2 Crônicas 29

Ezéchias Roi de Juda rétablit le service de Dieu.

1 Ezéchias commença à régner étant âgé de vingt-cinq ans ; et il régna vingt-neuf ans à Jérusalem. Sa mère avait nom Abija, et elle était fille de Zacharie. 2 Il fit ce qui est droit devant l’Eternel, selon tout ce qu’avait fait David son père. 3 La première année de son règne, au premier mois, il ouvrit les portes de la maison de l’Eternel, et les répara. 4 Il fit venir les Sacrificateurs et les Lévites, il les assembla dans la place Orientale, 5 Et leur dit : Ecoutez-moi, Lévites ; sanctifiez-vous maintenant, et sanctifiez la maison de l’Eternel le Dieu de vos pères, et jetez hors du Sanctuaire les choses souillées. 6 Car nos pères ont péché, et ont fait ce qui déplaît à l’Eternel notre Dieu, et l’ont abandonné ; et ils ont détourné leurs faces du pavillon de l’Eternel, et lui ont tourné le dos. 7 Même ils ont fermé les portes du porche, et ont éteint les lampes, et n’ont point fait de parfum, et n’ont point offert d’holocauste dans le lieu Saint au Dieu d’Israël. 8 C’est pourquoi l’indignation de l’Eternel a été sur Juda et sur Jérusalem, et il les a livrés à être transportés d’un lieu à l’autre, et pour être un sujet d’étonnement et de dérision, comme vous le voyez de vos yeux. 9 Car voici, nos pères sont tombés par l’épée ; nos fils, nos filles, et nos femmes sont en captivité à cause de cela. 10 Maintenant donc j’ai dessein de traiter alliance avec l’Eternel le Dieu d’Israël, et l’ardeur de sa colère se détournera de nous. 11 Or, mes enfants, ne vous abusez point ; car l’Eternel vous a choisis afin que vous vous teniez devant lui pour le servir, et pour être ses ministres, et lui faire le parfum. 12 Les Lévites donc se levèrent, savoir Mahath fils de Hamasaï, et Joël fils de Hazaria, d’entre les enfants des Kehathites ; et des enfants de Mérari, Kis fils de Habdi, et Hazaria fils de Jahalleleël ; et des Guersonites, Joah fils de Zimma, et Héden fils de Joah ; 13 Et des enfants d’Elitsaphan, Simri et Jéhiël ; et des enfants d’Asaph, Zacharie, et Mattania ; 14 Et des enfants d’Hémad, Jéhiël, et Simhi ; et des enfants de Jéduthun, Sémahia et Huziël. 15 Lesquels assemblèrent leurs frères, et se sanctifièrent, et ils entrèrent selon le commandement du Roi, conformément à la parole de l’Eternel, pour nettoyer la maison de l’Eternel. 16 Ainsi les Sacrificateurs entrèrent dans la maison de l’Eternel, afin de la nettoyer, et portèrent dehors, au parvis de la maison de l’Eternel, toutes les choses immondes qu’ils trouvèrent au Temple de l’Eternel, lesquelles les Lévites prirent pour les emporter au torrent de Cédron. 17 Et ils commencèrent à sanctifier le Temple le premier jour du premier mois ; et le huitième jour du même mois ils entrèrent au porche de l’Eternel, et sanctifièrent la maison de l’Eternel pendant huit jours ; et le seizième jour de ce premier mois ils eurent achevé. 18 Puis ils entrèrent dans la chambre du Roi Ezéchias, et dirent : Nous avons nettoyé toute la maison de l’Eternel, et l’autel des holocaustes, avec ses ustensiles ; et la table des pains de proposition, avec tous ses ustensiles. 19 Et nous avons dressé et sanctifié tous les ustensiles que le Roi Achaz avait écartés durant son règne, dans le temps qu’il a péché, et voici, ils sont devant l’autel de l’Eternel. 20 Alors le Roi Ezéchias se levant dès le matin, assembla les principaux de la ville, et monta dans la maison de l’Eternel. 21 Et ils amenèrent sept veaux, sept béliers, sept agneaux, et sept boucs sans tare, afin de les offrir en sacrifice pour le péché, pour le Royaume, et pour le Sanctuaire, et pour Juda. Puis le Roi dit aux Sacrificateurs fils d’Aaron, qu’ils les offrissent sur l’autel de l’Eternel. 22 Et ainsi ils égorgèrent les veaux, et les Sacrificateurs en reçurent le sang, et le répandirent vers l’autel. Ils égorgèrent aussi les béliers, et en répandirent le sang vers l’autel ; ils égorgèrent aussi les agneaux, et en répandirent le sang vers l’autel. 23 Puis on fit approcher les boucs pour le péché devant le Roi et devant l’assemblée, et ils posèrent leurs mains sur eux. 24 Alors les Sacrificateurs les égorgèrent, et offrirent en expiation leur sang vers l’autel, afin de faire propitiation pour tout Israël ; car le Roi avait ordonné cet holocauste et ce sacrifice pour le péché, pour tout Israël. 25 Il fit aussi que les Lévites se tinssent en la maison de l’Eternel, avec des cymbales, des musettes, et des violons, selon le commandement de David, et de Gad le Voyant du Roi, et de Nathan le Prophète ; car ce commandement avait été donné de la part de l’Eternel, par ses Prophètes. 26 Les Lévites donc y assistèrent avec les instruments de David, et les Sacrificateurs avec les trompettes. 27 Alors Ezéchias commanda qu’on offrît l’holocauste sur l’autel ; et à l’heure qu’on commença l’holocauste, le cantique de l’Eternel commença avec les trompettes, et avec les instruments ordonnés par David Roi d’Israël. 28 Et toute l’assemblée était prosternée, et le cantique se chantait, et les trompettes sonnaient ; et cela continua jusqu’à ce qu’on eût achevé d’offrir l’holocauste. 29 Et quand on eut achevé d’offrir l’holocauste, le Roi et tous ceux qui se trouvèrent avec lui s’inclinèrent et se prosternèrent. 30 Puis le Roi Ezéchias et les principaux dirent aux Lévites, qu’ils louassent l’Eternel suivant les paroles de David, et d’Asaph le Voyant ; et ils louèrent l’Eternel jusqu’à tressaillir de joie, et ils s’inclinèrent, et se prosternèrent. 31 Alors Ezéchias prit la parole, et dit : Vous avez maintenant consacré vos mains à l’Eternel, approchez-vous, et offrez des sacrifices, et des louanges dans la maison de l’Eternel. Et ainsi l’assemblée offrit des sacrifices et des louanges, et tous ceux qui étaient d’un coeur volontaire offrirent des holocaustes. 32 Or le nombre des holocaustes que l’assemblée offrit, fut de soixante-dix boeufs, cent moutons, deux cents agneaux, le tout en holocauste à l’Eternel. 33 Et les autres choses consacrées furent, six cents bœufs, et trois mille moutons. 34 Mais les Sacrificateurs étaient en petit nombre, de sorte qu’ils ne purent pas écorcher tous les holocaustes ; c’est pourquoi les Lévites leurs frères les aidèrent, jusqu’à ce que cet ouvrage fût achevé, et que les autres Sacrificateurs se fussent sanctifiés ; parce que les Lévites furent d’un coeur plus droit que les Sacrificateurs, pour se sanctifier. 35 Et il y eut aussi un grand nombre d’holocaustes, avec les graisses des sacrifices de prospérités, et avec les aspersions des holocaustes. Ainsi le service de la maison de l’Eternel fut rétabli. 36 Et Ezéchias et tout le peuple se réjouirent de ce que Dieu avait disposé le peuple ; car la chose fut faite promptement.

