Êxodo 15

Cantique des enfants d’Israël. Mara.

1 Alors Moïse, et les enfants d’Israël chantèrent ce cantique à l’Eternel, et dirent : je chanterai à l’Eternel, car il s’est hautement élevé ; il a jeté dans la mer le cheval et celui qui le monte. 2 L’Eternel est ma force et ma louange, et il a été mon Sauveur, mon Dieu Fort. Je lui dresserai un Tabernacle ; c’est le Dieu de mon père, je l’exalterai. 3 L’Eternel est un vaillant guerrier, son nom est l’Eternel. 4 Il a jeté dans la mer les chariots de Pharaon, et son armée ; l’élite de ses Capitaines a été submergée dans la mer rouge. 5 Les gouffres les ont couverts, ils sont descendus au fond des eaux comme une pierre. 6 Ta dextre, ô Eternel ! s’est montrée magnifique en force ; ta dextre, ô Eternel ! a froissé l’ennemi. 7 Tu as ruiné par la grandeur de ta Majesté ceux qui s’élevaient contre toi ; tu as lâché ta colère, et elle les a consumés comme du chaume. 8 Par le souffle de tes narines les eaux ont été amoncelées ; les eaux courantes se sont arrêtées comme un monceau ; les gouffres ont été gelés au milieu de la mer. 9 L’ennemi disait : je poursuivrai, j’atteindrai, je partagerai le butin, mon âme sera assouvie d’eux, je dégainerai mon épée, ma main les détruira. 10 Tu as soufflé de ton vent, la mer les a couverts ; ils ont été enfoncés comme du plomb dans les eaux magnifiques. 11 Qui est comme toi entre les Forts, ô Eternel ! Qui est comme toi, magnifique en sainteté, digne d’être révéré et célébré, faisant des choses merveilleuses ? 12 Tu as étendu ta dextre, la terre les a engloutis. 13 Tu as conduit par ta miséricorde ce peuple que tu as racheté ; tu l’as conduit par ta force à la demeure de ta sainteté. 14 Les peuples l’ont entendu, et ils en ont tremblé ; la douleur a saisi les habitants de la Palestine. 15 Alors les Princes d’Edom seront troublés, et le tremblement saisira les forts de Moab, tous les habitants de Chanaan se fondront. 16 La frayeur et l’épouvante tomberont sur eux ; ils seront rendus stupides comme une pierre, par la grandeur de ton bras, jusqu’à ce que ton peuple, ô Eternel ! soit passé ; jusqu’à ce que ce peuple que tu as acquis, soit passé. 17 Tu les introduiras et les planteras sur la montagne de ton héritage, au lieu que tu as préparé pour ta demeure ô Eternel ! au Sanctuaire, ô Seigneur ! que tes mains ont établi. 18 L’Eternel régnera à jamais et à perpétuité. 19 Car le cheval de Pharaon est entré dans la mer avec son chariot et ses gens de cheval, et l’Eternel a fait retourner sur eux les eaux de la mer, mais les enfants d’Israël ont marché à sec au milieu de la mer. 20 Et Marie la Prophétesse, soeur d’Aaron, prit un tambour en sa main, et toutes les femmes sortirent après elle, avec des tambours et des flûtes. 21 Et Marie leur répondait : chantez à l’Eternel, car il s’est hautement élevé ; il a jeté dans la mer le cheval et celui qui le montait. 22 Après cela Moïse fit partir les Israélites de la mer rouge, et ils tirèrent vers le désert de Sur, et ayant marché trois jours par le désert, ils ne trouvaient point d’eau. 23 De là ils vinrent à Mara, mais ils ne pouvaient point boire des eaux de Mara, parce qu’elles étaient amères ; c’est pourquoi ce lieu fut appelé Mara. 24 Et le peuple murmura contre Moïse, en disant : que boirons-nous ? 25 Et Moïse cria à l’Eternel ; et l’Eternel lui enseigna un certain bois, qu’il jeta dans les eaux ; et les eaux devinrent douces. Il lui proposa là une ordonnance et une loi, et il l’éprouva là ; 26 Et lui dit : Si tu écoutes attentivement la voix de l’Eternel ton Dieu ; si tu fais ce qui est droit devant lui ; si tu prêtes l’oreille à ses commandements ; si tu gardes toutes ses ordonnances ; je ne ferai venir sur toi aucune des infirmités que j’ai fait venir sur l’Egypte ; car je suis l’Eternel qui te guérit. 27 Puis ils vinrent à Elim, où il y avait douze fontaines d’eau, et soixante et dix palmes ; et ils se campèrent là auprès des eaux.

Israelilaisten kiitosvirsi. Kansa napisee Maarassa. Tulo Eelimiin.

1 Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin:

"Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea;

hevoset ja miehet hän mereen syöksi.

2 *Ps. 118:14; Jes. 12:2Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni,

ja hänestä tuli minulle pelastus.

Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä,

hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.

3 *Hoos. 12:5Herra on sotasankari,

Herra on hänen nimensä.

4 Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen,

hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen.

5 Syvyys peitti heidät;

he vajosivat pohjaan niinkuin kivi.

6 Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo,

sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.

7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi.

Sinä päästät vihasi valloilleen,

ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.

8 Ja sinun vihasi puhalluksesta

kasaantuivat vedet,

laineet seisahtuivat roukkioiksi,

syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.

9 Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa,

minä saavutan heidät,

minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni;

minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät'.

10 Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät;

he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy.

11 *1. Aik. 16:25; Ps. 96:4; Jes. 40:18Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa!

Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo;

sinä ylistettävissä teoissa peljättävä,

sinä ihmeitten tekijä!

12 Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.

13 Mutta armossasi sinä johdatit

lunastamaasi kansaa,

sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.

14 *Joos. 2:9Kansat kuulivat sen ja vapisivat,

tuska valtasi Filistean asukkaat.

15 Silloin peljästyivät Edomin ruhtinaat,

Mooabin sankarit valtasi vavistus,

kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon.

16 Kauhu ja väristys valtasi heidät;

sinun käsivartesi väkevyyden tähden

he kävivät mykiksi niinkuin kivi.

Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille,

kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.

17 *Ps. 44:3; Ps. 78:54; Ps. 80:9Sinä viet heidät perille ja istutat heidät

vuorelle, joka on sinun perintöosasi,

paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut,

pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet.

18 *Ps. 93:1Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti."

19 Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki. 20 Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. 21 Ja Mirjam viritti heille virren:

"Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea,

hevoset ja miehet hän mereen syöksi".

22 *4. Moos. 33:8Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. 23 Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta*Hebreaksi mar.. Sentähden paikka sai nimen Maara. 24 Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" 25 Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä. 26 *2. Moos. 23:25Hän sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi".

27 *4. Moos. 33:9; Ps. 23:2Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen.