Êxodo 5

Moïse et Aaron demandent à Pharaon la liberté des enfants d’Israël.

1 Après cela Moïse et Aaron s’en allèrent et dirent à Pharaon : ainsi a dit l’Eternel, le Dieu d’Israël ; laisse aller mon peuple, afin qu’il me célèbre une fête solennelle dans le désert. 2 Mais Pharaon dit : qui est l’Eternel, pour que j’obéisse à sa voix et que je laisse aller Israël ? Je ne connais point l’Eternel, et je ne laisserai point aller Israël. 3 Et ils dirent : le Dieu des Hébreux est venu au-devant de nous. Nous te prions que nous allions le chemin de trois jours au désert, et que nous sacrifiions à l’Eternel notre Dieu ; de peur qu’il ne se jette sur nous par la mortalité, ou par l’épée. 4 Et le Roi d’Egypte leur dit : Moïse et Aaron, pourquoi détournez-vous le peuple de son ouvrage ? Allez maintenant à vos charges. 5 Pharaon dit aussi : voici, le peuple de ce pays est maintenant en grand nombre, et vous les faites chômer de leur travail. 6 Et Pharaon commanda ce jour-là aux exacteurs établis sur le peuple, et à ses Commissaires, en disant : 7 Vous ne donnerez plus de paille à ce peuple pour faire des briques, comme auparavant ; mais qu’ils aillent, et qu’ils s’amassent de la paille. 8 Néanmoins vous leur imposerez la quantité des briques qu’ils faisaient auparavant, sans en rien diminuer ; car ils sont gens de loisir, et c’est pour cela qu’ils crient, en disant : allons, et sacrifions à notre Dieu. 9 Que la servitude soit aggravée sur ces gens-là, et qu’ils s’occupent, et ne s’amusent plus à des paroles de mensonge. 10 Alors les exacteurs du peuple, et ses Commissaires sortirent, et dirent au peuple : ainsi a dit Pharaon : je ne vous donnerai plus de paille. 11 Allez vous-mêmes et prenez de la paille où vous en trouverez ; mais il ne sera rien diminué de votre travail. 12 Alors le peuple se répandit par tout le pays d’Egypte, pour amasser du chaume au lieu de paille. 13 Et les exacteurs les pressaient, en disant : achevez vos ouvrages, chaque jour sa tâche, comme quand la paille vous était fournie. 14 Même les Commissaires des enfants d’Israël, que les exacteurs de Pharaon avaient établis sur eux, furent battus, et on leur dit : pourquoi n’avez-vous point achevé votre tâche en faisant des briques hier et aujourd’hui, comme auparavant ? 15 Alors les Commissaires des enfants d’Israël vinrent crier à Pharaon, en disant : pourquoi fais-tu ainsi à tes serviteurs ? 16 On ne donne point de paille à tes serviteurs, et toutefois on nous dit : faites des briques ; et voici, tes serviteurs sont battus, et ton peuple est traité comme coupable. 17 Et il répondit : vous êtes de loisir, vous êtes de loisir ; c’est pourquoi vous dites : allons, sacrifions à l’Eternel. 18 Maintenant donc allez, travaillez ; car on ne vous donnera point de paille, et vous rendrez la même quantité de briques. 19 Et les Commissaires des enfants d’Israël virent qu’ils étaient dans un mauvais état, puisqu’on disait : vous ne diminuerez rien de vos briques sur la tâche de chaque jour. 20 Et en sortant de devant Pharaon ils rencontrèrent Moïse et Aaron, qui se trouvèrent au-devant d’eux. 21 Et ils leur dirent : que l’Eternel vous regarde, et en juge, vu que vous nous avez mis en mauvaise odeur devant Pharaon et devant ses serviteurs, leur mettant l’épée à la main pour nous tuer. 22 Alors Moïse retourna vers l’Eternel, et dit : Seigneur ! pourquoi as-tu fait maltraiter ce peuple ? pourquoi m’as-tu envoyé ? 23 Car depuis que je suis venu vers Pharaon pour parler en ton nom, il a maltraité ce peuple, et tu n’as point délivré ton peuple.

Mooseksen ja Aaronin ensimmäinen käynti faraon luona. Israelilaisten pakkotyötä kovennetaan.

1 Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät ja sanoivat faraolle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa". 2 Mutta farao vastasi: "Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia." 3 *2. Moos. 3:18Niin he sanoivat: "Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän rankaisisi meitä rutolla tai miekalla." 4 Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: "Miksi te, Mooses ja Aaron, pidätätte kansaa työnteosta? Menkää töihinne." 5 Ja farao sanoi vielä: "Katsokaa, liian paljon on muutenkin joutoväkeä maassa, ja te tahdotte saattaa heidät kulkemaan työttöminä".

6 Ja farao antoi sinä päivänä käskyn kansan työnteettäjille ja päällysmiehille, sanoen: 7 "Älkää enää antako kansalle olkia tiilien tekemistä varten niinkuin ennen; he menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet. 8 Pankaa kuitenkin heidän tehtäväkseen sama tiilimäärä, jonka he ennenkin ovat tehneet, siitä mitään vähentämättä; sillä he ovat laiskoja, sentähden he huutavat näin: 'Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!' 9 Pantakoon miehille raskasta työtä, että heillä olisi siinä tekemistä ja että he eivät kuuntelisi valhepuheita." 10 Niin kansan työnteettäjät ja päällysmiehet menivät ja sanoivat kansalle: "Näin sanoo farao: 'Minä en anna teille enää olkia. 11 Menkää itse ja hankkikaa itsellenne olkia, mistä vain löydätte, mutta työstänne ei vähennetä mitään.'" 12 Niin kansa hajosi pitkin Egyptin maata keräämään pehkuja olkien asemesta. 13 Ja työnteettäjät ahdistivat heitä sanoen: "Tehkää työnne valmiiksi, kunkin päivän määrä päivälleen, niinkuin silloinkin, kun saitte olkia". 14 Ja israelilaisten päällysmiehiä, joita faraon työnteettäjät olivat heille asettaneet, piestiin, ja heille sanottiin: "Miksi ette ole eilen ettekä tänään suorittaneet tähänastista määräänne tiilien teossa?" 15 Niin israelilaisten päällysmiehet menivät ja valittivat faraolle, sanoen: "Minkätähden teet näin palvelijoillesi? 16 Olkia palvelijoillesi ei anneta, mutta kuitenkin sanotaan meille: 'Tehkää tiilet'. Ja katso, palvelijoitasi piestään, vaikka vika on sinun oman väkesi." 17 Mutta hän sanoi: "Te olette laiskoja, laiskoja olette; sentähden te sanotte: 'Menkäämme uhraamaan Herralle'. 18 Menkää vain työhönne. Olkia ei teille anneta, mutta määrätty luku tiiliä on teidän hankittava."

19 Niin israelilaisten päällysmiehet huomasivat joutuneensa ahtaalle, kun heille sanottiin: "Ette saa mitään tiililuvun vähennystä kunkin päivän määrästä". 20 Ja kun he lähtivät faraon luota, kohtasivat he Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä, 21 ja he sanoivat näille: "Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi". 22 Silloin Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: "Herra, miksi olet tehnyt niin pahoin tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut? 23 Sillä siitä asti, kun minä menin faraon tykö puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole kansaasi vapahtanut."