Números 22

Histoire du prophète Balaam.

1 Puis les enfants d’Israël partirent, et campèrent dans les campagnes de Moab, au deçà du Jourdain de Jéricho. 2 Or Balac fils de Tsippor, vit toutes les choses qu’Israël avait faites à l’Amorrhéen ; 3 Et Moab eut une grande frayeur du peuple, parce qu’il était en grand nombre ; et il fut extrêmement agité à cause des enfants d’Israël. 4 Et Moab dit aux Anciens de Madian : Maintenant cette multitude broutera tout ce qui est autour de nous, comme le boeuf broute l’herbe du champ. Or en ce temps-là Balac, fils de Tsippor, était Roi de Moab. 5 Lequel envoya des messagers à Balaam, fils de Béhor, en Péthor, située sur le fleuve, dans le pays des enfants de son peuple, pour l’appeler, en lui disant : Voici, un peuple est sorti d’Egypte ; voici, il couvre le dessus de la terre, et il se tient campé tout proche de moi. 6 Viens donc maintenant, je te prie, maudis-moi ce peuple, car il est plus puissant que moi ; peut-être que je serai le plus fort, et que nous le battrons, et que je le chasserai du pays ; car je sais que celui que tu béniras, sera béni ; et que celui que tu maudiras sera maudit. 7 Les Anciens donc de Moab s’en allèrent avec les Anciens de Madian, ayant en leurs mains de quoi payer le devin, et ils vinrent à Balaam, et lui rapportèrent les paroles de Balac. 8 Et il leur répondit : Demeurez ici cette nuit, et je vous rendrai réponse selon que l’Eternel m’aura parlé. Et les Seigneurs des Moabites demeurèrent avec Balaam. 9 Et Dieu vint à Balaam, et dit : Qui sont ces hommes-là que tu as chez toi ? 10 Et Balaam répondit à Dieu : Balac, fils de Tsippor, Roi de Moab, a envoyé vers moi, en disant : 11 Voici un peuple qui est sorti d’Egypte, et qui a couvert le dessus de la terre ; viens donc maintenant, maudis-le moi ; peut-être que je le pourrai combattre, et que je le chasserai. 12 Et Dieu dit à Balaam : Tu n’iras point avec eux et tu ne maudiras point ce peuple ; car il est béni. 13 Et Balaam s’étant levé dès le matin, dit aux Seigneurs qui avaient été envoyés par Balac : Retournez dans votre pays ; car l’Eternel a refusé de me laisser aller avec vous. 14 Ainsi les Seigneurs des Moabites se levèrent, et revinrent à Balac, et dirent : Balaam a refusé de venir avec nous. 15 Et Balac envoya encore des Seigneurs en plus grand nombre, et plus honorables que les premiers. 16 Qui étant venus à Balaam, lui dirent : Ainsi a dit Balac, fils de Tsippor : Je te prie, que rien ne t’empêche de venir vers moi ; 17 Car certainement je te récompenserai beaucoup, et je ferai tout ce que tu me diras ; je te prie donc viens, maudis moi ce peuple. 18 Et Balaam répondit et dit aux Serviteurs de Balac : Quand Balac me donnerait sa maison pleine d’or et d’argent, je ne pourrais point transgresser le commandement de l’Eternel mon Dieu, pour faire aucune chose, petite ni grande. 19 Toutefois je vous prie demeurez maintenant ici encore cette nuit, et je saurai ce que l’Eternel aura de plus à me dire. 20 Et Dieu vint la nuit à Balaam, et lui dit : Puisque ces hommes sont venus t’appeler, lève-toi, et t’en va avec eux ; mais quoi qu’il en soit tu feras ce que je te dirai. 