Lamentações 1

Lamentation sur Jérusalem et sur la Judée.

1 Aleph. Comment est-il arrivé que la ville si peuplée se trouve si solitaire ? que celle qui était grande entre les nations est devenue comme veuve ? que celle qui était Dame entre les Provinces a été rendue tributaire ? 2 Beth. Elle ne cesse de pleurer pendant la nuit, et ses larmes sont sur ses joues ; il n’y a pas un de tous ses amis qui la console ; ses intimes amis ont agi perfidement contre elle, ils sont devenus ses ennemis. 3 Guimel. La Judée a été emmenée captive tant elle est affligée, et tant est grande sa servitude ; elle demeure maintenant entre les nations, et ne trouve point de repos ; tous ses persécuteurs l’ont attrapée entre ses détroits. 4 Daleth. Les chemins de Sion mènent deuil de ce qu’il n’y a plus personne qui vienne aux fêtes solennelles ; toutes ses portes sont désolées, ses Sacrificateurs sanglotent, ses vierges sont accablées de tristesse ; elle est remplie d’amertume. 5 He. Ses adversaires ont été établis pour chefs, ses ennemis ont prospéré ; car l’Eternel l’a plongée dans l’affliction à cause de la multitude de ses crimes, ses petits enfants ont marché captifs devant l’adversaire ; 6 Vau. Et tout l’honneur de la fille de Sion s’est retiré d’elle ; ses principaux sont devenus semblables à des cerfs qui ne trouvent point de pâture, et ils ont marché destitués de force, devant celui qui les poursuivait. 7 Zajin. Jérusalem dans les jours de son affliction et de son pauvre état s’est souvenue de toutes ses choses désirables qu’elle avait depuis si longtemps, lorsque son peuple est tombé par la main de l’ennemi, sans qu’aucun la secourût ; les ennemis l’ont vue, et se sont moqués de ses sabbats. 8 Heth. Jérusalem a grièvement péché ; c’est pourquoi on a branlé la tête contre elle ; tous ceux qui l’honoraient l’ont méprisée, parce qu’ils ont vu son ignominie ; elle en a aussi sangloté, et s’est retournée en arrière. 9 Teth. Sa souillure était dans les pans de sa robe, et elle ne s’est point souvenue de sa fin ; elle a été extraordinairement abaissée, et elle n’a point de consolateur. Regarde, ô Eternel ! mon affliction, car l’ennemi s’est élevé avec orgueil. 10 Jod. L’ennemi a étendu sa main sur toutes ses choses désirables ; car elle a vu entrer dans son Sanctuaire les nations au sujet desquelles tu avais donné cet ordre : Elles n’entreront point dans ton assemblée. 11 Caph. Tout son peuple sanglote, cherchant du pain ; ils ont donné leurs choses désirables pour des aliments, afin de se faire revenir le coeur ; regarde, ô Eternel ! et contemple ; car je suis devenue méprisée. 12 Lamed. Cela ne vous touche-t-il point ? Vous tous passants, contemplez, et voyez s’il y a une douleur, comme ma douleur, qui m’a été faite, à moi que l’Eternel a accablée de douleur au jour de l’ardeur de sa colère. 13 Mem. Il a envoyé d’en haut le feu dans mes os, lequel les a tous gagnés ; il a tendu un rets à mes pieds, et m’a fait aller en arrière ; il m’a rendue désolée et languissante pendant tout le jour. 14 Nun. Le joug de mes iniquités est tenu serré par sa main ; ils sont entortillés, et appliqués sur mon cou ; il a fait déchoir ma force ; le Seigneur m’a livrée entre les mains de ceux dont je ne pourrai point me relever. 15 Samech. Le Seigneur a abattu tous les hommes forts que j’avais au milieu de moi ; il a appelé contre moi ses gens assignés, pour mettre en pièces mes gens d’élite. Le Seigneur a tiré le pressoir sur la vierge de la fille de Juda. 16 Hajin. A cause de ces choses je pleure, et mon oeil, mon oeil se fond en eau ; car le consolateur qui me faisait revenir le coeur est loin de moi ; mes enfants sont désolés, parce que l’ennemi a été le plus fort. 17 Pe. Sion se déchire de ses mains, et personne ne la console ; l’Eternel a mandé contre Jacob ses ennemis à l’entour de lui ; Jérusalem est devenue entre eux, comme une femme séparée à cause de sa souillure. 18 Tsadi. L’Eternel est juste, car je me suis rebellée contre son commandement. Ecoutez, je vous prie, vous tous peuples, et regardez ma douleur ; mes vierges et mes gens d’élite sont allés en captivité. 19 Koph. J’ai appelé mes amis, mais ils m’ont trompée. Mes Sacrificateurs, et mes Anciens sont morts dans la ville ; car ils ont cherché à manger pour eux, afin de se faire revenir le coeur. 20 Resch. Regarde, ô Eternel ! car je suis dans la détresse ; mes entrailles bruient, mon coeur palpite au dedans de moi, parce que je n’ai fait qu’être rebelle ; au dehors l’épée m’a privée d’enfants ; au dedans il y a comme la mort. 21 Scin. On m’a ouïe sangloter, et je n’ai personne qui me console ; tous mes ennemis ont appris mon malheur, et s’en sont réjouis, parce que tu l’as fait ; tu amèneras le jour que tu as assigné, et ils seront dans mon état. 22 Thau. Que toute leur malice vienne en ta présence, et fais-leur comme tu m’as fait à cause de tous mes péchés ; car mes sanglots sont en grand nombre, et mon coeur est languissant.

