Lamentações 2

La désolation de Jérusalem, et de la Judée.

1 Aleph. Comment est-il arrivé que le Seigneur a couvert de sa colère la fille de Sion tout à l’entour, comme d’une nuée, et qu’il a jeté des cieux en terre l’ornement d’Israël, et ne s’est point souvenu au jour de sa colère du marchepied de ses pieds ? 2 Beth. Le Seigneur a abîmé, et n’a point épargné toutes les habitations de Jacob, il a ruiné par sa fureur les forteresses de la fille de Juda, et l’a jetée par terre ; il a profané le Royaume et ses principaux. 3 Guimel. Il a retranché toute la force d’Israël par l’ardeur de sa colère ; il a retiré sa dextre en arrière de devant l’ennemi ; il s’est allumé dans Jacob comme un feu flamboyant, qui l’a consumé tout à l’environ. 4 Daleth. Il a tendu son arc comme un ennemi ; sa dextre y a été appliquée comme celle d’un adversaire ; et il a tué tout ce qui était agréable à l’oeil dans le tabernacle de la fille de Sion ; il a répandu sa fureur comme un feu. 5 He. Le Seigneur a été comme un ennemi ; il a abîmé Israël, il a abîmé tous ses palais, il a dissipé toutes ses forteresses, et il a multiplié dans la fille de Juda le deuil et l’affliction. 6 Vau. Il a mis en pièces avec violence son domicile, comme la cabane d’un jardin ; il a détruit le lieu de son Assemblée ; l’Eternel a fait oublier dans Sion la fête solennelle et le Sabbat, et il a rejeté dans l’indignation de sa colère le Roi et le Sacrificateur. 7 Zajin. Le Seigneur a rejeté au loin son autel, il a détruit son Sanctuaire ; il a livré en la main de l’ennemi les murailles de ses palais ; ils ont jeté leurs cris dans la maison de l’Eternel comme aux jours des fêtes solennelles. 8 Heth. L’Eternel s’est proposé de détruire la muraille de la fille de Sion ; il y a étendu le cordeau, et il n’a point retenu sa main qu’il ne l’ait abîmée ; et il a rendu désolé l’avant-mur, et la muraille, ils ont été détruits tous ensemble. 9 Theth. Ses portes sont enfoncées en terre, il a détruit et brisé ses barres ; son Roi et ses principaux sont parmi les nations ; la Loi n’est plus, même ses Prophètes n’ont trouvé aucune vision de par l’Eternel. 10 Jod. Les Anciens de la fille de Sion sont assis à terre, et se taisent ; ils ont mis de la poudre sur leur tête, ils se sont ceints de sacs ; les vierges de Jérusalem baissent leurs têtes vers la terre. 11 Caph. Mes yeux sont consumés à force de larmes, mes entrailles bruient, mon foie s’est répandu en terre, à cause de la plaie de la fille de mon peuple, parce que les petits enfants et ceux qui têtaient sont pâmés dans les places de la ville. 12 Lamed. Ils ont dit à leurs mères : où est le froment et le vin ? lorsqu’ils tombaient en faiblesse dans les places de la ville, comme un homme blessé à mort, et qu’ils rendaient l’esprit au sein de leurs mères. 13 Mem Qui prendrai-je à témoin envers toi ? Qui comparerai-je avec toi, fille de Jérusalem, et qui est-ce que je t’égalerai, afin que je te console, vierge fille de Sion ; car ta plaie est grande comme une mer ? Qui est celui qui te guérira ? 14 Nun. Tes Prophètes t’ont prévu des choses vaines et frivoles, et ils n’ont point découvert ton iniquité pour détourner ta captivité ; mais ils t’ont prévu des charges vaines, et propres à te faire chasser. 15 Samech. Tous les passants ont battu des mains sur toi, ils se sont moqués, et ils ont branlé leur tête contre la fille de Jérusalem, en disant : est-ce ici la ville de laquelle on disait : la parfaite en beauté ; la joie de toute la terre ? 16 Pe. Tous tes ennemis ont ouvert leur bouche sur toi, ils se sont moqués, ils ont grincé les dents, et ils ont dit : nous les avons abîmés ; vraiment c’est ici la journée que nous attendions, nous l’avons trouvée, nous l’avons vue. 17 Hajin. L’Eternel a fait ce qu’il avait projeté, il a accompli sa parole qu’il avait ordonnée depuis longtemps ; il a ruiné et n’a point épargné, il a réjoui sur toi l’ennemi, il a fait éclater la force de tes adversaires. 18 Tsadi. Leur coeur a crié au Seigneur. Muraille de la fille de Sion, fais couler des larmes jour et nuit, comme un torrent ; ne te donne point de repos ; et que la prunelle de tes yeux ne cesse point. 19 Koph. Lève-toi et t’écrie de nuit sur le commencement des veilles ; répands ton coeur comme de l’eau en la présence du Seigneur ; lève tes mains vers lui, pour l’âme de tes petits enfants qui pâment de faim aux coins de toutes les rues. 20 Resch. Regarde, ô Eternel ! et considère à qui tu as ainsi fait. Les femmes n’ont-elles pas mangé leur fruit, les petits enfants qu’elles emmaillottaient ? Le Sacrificateur et le Prophète n’ont-ils pas été tués dans le Sanctuaire du Seigneur ? 21 Scin. Le jeune enfant et le vieillard ont été gisants à terre par les rues ; mes vierges et mes gens d’élite sont tombés par l’épée ; tu as tué au jour de ta colère, tu as massacré, tu n’as point épargné. 22 Thau. Tu as convié comme à un jour solennel mes frayeurs d’alentour, et nul n’est échappé, ni demeuré de reste au jour de la colère de l’Eternel ; ceux que j’avais emmaillottés et élevés, mon ennemi les a consumés.

