Êxodo 17

Murmures des Israëlites. L’eau d’un rocher. Hamalécites.

1 Et toute l’assemblée des enfants d’Israël partit du désert de Sin, selon leurs traites, suivant le mandement de l’Eternel, et ils se campèrent en Réphidim, où il n’y avait point d’eau à boire pour le peuple. 2 Et le peuple se souleva contre Moïse, et ils lui dirent : donnez-nous de l’eau pour boire. Et Moïse leur dit : pourquoi vous soulevez-vous contre moi ? Pourquoi tentez-vous l’Eternel ? 3 Le peuple donc eut soif en ce lieu-là, par faute d’eau ; et ainsi le peuple murmura contre Moïse, en disant : pourquoi nous as-tu fait monter hors d’Egypte, pour nous faire mourir de soif, nous, et nos enfants, et nos troupeaux ? 4 Et Moïse cria à l’Eternel, en disant : que ferai-je à ce peuple ? Dans peu ils me lapideront. 5 Et l’Eternel répondit à Moïse : passe devant le peuple, et prends avec toi des Anciens d’Israël, prends aussi en ta main la verge, avec laquelle tu as frappé le fleuve, et viens. 6 Voici, je vais me tenir là devant toi sur le rocher en Horeb, et tu frapperas le rocher, et il en sortira des eaux, et le peuple boira. Moïse donc fit ainsi, les Anciens d’Israël le voyant. 7 Et il nomma le lieu Massa et Mériba ; à cause du débat des enfants d’Israël, et parce qu’ils avaient tenté l’Eternel, en disant : l’Eternel est-il au milieu de nous, ou non ? 8 Alors Hamalec vint et livra la bataille à Israël en Réphidim. 9 Et Moïse dit à Josué : choisis-nous des hommes, et sors pour combattre contre Hamalec, et je me tiendrai demain au sommet du coteau, et la verge de Dieu sera en ma main. 10 Et Josué fit comme Moïse lui avait commandé, en combattant contre Hamalec ; mais Moïse et Aaron et Hur montèrent au sommet du coteau. 11 Et il arrivait que lorsque Moïse élevait sa main, Israël était alors le plus fort ; mais quand il reposait sa main, alors Hamalec était le plus fort. 12 Et les mains de Moïse étant devenues pesantes, ils prirent une pierre et la mirent sous lui, et il s’assit dessus ; et Aaron et Hur soutenaient ses mains, l’un deçà, et l’autre delà ; et ainsi ses mains furent fermes jusqu’au soleil couchant. 13 Josué donc défit Hamalec, et son peuple au tranchant de l’épée. 14 Et l’Eternel dit à Moïse : écris ceci pour mémoire dans un livre, et fais entendre à Josué que j’effacerai entièrement la mémoire d’Hamalec de dessous les cieux. 15 Et Moïse bâtit un autel, et le nomma : l’Eternel mon Enseigne. 16 Il dit aussi : parce que la main a été levée sur le trône de l’Eternel, l’Eternel aura toujours la guerre contre Hamalec.

Kansa napisee Massassa. Voitto amalekilaisista.

1 *4. Moos. 33:12Sitten kaikki israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin erämaasta ja matkusti levähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. Ja he leiriytyivät Refidimiin; siellä ei ollut vettä kansan juoda. 2 *4. Moos. 20:3Niin kansa riiteli Moosesta vastaan ja sanoi: "Antakaa meille vettä juoda!" Mooses vastasi heille: "Miksi riitelette minua vastaan? Miksi kiusaatte Herraa?" 3 Mutta kansalla oli siellä jano, ja he napisivat yhä Moosesta vastaan ja sanoivat: "Minkätähden olet tuonut meidät Egyptistä, antaaksesi meidän ja meidän lastemme ja karjamme kuolla janoon?" 4 Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: "Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut." 5 *2. Moos. 7:20; 2. Moos. 14:16Herra vastasi Moosekselle: "Mene kansan edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimpia. Ja ota käteesi sauva, jolla löit Niilivirtaa, ja mene. 6 *4. Moos. 20:11; Ps. 78:15; Ps. 105:41; Jes. 48:21; 1. Kor. 10:4Katso, minä seison siellä sinun edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, ja siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa juoda." Ja Mooses teki niin Israelin vanhimpain nähden. 7 *5. Moos. 6:16; Ps. 81:8; Ps. 95:8 Ja hän antoi sille paikalle nimen Massa*Nimi merkitsee: kiusaus. ja Meriba*Nimi merkitsee: riita. sentähden, että israelilaiset siellä riitelivät ja kiusasivat Herraa, sanoen: "Onko Herra meidän keskellämme vai ei?"

8 *5. Moos. 25:17; 1. Sam. 15:2Sitten tulivat amalekilaiset ja taistelivat Israelia vastaan Refidimissä. 9 Niin Mooses sanoi Joosualle: "Valitse meille miehiä, mene ja taistele huomenna amalekilaisia vastaan. Minä asetun vuoren huipulle, Jumalan sauva kädessäni." 10 Ja Joosua teki, niinkuin Mooses oli hänelle sanonut, ja taisteli amalekilaisia vastaan. Mutta Mooses, Aaron ja Huur nousivat vuoren huipulle. 11 Ja niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, oli Israel voitolla; mutta kun hän antoi kätensä vaipua, olivat amalekilaiset voitolla. 12 Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, ottivat he kiven ja asettivat sen hänen allensa, ja hän istui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiänsä kumpikin puoleltansa. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuun asti. 13 Ja Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä.

14 *4. Moos. 24:20Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta". 15 Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: "Herra on minun lippuni". 16 Ja hän sanoi: "Minä nostan käteni Herran istuinta kohden: Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen".