ainsi que firent vos pères quand je les envoyai de Kadès-barné pour reconnaître le pays. 9 Car ils montèrent jusqu’à la vallée d’Escol, et virent le pays, puis ils firent perdre courage aux enfants d’Israël, afin qu’ils n’entrassent point au pays que l’Eternel leur avait donné. 10 C’est pourquoi la colère de l’Eternel s’enflamma en ce jour-là, et il jura, en disant : 11 Si les hommes qui sont montés hors d’Egypte, depuis l’âge de vingt ans, et au dessus, voient le pays pour lequel j’ai juré à Abraham, à Isaac, et à Jacob ; car ils n’ont point persévéré à me suivre. 12 Excepté Caleb, fils de Jéphunné Kénisien, et Josué fils de Nun ; car ils ont persévéré à suivre l’Eternel. 13 Ainsi la colère de l’Eternel s’enflamma contre Israël, et il les a fait errer par le désert, quarante ans, jusqu’à ce que toute la génération qui avait fait ce qui déplaisait à l’Eternel, ait été consumée. 14 Et voici, vous vous êtes mis en la place de vos pères, comme une race d’hommes pécheurs, pour augmenter encore l’ardeur de la colère de l’Eternel contre Israël. 15 Que si vous vous détournez de lui, il continuera encore à le laisser au désert, et vous ferez détruire tout ce peuple. 16 Mais ils s’approchèrent de lui, et lui dirent : Nous bâtirons ici des cloisons pour nos troupeaux, et les villes seront pour nos familles. 17 Et nous nous équiperons pour marcher promptement devant les enfants d’Israël, jusqu’à ce que nous les ayons introduits en leur lieu ; mais nos familles demeureront dans les villes murées, à cause des habitants du pays. 18 Nous ne retournerons point en nos maisons que chacun des enfants d’Israël n’ait pris possession de son héritage ; 19 Et nous ne posséderons rien en héritage avec eux au delà du Jourdain, ni plus avant ; parce que notre héritage nous sera échu au deçà du Jourdain vers l’Orient. 20 Et Moïse leur dit : Si vous faites cela, et que vous vous équipiez devant l’Eternel pour aller à la guerre ; 21 Et que chacun de vous étant équipé passe le Jourdain devant l’Eternel, jusqu’à ce qu’il ait chassé ses ennemis de devant soi ; 22 Et que le pays soit subjugué devant l’Eternel, et qu’ensuite vous vous en retourniez, alors vous serez innocents envers l’Eternel, et envers Israël ; et ce pays-ci vous appartiendra pour le posséder devant l’Eternel. 23 Mais si vous ne faites point cela, voici, vous aurez péché contre l’Eternel ; et sachez que votre péché vous trouvera. 24 Bâtissez donc des villes pour vos familles ; et des cloisons pour vos troupeaux, et faites ce que vous avez dit. 25 Alors les enfants de Gad, et les enfants de Ruben parlèrent à Moïse, en disant : Tes serviteurs feront comme mon Seigneur l’a commandé. 26 Nos petits enfants, nos femmes, nos troupeaux, et toutes nos bêtes demeureront ici dans les villes de Galaad. 27 Et tes serviteurs passeront chacun armé pour aller à la guerre devant l’Eternel, prêts à combattre, comme mon Seigneur a parlé. 28 Alors Moïse commanda touchant eux à Eléazar le Sacrificateur, à Josué, fils de Nun, et aux chefs des pères des Tribus des enfants d’Israël ; 29 Et leur dit : Si les enfants de Gad et les enfants de Ruben passent avec vous le Jourdain tous armés, prêts à combattre devant l’Eternel, et que le pays vous soit assujetti, vous leur donnerez le pays de Galaad en possession. 30 Mais s’ils ne passent point en armes avec vous, ils auront une possession parmi vous au pays de Canaan. 31 Et les enfants de Gad, et les enfants de Ruben répondirent, en disant : Nous ferons ainsi que l’Eternel a parlé à tes serviteurs. 32 Nous passerons en armes devant l’Eternel au pays de Canaan, afin que nous possédions pour notre héritage ce qui est deçà le Jourdain. 33 Ainsi Moïse donna aux enfants de Gad, et aux enfants de Ruben, et à la demi-Tribu de Manassé, fils de Joseph, le Royaume de Sihon, Roi des Amorrhéens ; et le Royaume de Hog, Roi de Basan, le pays avec ses villes, selon les bornes des villes du pays à l’environ. 34 Alors les enfants de Gad rebâtirent Dibon, Hataroth, Haroher, 35 Hatroth-Sophan, Jahzer, Jogbéha, 36 Beth-nimrah, et Beth-haran, villes murées. Ils firent aussi des cloisons pour les troupeaux. 37 Et les enfants de Ruben rebâtirent Hesbon, Elhalé, Kirjathajim, 38 Nébo, et Bahal-méhon, et Sibma ; dont ils changèrent les noms, et ils donnèrent des noms aux villes qu’ils rebâtirent. 39 Or les enfants de Makir, fils de Manassé, allèrent en Galaad, et le prirent, et dépossédèrent les Amorrhéens qui y étaient. 40 Moïse donc donna Galaad à Makir, fils de Manassé, qui y habita. 41 Jaïr aussi fils de Manassé, s’en alla, et prit leurs bourgs, et les appela bourgs de Jaïr. 42 Et Nobah s’en alla, et prit Kénath avec les villes de son ressort, et l’appela Nobah de son nom.