1 Kuinka istuukaan yksinänsä

tuo väkirikas kaupunki!

Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se,

joka oli suuri kansakuntien joukossa!

Ruhtinatar maakuntien joukossa

on tullut työveron alaiseksi.

2 *Ps. 38:12; Jer. 13:17Se katkerasti itkee yössä,

ja sillä on kyyneleet poskillansa.

Ei ole sillä lohduttajaa

kaikkien sen rakastajain seassa.

Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät,

ovat sille vihamiehiksi tulleet.

3 Juuda on siirtynyt maastansa

kurjuutta ja työn kovuutta pakoon.

Se istuu pakanakansain seassa

eikä lepoa löydä.

Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen,

kun se oli ahdistuksien keskellä.

4 Siionin tiet surevat,

sillä juhlilletulijoita ei ole.

Kaikki sen portit ovat autioina,

sen papit huokailevat,

sen neitsyet ovat murheissaan,

ja sillä itsellään on katkera mieli.

5 Sen viholliset ovat voitolle päässeet,

sen vihamiehet menestyvät.

Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi

sen rikkomusten paljouden tähden.

Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen

vihollisen vieminä.

6 Mennyt on tytär Siionilta

kaikki hänen kauneutensa.

Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,

jotka eivät laidunta löydä;

he kulkivat voimattomina

vainoojan edessä.

7 *Jes. 64:11Jerusalem muistelee

kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan

kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli

muinaisista päivistä asti.

Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin

eikä sillä ollut auttajaa,

katsoivat viholliset sitä

ja nauroivat sen turmiota.

8 *Jes. 47:3; Jer. 13:22,26; Nah. 3:5Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt,

sentähden se on saastaksi tullut.

Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,

kun ovat nähneet sen alastomuuden.

Itsekin se huokaa

ja kääntyy poispäin.

9 *Jes. 47:7Sen tahrat ovat sen liepeissä.

Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,

ja niin se sortui hämmästyttävästi.

Ei ole sillä lohduttajaa.

Katso, Herra, minun kurjuuttani,

sillä vihamies ylvästelee.

10 *5. Moos. 23:3; Neh. 13:1; Ps. 79:1; Hes. 44:9Vihollinen levitti kätensä

kaikkia sen kalleuksia kohti.

Niin, sen täytyi nähdä,

kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,

ne, jotka sinä olit kieltänyt

tulemasta sinun seurakuntaasi.

11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:

he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,

saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.

Katso, Herra, ja näe,

kuinka halveksittu minä olen.

12 *Jes. 13:13Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?

Katsokaa ja nähkää:

onko kipua, minun kipuni vertaista,

joka on minun kannettavakseni pantu,

jolla Herra on murehduttanut minut

vihansa hehkun päivänä?

13 Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini

ja kuritti niitä.

Hän viritti verkon minun jalkaini

varalle,

hän pani minut peräytymään,

hän teki minut autioksi,

ainiaan sairaaksi.

14 *Ps. 31:11Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen:

ne kiedottiin yhteen,

tulivat minun niskalleni;

hän saattoi horjumaan minun voimani.

Herra antoi minut niiden käsiin,

joita minä en voi vastustaa.

15 *Jes. 63:3; Valit. 2:22Herra hylkäsi kaikki minun urhoni,

joita minun keskuudessani oli;

hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan

murskatakseen minun nuorukaiseni.

Herra polki viinikuurnan

neitsyelle, tytär Juudalle.

16 *Jer. 14:17Näitä minä itken,

minun silmäni, silmäni vuotaa vettä;

sillä kaukana on minusta lohduttaja,

joka virvoittaisi minun sieluani.

Hävitetyt ovat minun lapseni,

sillä vihamies on väkevä.

17 Siion levittää käsiänsä:

ei ole hänellä lohduttajaa.

Herra on nostattanut Jaakobia vastaan

sen viholliset joka taholta;

Jerusalem on tullut saastaksi

heidän keskellänsä.

18 *Dan. 9:7Vanhurskas on hän, Herra;

sillä hänen käskyänsä vastaan

minä olen niskoitellut.

Kuulkaa, te kansat kaikki,

ja katsokaa minun kipuani:

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat vankeuteen menneet.

19 Minä kutsuin rakastajiani:

ne pettivät minut.

Minun pappini ja vanhimpani

ovat kuolleet kaupungissa,

kun he etsivät ruokaa

tyydyttääkseen nälkäänsä.

20 *5. Moos. 32:25; Jes. 16:11; Valit. 2:11; Hes. 7:15Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen,

minun sisukseni kuohuvat,

sydämeni vääntyy rinnassani,

sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.

Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset,

sisällä rutto.

21 *Jer. 50:10,29; Jer. 51:24He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen.

Ei ole minulla lohduttajaa.

Kaikki minun vihamieheni

ovat kuulleet minun onnettomuuteni;

he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt:

sinä olet antanut tulla sen päivän,

jonka olit ilmoittanut.

Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

22 *Jer. 8:18Tulkoon kaikki heidän pahuutensa

sinun kasvojesi eteen,

ja pane heille kannettavaksi se,

minkä olet minulle pannut

kaikkien minun rikoksieni tähden.

Sillä monet ovat minun huokaukseni,

ja minun sydämeni on sairas.