21 Ainsi Balaam se leva le matin, et sella son ânesse, et s’en alla avec les Seigneurs de Moab. 22 Mais la colère de Dieu s’enflamma parce qu’il s’en allait, et l’Ange de l’Eternel se tint dans le chemin pour s’opposer à lui ; or il était monté sur son ânesse, et il avait avec lui deux de ses Serviteurs. 23 Et l’ânesse vit l’Ange de l’Eternel qui se tenait dans le chemin, et qui avait son épée nue en sa main, et elle se détourna du chemin, et s’en allait à travers champs ; et Balaam frappa l’ânesse pour la faire retourner au chemin. 24 Mais l’Ange de l’Eternel s’arrêta dans un sentier de vignes, qui avait une cloison deçà, et une cloison delà. 25 Et l’ânesse ayant vu l’Ange de l’Eternel, se serra contre la muraille, et elle serrait contre la muraille le pied de Balaam ; c’est pourquoi il continua à la frapper. 26 Et l’Ange passa plus avant, et s’arrêta en un lieu étroit, où il n’y avait nul chemin pour tourner à droite ni à gauche. 27 Et l’ânesse voyant l’Ange de l’Eternel, se coucha sous Balaam ; et Balaam s’en mit en grande colère, et frappa l’ânesse avec son bâton. 28 Alors l’Eternel fit parler l’ânesse, qui dit à Balaam : Que t’ai-je fait, que tu m’aies déjà battue trois fois ? 29 Et Balaam répondit à l’ânesse : Parce que tu t’es moquée de moi ; plût à Dieu que j’eusse une épée en ma main, car je te tuerais sur-le-champ. 30 Et l’ânesse dit à Balaam : Ne suis-je pas ton ânesse, sur laquelle tu as monté depuis que je suis à toi jusqu’à aujourd’hui ? Ai-je accoutumé de te faire ainsi ? Et il répondit : Non. 31 Alors l’Eternel ouvrit les yeux de Balaam, et il vit l’Ange de l’Eternel qui se tenait dans le chemin, et qui avait en sa main son épée nue ; et il s’inclina et se prosterna sur son visage. 32 Et l’Ange de l’Eternel lui dit : Pourquoi as-tu frappé ton ânesse déjà par trois fois ? Voici je suis sorti pour m’opposer à toi ; parce que ta voie est devant moi une voie détournée. 33 Mais l’ânesse m’a vu et s’est détournée de devant moi déjà par trois fois ; autrement si elle ne se fût détournée de devant moi, je t’eusse même déjà tué, et je l’eusse laissée en vie. 34 Alors Balaam dit à l’Ange de l’Eternel : J’ai péché, car je ne savais point que tu te tinsses dans le chemin contre moi ; et maintenant si cela te déplaît, je m’en retournerai. 35 Et l’Ange de l’Eternel dit à Balaam : Va avec ces hommes ; mais tu diras seulement ce que je t’aurai dit. Balaam donc s’en alla avec les Seigneurs envoyés par Balac. 36 Quand Balac apprit que Balaam venait, il sortit pour aller au devant de lui, en la cité de Moab, sur la frontière d’Arnon, au bout de la frontière. 37 Et Balac dit à Balaam : N’ai-je pas auparavant envoyé vers toi pour t’appeler ? pourquoi n’es-tu pas venu vers moi ? est-ce que je ne pourrais pas te récompenser ? 38 Et Balaam répondit à Balac : Voici, je suis venu vers toi ; mais pourrais-je maintenant dire quelque chose de moi-même ? je ne dirai que ce que Dieu m’aura mis dans la bouche. 39 Et Balaam s’en alla avec Balac, et ils vinrent en la cité de Hutsoth. 40 Et Balac sacrifia des boeufs et des brebis, et il en envoya à Balaam, et aux Seigneurs qui étaient venus avec lui. 41 Et quand le matin fut venu, il prit Balaam, et le fit monter aux hauts lieux de Bahal, et de là il vit une des extrémités du peuple.

