Êxodo 10

Huitième et neuvième plaie d’Egypte.

1 Et l’Eternel dit à Moïse : va vers Pharaon, car j’ai endurci son coeur, et le coeur de ses serviteurs, afin que je mette au-dedans de lui les signes que je m’en vais faire. 2 Et afin que tu racontes, ton fils et le fils de ton fils l’entendant, ce que j’aurai fait en Egypte, et mes signes que j’aurai faits entre eux ; et vous saurez que je suis l’Eternel. 3 Moïse donc et Aaron vinrent vers Pharaon, et lui dirent : ainsi a dit l’Eternel le Dieu des Hébreux : jusques à quand refuseras-tu de t’humilier devant ma face ? Laisse aller mon peuple afin qu’ils me servent. 4 Car si tu refuses de laisser aller mon peuple, voici, je m’en vais faire venir demain des sauterelles en tes contrées 5 Qui couvriront toute la face de la terre, tellement qu’on ne pourra voir la terre : et qui brouteront le reste de ce qui est échappé, que la grêle vous a laissé ; et brouteront tous les arbres qui poussent dans les champs. 6 Et elles rempliront tes maisons, et les maisons de tous tes serviteurs ; et les maisons de tous les Egyptiens ; ce que tes pères n’ont point vu, ni les pères de tes pères, depuis le jour qu’ils ont été sur la terre, jusqu’à aujourd’hui. Puis ayant tourné le dos à Pharaon, il sortit d’auprès de lui. 7 Et les serviteurs de Pharaon lui dirent : jusques à quand celui-ci nous tiendra-t-il enlacés ? Laisse aller ces gens, et qu’ils servent l’Eternel leur Dieu. Attendras-tu de savoir avant cela que l’Egypte est perdue ? 8 Alors on fit revenir Moïse et Aaron vers Pharaon ; et il leur dit : allez, servez l’Eternel votre Dieu. Qui sont tous ceux qui iront ? 9 Et Moïse répondit : nous irons avec nos jeunes gens et nos vieillards, avec nos fils et nos filles, avec notre menu et gros bétail ; car nous avons à célébrer une fête solennelle à l’Eternel. 10 Alors il leur dit : que l’Eternel soit avec vous, comme je laisserai aller vos petits enfants ; prenez garde, car le mal est devant vous. 11 Il n’en sera donc pas ainsi que vous l’avez demandé, mais vous hommes, allez maintenant, et servez l’Eternel ; car c’est ce que vous demandez. Et on les chassa de devant Pharaon. 12 Alors l’Eternel dit à Moïse : étends ta main sur le pays d’Egypte pour faire venir les sauterelles, afin qu’elles montent sur le pays d’Egypte, et qu’elles broutent toute l’herbe de la terre, et tout ce que la grêle a laissé de reste. 13 Moïse donc étendit sa verge sur le pays d’Egypte, et l’Eternel amena sur la terre un vent Oriental tout ce jour-là et toute la nuit ; et au matin le vent Oriental eut enlevé les sauterelles. 14 Et il fit monter les sauterelles sur tout le pays d’Egypte, et les mit dans toutes les contrées d’Egypte, elles étaient fort grosses, et il n’y en avait point eu de semblables avant elles, et il n’y en aura point de semblables après elles. 15 Et elles couvrirent la face de tout le pays, tellement que la terre en fut couverte ; et elles broutèrent toute l’herbe de la terre, et tout le fruit des arbres que la grêle avait laissé, et il ne demeura aucune verdure aux arbres, ni aux herbes des champs, dans tout le pays d’Egypte. 16 Alors Pharaon fit appeler en toute diligence Moïse et Aaron, et leur dit : j’ai péché contre l’Eternel votre Dieu, et contre vous. 17 Mais maintenant, je te prie, pardonne-moi mon péché, seulement pour cette fois ; et fléchissez l’Eternel votre Dieu par prières, afin qu’il retire de moi cette mort-ci seulement. 18 Il sortit donc d’auprès de Pharaon, et il fléchit l’Eternel par prières. 19 Et l’Eternel fit lever à l’opposite un vent très-fort de l’Occident, qui enleva les sauterelles, et les enfonça dans la mer rouge. Il ne resta pas une seule sauterelle dans toutes les contrées d’Egypte. 20 Mais l’Eternel endurcit le coeur de Pharaon, et il ne laissa point aller les enfants d’Israël. 21 Puis l’Eternel dit à Moïse : Etends ta main vers les cieux, et qu’il y ait sur le pays d’Egypte des ténèbres si épaisses, qu’on les puisse toucher à la main. 22 Moïse donc étendit sa main vers les cieux ; et il y eut des ténèbres fort obscures en tout le pays d’Egypte durant trois jours. 23 L’on ne se voyait pas l’un l’autre, et nul ne se leva du lieu où il était pendant trois jours ; mais il y eut de la lumière pour les enfants d’Israël dans le lieu de leurs demeures. 24 Alors Pharaon appela Moïse, et lui dit : allez, servez l’Eternel ; seulement que votre menu et gros bétail demeurent ; même vos petits enfants iront avec vous. 25 Mais Moïse répondit : tu nous laisseras aussi amener les sacrifices et les holocaustes que nous ferons à l’Eternel notre Dieu. 26 Et même nos troupeaux viendront avec nous, sans qu’il en demeure un ongle ; car nous en prendrons pour servir à l’Eternel notre Dieu ; et nous ne savons pas ce que nous offrirons à l’Eternel, jusques à ce que nous soyons parvenus en ce lieu-là. 27 Mais l’Eternel endurcit le coeur de Pharaon, et il ne voulut point les laisser aller. 28 Et Pharaon lui dit : va-t’en arrière de moi ; donne-toi de garde de voir plus ma face ; car au jour où tu verras ma face, tu mourras. 29 Et Moïse répondit : tu as bien dit ; je ne verrai plus ta face.

Kahdeksas ja yhdeksäs vitsaus: heinäsirkat ja pimeys.

1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon tykö, sillä minä olen koventanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet, että tekisin nämä tunnustekoni heidän keskellänsä 2 ja että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidän keskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra". 3 Niin Mooses ja Aaron menivät faraon tykö ja sanoivat hänelle: "Näin sanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Kuinka kauan sinä kieltäydyt nöyrtymästä minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua. 4 Sillä jos sinä kieltäydyt päästämästä minun kansaani, niin katso, minä annan huomenna tulla sinun maahasi heinäsirkkoja. 5 Ja ne peittävät maan pinnan, niin ettei maata näy, ja ne syövät tähteet siitä, mikä teille rakeilta pelastui ja jäi, ja ne syövät kaikki teidän puunne, jotka kedolla kasvavat. 6 Ja ne täyttävät sinun talosi ja kaikkien sinun palvelijaisi talot ja kaikkien egyptiläisten talot, niin ettei sinun isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä, jona tulivat maailmaan, hamaan tähän päivään asti." Ja hän kääntyi ja lähti pois faraon luota.

7 Mutta faraon palvelijat sanoivat hänelle: "Kuinka kauan tämä mies on oleva meille paulaksi? Päästä miehet palvelemaan Herraa, heidän Jumalaansa. Etkö vieläkään ymmärrä, että Egypti joutuu perikatoon?" 8 Niin Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon eteen. Ja tämä sanoi heille: "Menkää ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne. Vaan ketkä menevät?" 9 Mooses vastasi: "Me menemme, nuoret ja vanhat, me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja karjoinemme; sillä meillä on Herran juhla". 10 Niin hän sanoi heille: "Olkoon vain Herra teidän kanssanne, kunhan minä ensin päästän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne. Katsokaa, teillä on paha mielessä. 11 Siitä ei tule mitään. Mutta menkää te, miehet, ja palvelkaa Herraa, sillä sitähän te olette pyytäneetkin." Ja heidät ajettiin pois faraon edestä.

12 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi Egyptin maan yli ja tuo tänne heinäsirkat; tulkoon niitä Egyptin maahan, ja syökööt ne kaikki maan kasvit, kaikki, mitä rakeilta on jäänyt". 13 *Ps. 78:46; Ps. 105:34; Joel 1:4Niin Mooses ojensi sauvansa Egyptin maan yli, ja Herra antoi itätuulen puhaltaa yli maan koko sen päivän ja koko yön; kun aamu tuli, toi itätuuli heinäsirkat mukanaan. 14 Ja heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja ne laskeutuivat ylen suurina laumoina koko Egyptin alueelle; niin paljon ei heinäsirkkoja ollut koskaan sitä ennen tullut eikä sen jälkeen tule. 15 Ne peittivät koko maan pinnan, niin että maa tuli mustaksi; ja ne söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivat rakeilta säilyneet. Niin ei jäänyt mitään vihantaa jäljelle puihin eikä kedon kasveihin koko Egyptin maassa.

16 Silloin farao kutsutti kiiruusti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Minä olen rikkonut Herraa, teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan. 17 Anna nyt anteeksi minun rikkomukseni vielä tämä kerta, ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, että hän poistaisi minulta ainakin tämän surman." 18 Niin hän lähti pois faraon luota ja rukoili Herraa. 19 Ja Herra käänsi tuulen hyvin kovaksi länsituuleksi; se vei heinäsirkat mukanaan ja painoi ne Kaislamereen, niin ettei yhtäkään heinäsirkkaa jäänyt koko Egyptin alueelle. 20 Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia.

21 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua". 22 *Ps. 105:28Ja Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tuli synkeä pimeys kolmeksi päiväksi. 23 Ei kukaan voinut nähdä toistansa, eikä kukaan voinut liikkua paikaltansa kolmeen päivään. Mutta kaikilla israelilaisilla oli valoisata asuinpaikoissansa. 24 Niin farao kutsui Mooseksen ja sanoi: "Menkää ja palvelkaa Herraa; ainoastaan lampaanne ja karjanne jääkööt tänne. Myöskin vaimonne ja lapsenne menkööt teidän mukananne." 25 Mutta Mooses sanoi: "Sinun on annettava mukaamme myös teurasuhrit ja polttouhrit, uhrataksemme niitä Herralle, Jumalallemme. 26 Karjammekin täytyy tulla meidän kanssamme, ei sorkkaakaan saa jäädä, sillä siitä meidän on otettava uhrit palvellaksemme Herraa, Jumalaamme, emmekä itsekään tiedä, ennenkuin tulemme sinne, mitä meidän on uhrattava palvellessamme Herraa." 27 Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin että hän ei tahtonut päästää heitä. 28 Ja farao sanoi hänelle: "Mene pois luotani ja varo, ettet enää tule minun kasvojeni eteen; sillä sinä päivänä, jona tulet minun kasvojeni eteen, sinä olet kuoleva". 29 Mooses vastasi: "Oikein sinä puhuit; minä en tule tämän jälkeen sinun kasvojesi eteen".