Ruubenin ja Gaadin sukukunnat sekä toinen puoli Manassen sukukuntaa saavat asettua Jordanin itäpuolelle.

1 Mutta ruubenilaisilla ja gaadilaisilla oli paljon, ylen runsaasti, karjaa. Kun he nyt katselivat Jaeserin maata ja Gileadin maata, niin he huomasivat, että seutu oli karjanhoitoon sopiva. 2 Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset tulivat ja puhuivat Moosekselle ja pappi Eleasarille ja seurakunnan päämiehille sanoen: 3 "Atarot, Diibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Elale, Sebam, Nebo ja Beon, 4 tämä maa, jonka Herra on vallannut Israelin seurakunnalle, on karjanhoitoon sopivaa maata, ja sinun palvelijoillasi on karjaa". 5 Ja he sanoivat vielä: "Jos olemme saaneet armon sinun silmiesi edessä, niin annettakoon tämä maa palvelijoillesi omaksi, äläkä vie meitä Jordanin yli". 6 Mutta Mooses vastasi gaadilaisille ja ruubenilaisille: "Onko teidän veljienne lähdettävä sotaan, ja te jäisitte tänne? 7 Miksi viette israelilaisilta halun mennä siihen maahan, jonka Herra on heille antanut? 8 Niin teidän isännekin tekivät, kun minä lähetin heidät Kaades-Barneasta katselemaan sitä maata. 9 *4. Moos. 13:3,24Kun he olivat saapuneet Rypälelaaksoon asti ja katselleet sitä maata, veivät he israelilaisilta halun lähteä siihen maahan, jonka Herra oli heille antanut. 10 *4. Moos. 14:29; 4. Moos. 26:65; 5. Moos. 1:34Ja sinä päivänä syttyi Herran viha, ja hän vannoi sanoen: 11 'Ne miehet, jotka lähtivät Egyptistä, kaksikymmenvuotiset ja sitä vanhemmat, eivät saa nähdä sitä maata, jonka minä vannoen lupasin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sillä he eivät ole minua uskollisesti seuranneet, 12 paitsi Kaaleb, kenissiläisen Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika; sillä nämä ovat uskollisesti seuranneet Herraa'. 13 Ja Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidän harhailla erämaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes koko se sukupolvi hävisi, joka oli tehnyt sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. 14 Mutta katso, te olette nyt astuneet isienne sijaan, te syntisten sikiöt, lisätäksenne vielä Herran vihan kiivautta Israelia kohtaan. 15 Jos te nyt käännytte pois hänestä, niin hän jättää kansan vielä kauemmaksi aikaa tähän erämaahan, ja niin te tuotatte tuhon kaikelle tälle kansalle."