Baalak kutsuu Bileamin kiroamaan Israelin.

1 Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Mooabin arolle, Jordanin tuolle puolelle, Jerikon kohdalle.

2 Mutta Baalak, Sipporin poika, näki kaiken, mitä Israel oli tehnyt amorilaisille. 3 Ja Mooab pelkäsi tätä kansaa suuresti, kun sitä oli niin paljon; ja Mooab kauhistui israelilaisia. 4 Mooab sanoi Midianin vanhimmille: "Nyt tuo lauma syö puhtaaksi kaiken meidän ympäriltämme, niinkuin härkä syö kedon vihannuuden". Ja Baalak, Sipporin poika, oli Mooabin kuninkaana siihen aikaan. 5 *Joos. 24:9; Miika 6:5Hän lähetti sanansaattajat Bileamin, Beorin pojan, tykö Petoriin, joka on Eufrat-virran varrella, heimolaistensa maahan, kutsumaan häntä ja käski sanoa hänelle: "Katso, Egyptistä on lähtenyt liikkeelle kansa; katso, se on tulvinut yli maan ja asettunut minua lähelle. 6 Tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa, sillä se on minua väkevämpi; ehkä minä sitten saan sen voitetuksi ja karkoitetuksi maasta. Sillä minä tiedän, että jonka sinä siunaat, se on siunattu, ja jonka sinä kiroat, se on kirottu."

7 *2. Piet. 2:15; Juud. 1:11Niin Mooabin vanhimmat ja Midianin vanhimmat lähtivät matkaan, tietäjänpalkka mukanansa. Ja kun he saapuivat Bileamin luo, puhuivat he hänelle Baalakin sanat. 8 Hän vastasi heille: "Viipykää täällä tämä yö, niin minä annan teille vastauksen sen mukaan, kuin Herra minulle puhuu". Silloin jäivät mooabilaisten päämiehet Bileamin luo. 9 Niin Jumala tuli Bileamin tykö ja kysyi: "Keitä ovat ne miehet, jotka ovat sinun luonasi?" 10 Bileam vastasi Jumalalle: "Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas, on lähettänyt heidät tuomaan minulle tämän sanan: 11 'Katso, kansa on lähtenyt Egyptistä ja on tulvinut yli maan; tule siis, kiroa se minun puolestani, ehkä sitten voin ryhtyä taisteluun sitä vastaan ja karkoittaa sen'". 12 Mutta Jumala sanoi Bileamille: "Älä mene heidän kanssaan äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se on siunattu". 13 Niin Bileam nousi aamulla ja sanoi Baalakin päämiehille: "Menkää takaisin maahanne, sillä Herra ei ole sallinut minun lähteä teidän kanssanne". 14 Silloin nousivat Mooabin päämiehet ja tulivat Baalakin luo ja sanoivat: "Bileam ei suostunut lähtemään meidän kanssamme".

15 Mutta Baalak lähetti uudestaan päämiehiä matkaan, vielä useampia ja arvokkaampia kuin edelliset. 16 Ja he saapuivat Bileamin luo ja sanoivat hänelle: "Näin sanoo Baalak, Sipporin poika: 'Älä kieltäydy tulemasta minun luokseni. 17 Sillä minä palkitsen sinut ylenpalttisesti ja teen kaiken, mitä minulta vaadit; tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa.'" 18 *4. Moos. 24:13Mutta Bileam vastasi ja sanoi Baalakin palvelijoille: "Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeata ja kultaa, en sittenkään voisi, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran, minun Jumalani, käskyä. 19 Mutta jääkää nyt tänne tekin täksi yöksi, saadakseni tietää, mitä Herra vielä minulle sanoo." 20 Niin Jumala tuli Bileamin tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Jos nämä miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja lähde heidän kanssaan, mutta tee vain se, mitä minä sinulle sanon". 21 Ja Bileam nousi aamulla, satuloi aasintammansa ja lähti matkaan Mooabin päämiesten kanssa.

22 Mutta kun hän lähti, syttyi Jumalan viha, ja Herran enkeli asettui tielle estämään häntä, hänen ratsastaessaan aasintammallaan, kaksi palvelijaa mukanansa. 23 Kun aasintamma näki Herran enkelin seisovan tiellä, paljastettu miekka kädessänsä, niin se poikkesi tieltä ja meni peltoon. Mutta Bileam löi aasintammaa palauttaaksensa sen tielle. 24 Sitten Herran enkeli asettui solaan viinitarhojen välille, jossa oli kiviaita kummallakin puolella. 25 Kun aasintamma näki Herran enkelin, niin se painautui aitaan ja likisti Bileamin jalkaa aitaa vasten. Ja hän löi sitä vielä kerran. 26 Silloin Herran enkeli taas meni edemmäs ja asettui ahtaaseen paikkaan, jossa ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle. 27 Kun aasintamma näki Herran enkelin, laskeutui se maahan Bileamin alla. Silloin Bileamin viha syttyi, ja hän löi aasintammaa sauvalla. 28 Niin Herra avasi aasintamman suun, ja se sanoi Bileamille: "Mitä minä olen sinulle tehnyt, koska lyöt minua jo kolmannen kerran?" 29 Bileam vastasi aasintammalle: "Sinä olet pitänyt minua pilkkanasi. Olisipa minulla miekka kädessäni, niin nyt minä sinut tappaisin." 30 Mutta aasintamma sanoi Bileamille: "Enkö minä ole sinun aasintammasi, jolla olet ratsastanut kaiken aikasi tähän päivään asti? Onko minun ollut tapana tehdä sinulle näin?" Hän vastasi: "Ei". 31 Niin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisovan tiellä, paljastettu miekka kädessänsä. Silloin hän kumartui ja heittäytyi kasvoilleen. 32 Niin Herran enkeli sanoi hänelle: "Minkätähden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Katso, minä olen tullut sinua estämään, sillä ajattelemattomasti sinä olet lähtenyt tälle matkalle vastoin minun tahtoani. 33 Mutta aasintamma näki minut ja on väistynyt minun edestäni jo kolme kertaa. Ja jos se ei olisi väistynyt minun edestäni, niin minä olisin surmannut sinut, mutta jättänyt sen elämään." 34 Niin Bileam vastasi Herran enkelille: "Minä olen tehnyt syntiä; sillä minä en tiennyt, että sinä olit asettunut minua vastaan tielle. Mutta jos tämä ei ole sinulle mieleen, niin minä nyt palaan takaisin." 35 Mutta Herran enkeli sanoi Bileamille: "Mene näiden miesten kanssa, mutta puhu ainoastaan se, minkä minä sinulle puhun". Niin Bileam lähti Baalakin päämiesten kanssa.

36 Kun Baalak kuuli, että Bileam oli tulossa, meni hän häntä vastaan Iir-Mooabiin, joka on Arnonia pitkin kulkevalla rajalla, uloimmalla rajalla. 37 Ja Baalak sanoi Bileamille: "Enkö minä vartavasten lähettänyt kutsumaan sinua? Minkätähden et tahtonut tulla minun luokseni? Enkö minä muka voi sinua palkita?" 38 Mutta Bileam vastasi Baalakille: "Olenhan minä nyt tullut sinun luoksesi. Mutta onko minun vallassani puhua mitään? Minkä Jumala panee minun suuhuni, sen minä puhun." 39 Niin Bileam lähti Baalakin kanssa, ja he saapuivat Kirjat-Husotiin. 40 Ja Baalak teurasti raavaita ja lampaita ja lähetti ne Bileamille ja päämiehille, jotka olivat hänen luonansa. 41 Mutta seuraavana aamuna Baalak otti Bileamin mukaansa ja vei hänet Baamot-Baalin kukkulalle, josta hän näki reunimmaisen osan tuota kansaa.