Números 30

Ordonnances touchant les vœux.

1 Et Moïse parla aux enfants d’Israël selon toutes les choses que l’Eternel lui avait commandées. 2 Moïse parla aussi aux chefs des Tribus des enfants d’Israël, en disant : C’est ici ce que l’Eternel a commandé. 3 Quand un homme aura fait un voeu à l’Eternel, ou qu’il se sera engagé par serment, s’obligeant expressément sur son âme, il ne violera point sa parole, mais il fera selon toutes les choses qui seront sorties de sa bouche. 4 Mais quand une femme aura fait un voeu à l’Eternel, et qu’elle se sera obligée expressément en sa jeunesse, étant encore dans la maison de son père ; 5 Et que son père aura entendu son voeu, et son obligation par laquelle elle se sera obligée sur son âme, et que son père ne lui aura rien dit ; tous ses voeux seront valables, et toute obligation par laquelle elle se sera obligée sur son âme, sera valable. 6 Mais si son père la désavoue au jour qu’il l’aura entendu, aucun de tous ses voeux et aucune de toutes les obligations par lesquelles elle se sera obligée sur son âme, ne sera valable, et l’Eternel lui pardonnera ; parce que son père l’a désavouée. 7 Que si ayant un mari, elle s’est engagée par quelque voeu, ou par quelque chose qu’elle ait proférée légèrement de sa bouche, par laquelle elle se soit obligée sur son âme ; 8 Si son mari l’a entendu, et que le jour même qu’il l’aura entendu il ne lui en ait rien dit, ses voeux seront valables, et les obligations par lesquelles elle se sera obligée sur son âme, seront valables. 9 Mais si au jour que son mari l’aura entendu il l’a désavouée, il aura cassé le voeu par lequel elle s’était engagée, et ce qu’elle avait légèrement proféré de sa bouche, en quoi elle s’était obligée sur son âme ; l’Eternel lui pardonnera. 10 Mais le voeu de la veuve, ou de la répudiée, et tout ce à quoi elle se sera obligée sur son âme, sera valable contre elle. 11 Que si étant encore en la maison de son mari elle a fait un voeu, ou si elle s’est obligée expressément sur son âme, par serment ; 12 Et que son mari l’ayant entendu, ne lui en ait rien dit, et ne l’ait point désavouée ; tous ses voeux seront valables, et toute obligation dont elle se sera obligée sur son âme, sera valable. 13 Mais si son mari les a expressément cassés au jour qu’il les a entendus, rien qui soit sorti de sa bouche, soit ses voeux, soit obligation faite sur son âme, ne sera valable, parce que son mari les a cassés ; et l’Eternel lui pardonnera. 14 Son mari ratifiera ou cassera tout voeu et toute obligation faite par serment, pour affliger l’âme. 15 Que si son mari ne lui en a absolument rien dit d’un jour à l’autre, il aura ratifié tous ses voeux, et toutes ses obligations dont elle était tenue, il les aura, dis-je, ratifiés, parce qu’il ne lui en aura rien dit le jour qu’il l’a entendue. 16 Mais s’il les a expressément cassés après gu’il les aura entendus, il portera l’iniquité de sa femme. Telles sont les ordonnances que l’Eternel donna à Moïse par rapport à l’homme et à sa femme ; au père et à sa fille, étant encore dans la maison de son père, en sa jeunesse.

Lupauksia koskeva laki.

1 Ja Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli Mooseksen käskenyt puhua. 2 Ja Mooses puhui Israelin sukukuntien päämiehille sanoen: "Näin on Herra käskenyt: 3 *3. Moos. 27:2; 5. Moos. 23:21; Saarn. 5:3Jos joku tekee lupauksen Herralle tahi valalla vannoen sitoutuu kieltäytymään jostakin, älköön hän rikkoko sanaansa, vaan tehköön kaiken, mitä hänen suunsa on sanonut.

4 Ja jos nainen ollessaan nuorena tyttönä isänsä kodissa tekee lupauksen Herralle tahi sitoutuu kieltäytymään jostakin 5 ja hänen isänsä kuulee hänen lupauksensa tai sitoumuksensa eikä hänen isänsä hänelle siitä mitään puhu, niin kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen sitoumuksensa, joilla hän kieltäytyy jostakin, olkoot pätevät. 6 Mutta jos hänen isänsä kieltää häntä sinä päivänä, jona hän ne kuulee, niin hänen lupauksensa ja sitoumuksensa, joilla hän kieltäytyy jostakin, älkööt olko pätevät, olivatpa ne mitkä hyvänsä, ja Herra antaa hänelle anteeksi, sentähden että hänen isänsä on häntä kieltänyt. 7 Ja jos hän joutuu miehelle ja hänellä on täytettävänä lupauksia tai ajattelemattomasti lausuttu sana, jolla hän on kieltäytynyt jostakin, 8 ja hänen miehensä saa sen kuulla, mutta ei puhu hänelle siitä mitään sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin hänen lupauksensa ja hänen sitoumuksensa, joilla hän on kieltäytynyt jostakin, olkoot pätevät. 9 Mutta jos hänen miehensä sinä päivänä, jona hän sen kuulee, kieltää häntä, niin hän purkaa hänen lupauksensa, jonka täyttämiseen hän on sitoutunut, ja sen ajattelemattomasti lausutun sanan, jolla hän on kieltäytynyt jostakin, ja Herra antaa hänelle anteeksi. 10 Mutta lesken tai hyljätyn lupaus, mihin hyvänsä hän onkin sitoutunut, olkoon pätevä.

11 Ja jos vaimo on miehensä kodissa tehnyt lupauksen tahi valalla sitoutunut kieltäytymään jostakin 12 ja hänen miehensä saa sen kuulla, mutta ei puhu hänelle siitä mitään eikä kiellä häntä, niin kaikki hänen lupauksensa ja kaikki sitoumukset, joilla hän on kieltäytynyt jostakin, olkoot pätevät. 13 Mutta jos hänen miehensä ne purkaa sinä päivänä, jona hän niistä kuulee, älköön yksikään hänen huuliltaan lähtenyt lupaus tai sitoumus olko pätevä. Hänen miehensä on ne purkanut, ja Herra antaa hänelle anteeksi. 14 Jokaisen lupauksen ja jokaisen valallisen sitoumuksen, jonka vaimo itsensä kurittamiseksi tekee, saakoon hänen miehensä joko vahvistaa tahi purkaa. 15 Mutta jos hänen miehensä ei puhu hänelle niistä mitään sen päivän kuluessa, niin hän on vahvistanut kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen sitoumuksensa, jotka hänellä on täytettävinä. Hän on ne vahvistanut, koska hän ei niistä hänelle mitään puhunut sinä päivänä, jona hän niistä kuuli. 16 Mutta jos hän ne purkaa vasta jonkun aikaa sen jälkeen, kuin on niistä kuullut, joutuu hän kantamaan vaimonsa syyllisyyden."

17 Nämä ovat ne säädökset, jotka Herra antoi Moosekselle, olemaan voimassa miehen ja hänen vaimonsa välillä sekä isän ja hänen tyttärensä välillä, tämän ollessa nuorena tyttönä isänsä kodissa.