16 Niin he lähestyivät häntä ja sanoivat: "Karjatarhoja me vain rakentaisimme tänne laumoillemme ja kaupunkeja vaimojamme ja lapsiamme varten, 17 mutta itse me varustautuisimme ja rientäisimme israelilaisten etunenässä, kunnes saisimme viedyksi heidät määräpaikkoihinsa, mutta meidän vaimomme ja lapsemme asuisivat sillä aikaa varustetuissa kaupungeissa maan asukkailta rauhassa. 18 Emme me palaisi kotiimme, ennenkuin israelilaiset ovat saaneet haltuunsa kukin perintöosansa, 19 sillä me emme tahdo perintöosaa heidän kanssansa tuolta puolen Jordanin emmekä kauempaa, vaan meidän perintöosamme on joutunut meille tältä puolelta Jordanin, itään päin." 20 Niin Mooses vastasi heille: "Jos näin teette, jos Herran edessä varustaudutte sotaan 21 ja teistä jokainen, sotaan varustettuna, menee Jordanin yli Herran edessä niin pitkäksi aikaa, kunnes on karkoittanut vihollisensa edestään, 22 ja te palaatte vasta senjälkeen, kuin se maa on tehty alamaiseksi Herralle, niin te olette vastuusta vapaat Herran ja Israelin edessä, ja tämä maa tulee teidän omaksenne Herran edessä. 23 Mutta jos ette näin tee, niin katso, te rikotte Herraa vastaan ja saatte tuntea syntinne palkan, joka kohtaa teitä. 24 Rakentakaa siis itsellenne kaupunkeja vaimojanne ja lapsianne varten ja tarhoja karjallenne ja tehkää se, mitä suunne on sanonut." 25 Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat Moosekselle sanoen: "Sinun palvelijasi tekevät, niinkuin herramme käskee. 26 Lapsemme, vaimomme, laumamme ja kaikki juhtamme jääkööt tänne Gileadin kaupunkeihin, 27 mutta sinun palvelijasi lähtevät, jokainen sotaan varustettuna, sinne taisteluun Herran edessä, niinkuin herramme sanoi."

28 Niin Mooses antoi heistä käskyn pappi Eleasarille ja Joosualle, Nuunin pojalle, ja Israelin sukukuntien perhekuntain päämiehille, 29 ja Mooses sanoi heille: "Jos gaadilaiset ja ruubenilaiset teidän kanssanne lähtevät Jordanin yli, jokainen varustettuna taisteluun Herran edessä, ja se maa tulee teille alamaiseksi, niin antakaa heille Gileadin maa omaksi. 30 Mutta jolleivät he varustaudu ja lähde teidän kanssanne sinne, niin asettukoot teidän keskuuteenne Kanaanin maahan." 31 Silloin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat sanoen: "Mitä Herra on puhunut sinun palvelijoillesi, sen me teemme. 32 Me lähdemme varustettuina Herran edessä Kanaanin maahan, että saisimme omaksemme perintöosan tällä puolella Jordanin."

33 *5. Moos. 3:12; Joos. 13:8; Joos. 22:4Ja Mooses antoi heille, gaadilaisille ja ruubenilaisille sekä toiselle puolelle Manassen, Joosefin pojan, sukukuntaa, amorilaisten kuninkaan Siihonin valtakunnan ja Baasanin kuninkaan Oogin valtakunnan, maan ja sen kaupungit alueinensa, sen maan kaupungit yltympäri. 34 Ja gaadilaiset rakensivat Diibonin, Atarotin, Aroerin, 35 Atrot-Soofanin, Jaeserin, Jogbehan, 36 Beet-Nimran ja Beet-Haaranin varustetuiksi kaupungeiksi sekä karjatarhoja. 37 Ja ruubenilaiset rakensivat Hesbonin, Elalen ja Kirjataimin, 38 Nebon ja Baal-Meonin, joiden nimet muutettiin, sekä Sibman. Ja he panivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat. 39 *1. Moos. 50:23Mutta Maakir, Manassen poika, lähti Gileadiin ja valloitti sen ja karkoitti amorilaiset, jotka asuivat siellä. 40 Ja Mooses antoi Gileadin Maakirille, Manassen pojalle, ja hän asettui sinne. 41 *Tuom. 10:3; 1. Aik. 2:21Ja Jaair, Manassen poika, meni ja valloitti heidän leirikylänsä ja kutsui ne Jaairin leirikyliksi. 42 Ja Noobah meni ja valloitti Kenatin ynnä sen alueella olevat kylät ja kutsui sen, nimensä mukaan, Noobahiksi.