1 *1. Aik. 28:2; Ps. 132:7Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt

tytär Siionin!

Hän heitti taivaasta maahan

Israelin kunnian

eikä muistanut jalkainsa astinlautaa

vihansa päivänä.

2 Herra on hävittänyt säälimättä

kaikki Jaakobin majat,

on hajottanut vihastuksissaan

tytär Juudan linnoitukset,

pannut ne maan tasalle.

Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.

3 Hän on vihan hehkussa hakannut poikki

Israelin sarven kokonansa.

Hän veti oikean kätensä takaisin

vihamiehen edestä

ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli,

joka kuluttaa kaiken yltympäri.

4 *Ps. 7:13Hän jännitti jousensa kuin vihamies,

seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen

ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut.

Tytär Siionin majaan

hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.

5 Herra on ollut niinkuin vihamies,

on hävittänyt Israelin:

hän hävitti kaikki sen palatsit,

turmeli sen linnoitukset

ja antoi tytär Juudalle

paljon valitusta ja vaikerrusta.

6 Hän särki aitauksensa niinkuin

puutarhan aidan,

hävitti juhlanviettopaikkansa.

Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa

juhla-ajat ja sapatit

ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana

kuninkaat ja papit.

7 Herra on hyljännyt alttarinsa,

syössyt häväistykseen pyhäkkönsä,

luovuttanut vihamiehen käteen

palatsiensa muurit.

He nostivat huudon Herran huoneessa,

huudon kuin juhlapäivänä.

8 *2. Kun. 21:13; Jes. 34:11; Sak. 1:16Herra oli päättänyt turmella

tytär Siionin muurit:

hän jännitti mittanuoran,

ei pidättänyt kättänsä hävittämästä,

saattoi murheeseen varustukset ja muurit;

ne yhdessä nääntyvät.

9 *Ps. 74:9Sen portit ovat vajonneet maahan,

hän poisti ja särki sen salvat.

Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa;

lakia ei ole,

eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

10 Maassa istuvat ääneti

tytär Siionin vanhimmat.

He ovat heittäneet tomua päänsä päälle,

vyöttäytyneet säkkeihin;

maata kohden ovat painaneet päänsä

Jerusalemin neitsyet.

11 *Valit. 1:20Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet,

minun sisukseni kuohuvat,

minun maksani on maahan vuodatettu

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät

kaupungin kaduilla.

12 He sanovat äideillensä:

"Missä on leipää ja viiniä?"

kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet

kaupungin kaduilla,

heittävät henkensä

äitiensä syliin.

13 Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua,

tytär Jerusalem?

Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua,

neitsyt, tytär Siion?

Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi;

kuka voi sinut parantaa?

14 *Jer. 2:8; Jer. 5:31; Jer. 14:14; Jer. 23:16; Jer. 27:14; Jer. 29:9; Hes. 13:2Profeettasi ovat sinulle nähneet

petollisia, äiteliä näkyjä.

Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi,

niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi,

vaan ovat nähneet sinulle

petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

15 *Job 27:23; Ps. 48:3; Ps. 50:2Sinulle paukuttavat kämmeniänsä

kaikki ohikulkijat,

he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä

tytär Jerusalemille:

"Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin

kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?"

16 *Ps. 22:14; Valit. 3:46Suu ammollaan sinua vastaan

ovat kaikki sinun vihamiehesi.

He viheltävät, kiristelevät hampaitaan

ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet.

Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet;

se on meille tullut, olemme sen nähneet."

17 *3. Moos. 26:14; 5. Moos. 28:15Herra on tehnyt, mitä oli aikonut.

Hän on täyttänyt sanansa,

sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti:

hän on repinyt alas säälimättä,

on antanut vihamiesten iloita sinusta

ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.

18 Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen.

Sinä, tytär Siionin muuri,

anna kyyneltesi virtana vuotaa

yötä päivää!

Älä suo itsellesi lepoa,

älköön silmäteräsi ummistuko.

19 *Ps. 62:9Nouse, kohota valitushuuto yöllä,

kun alkavat yövartiot.

Anna sydämesi vuotaa kuin vesi

Herran kasvojen edessä.

Kohota kätesi häntä kohden

pienten lastesi elämän puolesta,

kun ne nääntyvät nälkään

kaikkien katujen kulmissa.

20 *3. Moos. 26:29; 5. Moos. 28:53; Jer. 19:9; Valit. 4:10Katso, Herra, ja tarkkaa,

ketä olet antanut tämän kohdata:

pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä,

vaalimansa pienet lapset;

pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman

papit ja profeetat?

21 Maassa, kaduilla, makaa

nuorta ja vanhaa;

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat kaatuneet miekkaan.

Sinä olet surmannut vihasi päivänä,

olet teurastanut säälimättä.

22 *Valit. 1:15Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon

minun peljättäjäni joka taholta;

eikä jäänyt Herran vihan päivänä

pelastunutta, ei pakoonpäässyttä.

Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut,

ne minun vihamieheni lopetti.