Jó 16

Job condamne la cruauté de ses amis, et proteste de l’intégrité de sa conscience en ses afflictions.

1 Mais Job répondit, et dit : 2 J’ai souvent entendu de pareils discours ; vous êtes tous des consolateurs fâcheux. 3 N’y aura-t-il point de fin à des paroles légères comme le vent, et de quoi te fais-tu fort pour répliquer ainsi ? 4 Parlerais-je comme vous faites, si vous étiez en ma place ; amasserais-je des paroles contre vous, ou branlerais-je ma tête contre vous ? 5 Je vous fortifierais par mes discours, et le mouvement de mes lèvres soulagerait votre douleur. 6 Si je parle, ma douleur n’en sera point soulagée ; et si je me tais, qu’en aurai-je moins ? 7 Certes, il m’a maintenant accablé ; tu as désolé toute ma troupe ; 8 Tu m’as tout couvert de rides, qui sont un témoignage des maux que je souffre ; et il s’est élevé en moi une maigreur qui en rend aussi témoignage sur mon visage. 9 Sa fureur m’a déchiré, il s’est déclaré mon ennemi, il grince les dents sur moi, et étant devenu mon ennemi il étincelle des yeux contre moi. 10 Ils ouvrent leur bouche contre moi, ils me donnent des soufflets sur la joue pour me faire outrage, ils s’amassent ensemble contre moi. 11 Le Dieu Fort m’a renfermé chez l’injuste, il m’a fait tomber entre les mains des méchants. 12 J’étais en repos, et il m’a écrasé ; il m’a saisi au collet, et m’a brisé, et il s’est fait de moi une bute. 13 Ses archers m’ont environné, il me perce les reins, et ne m’épargne point ; il répand mon fiel par terre. 14 Il m’a brisé en me faisant plaie sur plaie, il a couru sur moi comme un homme puissant. 15 J’ai cousu un sac sur ma peau, et j’ai terni ma gloire dans la poussière. 16 Mon visage est couvert de boue à force de pleurer, et une ombre de mort est sur mes paupières ; 17 Quoiqu’il n’y ait point d’iniquité en mes mains, et que ma prière soit pure. 18 Ô terre ! ne cache point le sang répandu par moi ; et qu’il n’y ait point de lieu pour mon cri. 19 Mais maintenant voilà, mon témoin est aux cieux, mon témoin est dans les lieux hauts. 20 Mes amis sont des harangueurs ; mais mon oeil fond en larmes devant Dieu. 21 Ô si l’homme raisonnait avec Dieu comme un homme avec son intime ami ! 22 Car les années de mon compte vont finir, et j’entre dans un sentier d’où je ne reviendrai plus.

Jobin vastaus: Ystävät ovat kurjia lohduttajia, he eivät käsitä hänen kärsimyksiään; hänellä, armottomain ystäväin hylkäämällä, on puolustaja korkeudessa.

1 Job vastasi ja sanoi:

2 *Job 13:4; Job 21:34"Tuonkaltaista olen kuullut paljon;

kurjia lohduttajia olette kaikki.

3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä,

vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin,

jos te olisitte minun sijassani;

voisin sommitella sanoja teitä vastaan

ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5 rohkaista teitä suullani

ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6 Jos puhun, ei tuskani helpota,

ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut.

Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8 ja olet minut kukistanut —

siitä muka tuli todistaja —

ja raihnauteni nousi minua vastaan,

syyttäen minua vasten silmiä.

9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua,

hän kiristeli minulle hampaitansa.

Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10 *Job 12:4he avaavat minulle kitansa

ja lyövät häväisten minua poskille;

kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan

ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12 *Valit. 3:12Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut,

hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut.

Hän asetti minut maalitaulukseen;

13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni.

Hän halkaisee munuaiseni säälimättä,

vuodattaa maahan minun sappeni.

14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen

ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 Minä ompelin säkin iholleni

ja painoin sarveni tomuun.

16 Minun kasvoni punoittavat itkusta,

ja silmäluomillani on pimeys,

17 *Job 33:9vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni

ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18 Maa, älä peitä minun vertani,

ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa

ja puolustajani korkeudessa.

20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa —

Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21 että hän hankkisi

miehelle oikeuden Jumalaa vastaan

ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää,

ja sitten menen tietä, jota en palaja."