Êxodo 33

Pavillon d’assignation. Dieu parle à Moïse face à face.

1 L’Eternel donc dit à Moïse : va, monte d’ici, toi et le peuple que tu as fait monter du pays d’Egypte, au pays duquel j’ai juré à Abraham, Isaac, et Jacob, en disant : je le donnerai à ta postérité. 2 Et j’enverrai un Ange devant toi, et je chasserai les Cananéens, les Amorrhéens, les Héthiens ; les Phérésiens, les Héviens ; et les Jébusiens, 3 pour vous conduire au pays découlant de lait et de miel, mais je ne monterai point au milieu de toi, parce que tu es un peuple de col roide, de peur que je ne te consume en chemin. 4 Et le peuple ouït ces tristes nouvelles, et en mena deuil, et aucun d’eux ne mit ses ornements sur soi. 5 Car l’Eternel avait dit à Moïse : dis aux enfants d’Israël : vous êtes un peuple de col roide ; je monterai en un moment au milieu de toi, et je te consumerai. Maintenant donc ôte tes ornements de dessus toi, et je saurai ce que je te ferai. 6 Ainsi les enfants d’Israël se dépouillèrent de leurs ornements, vers la montagne d’Horeb. 7 Et Moïse prit un pavillon, et le tendit pour soi hors du camp, l’éloignant du camp ; et il l’appela le pavillon d’assignation ; et tous ceux qui cherchaient l’Eternel, sortaient vers le pavillon d’assignation, qui était hors du camp. 8 Et il arrivait qu’aussitôt que Moïse sortait vers le pavillon, tout le peuple se levait, et chacun se tenait à l’entrée de sa tente, et regardait Moïse par derrière, jusqu’à ce qu’il fût entré dans le pavillon. 9 Et sitôt que Moïse était entré dans le pavillon, la colonne de nuée descendait, et s’arrêtait à la porte du pavillon, et l’Eternel parlait avec Moïse. 10 Et tout le peuple voyant la colonne de nuée s’arrêtant à la porte du pavillon, se levait, et chacun se prosternait à la porte de sa tente. 11 Et l’Eternel parlait à Moïse face à face ; comme un homme parle avec son intime ami ; puis Moïse retournait au camp, mais son serviteur Josué fils de Nun, jeune homme, ne bougeait point du pavillon. 12 Moïse donc dit à l’Eternel : regarde, tu m’as dit : fais monter ce peuple, et tu ne m’as point fait connaître celui que tu dois envoyer avec moi ; tu as même dit : je te connais par ton nom, et aussi, tu as trouvé grâce devant mes yeux 13 Or maintenant, je te prie, si j’ai trouvé grâce devant tes yeux, fais-moi connaître ton chemin, et je te connaîtrai, afin que je trouve grâce devant tes yeux ; considère aussi que cette nation est ton peuple. 14 Et l’Eternel dit : ma face ira, et je te donnerai du repos. 15 Et Moïse lui dit : si ta face ne vient, ne nous fais point monter d’ici. 16 Car en quoi connaîtra-t-on que nous ayons trouvé grâce devant tes yeux, moi et ton peuple ? Ne sera-ce pas quand tu marcheras avec nous ? et alors moi et ton peuple serons en admiration, plus que tous les peuples qui sont sur la terre. 17 Et l’Eternel dit à Moïse : je ferai aussi ce que tu dis ; car tu as trouvé grâce devant mes yeux, et je t’ai connu par ton nom. 18 Moïse dit aussi : je te prie, fais-moi voir ta gloire. 19 Et Dieu dit : je ferai passer toute ma bonté devant ta face, et je crierai le nom de l’Eternel devant toi ; et je ferai grâce à qui je ferai grâce, et j’aurai compassion de celui de qui j’aurai compassion. 20 Puis il dit : tu ne pourras pas voir ma face ; car nul homme ne peut me voir, et vivre. 21 L’Eternel dit aussi : voici, il y a un lieu par-devers moi, et tu t’arrêteras sur le rocher ; 22 Et quand ma gloire passera, je te mettrai dans l’ouverture du rocher, et te couvrirai de ma main, jusqu’à ce que je sois passé ; 23 Puis je retirerai ma main, et tu me verras par derrière, mais ma face ne se verra point.

Kansa saa käskyn lähteä liikkeelle. Mooses rukoilee Herraa käymään sen kanssa.

1 *1. Moos. 12:7Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Lähde täältä ja vaella, sinä ja kansa, jonka olet johdattanut Egyptin maasta, siihen maahan, jonka minä olen vannoen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan sen'. 2 *2. Moos. 23:20; 2. Moos. 32:34Ja minä lähetän enkelin sinun edelläsi ja karkoitan pois kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, 3 *2. Moos. 32:9; 5. Moos. 9:13että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Sillä minä en itse vaella sinun kanssasi, koska olet niskurikansa, etten minä sinua tiellä hukuttaisi." 4 Kun kansa kuuli tämän kovan puheen, tulivat he murheellisiksi, eikä yksikään pukenut koristuksiaan yllensä.

5 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Te olette niskurikansa. Jos minä silmänräpäyksenkään vaeltaisin sinun keskelläsi, minä hukuttaisin sinut. Riisu nyt koristuksesi yltäsi, niin minä ajattelen, mitä sinulle tekisin." 6 Niin israelilaiset riisuivat koristuksensa ja olivat Hoorebin vuoren luota lähtien ilman niitä.

7 Mutta Mooses otti majan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkun matkan päähän leiristä, ja kutsui sen ilmestysmajaksi; ja jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle. 8 Ja kun Mooses lähti majalle, nousi koko kansa, ja kukin asettui majansa ovelle ja katseli Mooseksen jälkeen, kunnes hän oli mennyt majaan. 9 Ja aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta. 10 Ja kaikki kansa näki pilvenpatsaan seisovan majan ovella; niin kaikki kansa nousi, ja he kumartuivat itsekukin majansa ovella. 11 *4. Moos. 12:8Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin; mutta Joosua, Nuunin poika, hänen apumiehensä ja palvelijansa, ei poistunut majasta.

12 Ja Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät minun kanssani. Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi, ja sinä olet myös saanut armon minun silmieni edessä'. 13 *2. Moos. 19:6; Ps. 103:7Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi." 14 Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" 15 Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. 16 Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?" 17 Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi". 18 Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi". 19 *2. Moos. 34:5; Room. 9:15Hän vastasi: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan". 20 *Tuom. 13:22Ja hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon". 21 Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. 22 Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23 Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."