2 Crônicas 10

Roboam Roi. Schisme des dix Tribus.

1 Et Roboam s’en alla à Sichem, parce que tout Israël était venu à Sichem pour l’établir Roi. 2 Or il arriva que quand Jéroboam fils de Nébat, qui était en Egypte, où il s’en était fui de devant le Roi Salomon, l’eut appris, il revint d’Egypte. 3 Car on l’avait envoyé appeler. Ainsi Jéroboam et tout Israël vinrent et parlèrent à Roboam, en disant : 4 Ton père a mis sur nous un pesant joug, mais toi allège maintenant cette rude servitude de ton père, et ce pesant joug, qu’il a mis sur nous, et nous te servirons. 5 Et il leur répondit : Retournez auprès de moi dans trois jours ; et le peuple s’en alla. 6 Et le Roi Roboam demanda conseil aux vieillards qui avaient été auprès de Salomon son père lorsqu’il vivait, et leur dit : Comment, et quelle chose me conseillez-vous de répondre à ce peuple ? 7 Et ils lui dirent : Si tu agis avec bonté envers ce peuple, que tu leur complaises, et que tu leur parles doucement, ils te seront serviteurs à toujours. 8 Mais il laissa le conseil que les vieillards lui avaient donné, et demanda conseil aux jeunes gens qui avaient été nourris avec lui, et qui étaient auprès de lui. 9 Et il leur dit : Que me conseillez-vous de répondre à ce peuple qui m’a dit : Allège le joug que ton père a mis sur nous ? 10 Et les jeunes gens qui avaient été nourris avec lui, lui répondirent, en disant : Tu diras ainsi à ce peuple qui t’a parlé, et t’a dit : Ton père a mis sur nous un pesant joug, mais toi allège-le-nous ; tu leur répondras donc ainsi : Ce qu’il y a de plus petit en moi, est plus gros que les reins de mon père. 11 Or mon père a mis sur vous un pesant joug, mais moi je rendrai votre joug encore plus pesant ; mon père vous a châtiés avec des verges, mais moi je vous châtierai avec des fouets. 12 Trois jours après Jéroboam, avec tout le peuple vint vers Roboam, selon que le Roi leur avait dit : Retournez vers moi dans trois jours. 13 Mais le Roi leur répondit rudement ; car le Roi Roboam négligea le conseil des vieillards. 14 Et il leur parla selon le conseil des jeunes gens, en disant : Mon père a mis sur vous un pesant joug, mais moi je rendrai votre joug encore plus pesant ; mon père vous a châtiés avec des verges, mais moi je vous châtierai avec des fouets. 15 Le Roi donc n’écouta point le peuple, car cela était conduit par Dieu, afin que l’Eternel ratifiât sa parole, qu’il avait prononcée à Jéroboam fils de Nébat, par le moyen d’Ahija Silonite. 16 Et quand tout Israël eut vu que le Roi ne les avait point écoutés, le peuple répondit au Roi, en disant : Quelle part avons-nous en David ? Nous n’avons point d’héritage au fils d’Isaï ; Israël, que chacun se retire en ses tentes ; et toi David, pourvois maintenant à ta maison. Ainsi tout Israël s’en alla en ses tentes. 17 Mais quant aux enfants d’Israël qui demeuraient dans les villes de Juda, Roboam régna sur eux. 18 Alors le Roi Roboam envoya Hadoram, qui était commis sur les tributs ; mais les enfants d’Israël l’assommèrent de pierres, et il mourut. Et le Roi Roboam se hâta de monter sur un chariot, et s’enfuit à Jérusalem. 19 Ainsi Israël se rebella contre la maison de David, jusqu’à aujourd’hui.

Rehabeam kuninkaana. Valtakunnan jakautuminen.

1 *1. Kun. 12:1Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi. 2 Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen — hän oli Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa — palasi Jerobeam Egyptistä. 3 Ja he lähettivät kutsumaan hänet. Niin Jerobeam ja koko Israel tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen: 4 "Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi; mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani meidän niskaamme, niin me palvelemme sinua". 5 Hän vastasi heille: "Odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin minun tyköni". Ja kansa meni.

6 Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhain kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: "Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?" 7 He vastasivat hänelle ja sanoivat: "Jos sinä olet hyvä tätä kansaa kohtaan, olet armollinen heille ja puhut heille hyviä sanoja, niin he ovat sinun palvelijoitasi kaiken elinaikasi". 8 Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä. 9 Hän kysyi heiltä: "Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna se ies, jonka sinun isäsi on pannut meidän niskaamme'?" 10 Niin nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: "Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä se meiltä' — sano heille näin: 'Minun pikkusormeni on paksumpi kuin minun isäni lantio. 11 Jos siis isäni on sälyttänyt teidän selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi; jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'"

12 Niin Jerobeam ja koko kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas oli käskenyt, sanoen: "Tulkaa takaisin minun tyköni kolmantena päivänä". 13 Ja kuningas antoi heille kovan vastauksen. Sillä kuningas Rehabeam hylkäsi vanhain neuvon 14 ja puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan, sanoen: "Jos minun isäni on tehnyt teidän ikeenne raskaaksi, niin minä teen sen vielä raskaammaksi; jos minun isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla". 15 Kuningas ei siis kuullut kansaa; sillä Jumala sen niin salli täyttääkseen sanansa, jonka hän oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta. 16 Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, vastasi kansa kuninkaalle näin:

"Mitä osaa meillä on Daavidiin?

Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan.

Majoillesi, Israel, joka mies!

Valvo nyt huonettasi, Daavid!"

Ja koko Israel meni majoillensa. 17 Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

18 Ja kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Hadoramin, kivittivät israelilaiset hänet kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin. 19 Näin Israel luopui Daavidin suvusta, aina tähän päivään asti.