Hiskia Juudan kuninkaana. Jumalanpalveluksen uudistus.

1 *2. Kun. 18:1Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenen viiden vuoden vanhana, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abia, Sakarjan tytär. 2 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.

3 *2. Aik. 28:24Ensimmäisenä hallitusvuotenansa, sen ensimmäisessä kuussa, hän avasi Herran temppelin ovet ja korjasi ne. 4 Sitten hän tuotti papit ja leeviläiset ja kokosi ne idässäpäin olevalle aukealle. 5 Ja hän sanoi heille: "Kuulkaa minua, te leeviläiset! Pyhittäytykää nyt ja pyhittäkää Herran, isienne Jumalan, temppeli ja toimittakaa saastaisuus pois pyhäköstä. 6 Sillä meidän isämme ovat olleet uskottomia ja tehneet sitä, mikä on pahaa Herran, meidän Jumalamme, silmissä, ja hyljänneet hänet. He käänsivät kasvonsa pois Herran asumuksesta ja käänsivät sille selkänsä. 7 He myöskin sulkivat eteisen ovet, sammuttivat lamput, eivät polttaneet suitsuketta eivätkä uhranneet polttouhreja pyhäkössä Israelin Jumalalle. 8 *5. Moos. 28:25Sentähden Herran viha on kohdannut Juudaa ja Jerusalemia, ja hän on tehnyt heidät kauhuksi, hämmästykseksi ja pilkaksi, niinkuin te omin silmin näette. 9 *2. Aik. 28:5Katso, meidän isämme ovat kaatuneet miekkaan, ja meidän poikamme, tyttäremme ja vaimomme ovat joutuneet vankeuteen tästä syystä. 10 Nyt minä aion tehdä liiton Herran, Israelin Jumalan, kanssa, että hänen vihansa hehku kääntyisi meistä pois. 11 *2. Moos. 28:1; 4. Moos. 3:6Älkää siis, lapseni, olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen edessänsä ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijansa ja suitsuttamaan hänelle."

12 Silloin nousivat leeviläiset: Mahat, Amasain poika, ja Jooel, Asarjan poika, Kehatin jälkeläisistä; Merarin jälkeläisistä Kiis, Abdin poika, ja Asarja, Jehallelelin poika; geersonilaisista Jooah, Simman poika, ja Eeden, Jooahin poika; 13 Elisafanin jälkeläisistä Simri ja Jegiel; Aasafin jälkeläisistä Sakarja ja Mattanja; 14 Heemanin jälkeläisistä Jehiel ja Siimei; ja Jedutunin jälkeläisistä Semaja ja Ussiel. 15 Nämä kokosivat veljensä, pyhittäytyivät ja menivät, niinkuin kuningas oli Herran sanan mukaan käskenyt, puhdistamaan Herran temppeliä. 16 Mutta papit menivät sisälle Herran temppeliin puhdistamaan sitä, ja kaiken saastaisuuden, minkä löysivät Herran temppelistä, he veivät Herran temppelin esipihalle; sieltä leeviläiset ottivat sen ja veivät sen ulos Kidronin laaksoon. 17 He alkoivat pyhittämisen ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä, ja kuukauden kahdeksantena päivänä he olivat ehtineet Herran eteiseen, ja he pyhittivät Herran temppeliä kahdeksan päivää; ensimmäisen kuun kuudentenatoista päivänä he lopettivat työnsä. 18 Silloin he menivät sisälle kuningas Hiskian tykö ja sanoivat: "Me olemme puhdistaneet koko Herran temppelin, polttouhrialttarin ja kaikki sen kalut ja näkyleipäpöydän ja kaikki sen kalut. 19 Kaikki kalut, jotka kuningas Aahas hallitusaikanansa uskottomuudessaan saastutti, me olemme panneet kuntoon ja pyhittäneet, ja katso, ne ovat Herran alttarin edessä."

20 Kuningas Hiskia kokosi varhain aamulla kaupungin päämiehet ja meni Herran temppeliin. 21 *3. Moos. 4:14Ja he toivat seitsemän härkää, seitsemän oinasta ja seitsemän karitsaa sekä seitsemän kaurista syntiuhriksi valtakunnan puolesta, pyhäkön puolesta ja Juudan puolesta. Ja hän käski pappi Aaronin poikien, pappien, uhrata ne Herran alttarilla. 22 *3. Moos. 8:15,19; 3. Moos. 8:24; Hebr. 9:21Sitten he teurastivat raavaat, ja papit ottivat veren ja vihmoivat sen alttarille; ja he teurastivat oinaat ja vihmoivat veren alttarille; sitten he teurastivat karitsat ja vihmoivat veren alttarille. 23 *2. Moos. 29:10; 3. Moos. 4:15Senjälkeen he toivat syntiuhrikauriit kuninkaan ja seurakunnan eteen, ja nämä laskivat kätensä niiden päälle. 24 Ja papit teurastivat ne ja uhrasivat niiden veren syntiuhrina alttarilla, toimittaen koko Israelille sovituksen; sillä kuningas oli käskenyt uhrata polttouhrin ja syntiuhrin koko Israelin puolesta.

25 *1. Aik. 6:31; 1. Aik. 16:4; 1. Aik. 23:5; 1. Aik. 25:1,6Ja hän asetti leeviläiset Herran temppeliin, kymbaalit, harput ja kanteleet käsissä, niinkuin Daavid ja kuninkaan näkijä Gaad ja profeetta Naatan olivat käskeneet; sillä käsky oli Herran antama hänen profeettainsa kautta. 26 *4. Moos. 10:8Niin leeviläiset seisoivat siinä, Daavidin soittimet käsissä, ja papit, torvet käsissä. 27 Ja Hiskia käski uhrata alttarilla polttouhrin; ja kun uhraaminen alkoi, alkoi myöskin Herran veisu ja torvien soitto Daavidin, Israelin kuninkaan, soittimien johtaessa. 28 Koko seurakunta kumartaen rukoili, veisu kaikui, ja torvet soivat — kaikkea tätä kesti, kunnes polttouhri oli uhrattu. 29 Kun uhraaminen oli päättynyt, polvistuivat kuningas ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan saapuvilla, kumartaen rukoilemaan. 30 Ja kuningas Hiskia ja päämiehet käskivät leeviläisten ylistää Herraa Daavidin ja näkijä Aasafin sanoilla; ja nämä ylistivät häntä iloiten, polvistuivat ja kumartaen rukoilivat.

31 *3. Moos. 7:12Sitten Hiskia lausui ja sanoi: "Nyt te olette tuoneet täysin käsin lahjoja Herralle; astukaa esille ja tuokaa teurasuhreja ja kiitosuhreja Herran temppeliin". Silloin seurakunta toi teurasuhreja ja kiitosuhreja, ja jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, myöskin polttouhreja. 32 Ja seurakunnan tuomien polttouhrien lukumäärä oli seitsemänkymmentä raavasta, sata oinasta ja kaksisataa karitsaa, nämä kaikki polttouhriksi Herralle. 33 Ja pyhiä lahjoja oli kuusisataa raavasta ja kolmetuhatta lammasta. 34 *2. Aik. 30:3Mutta pappeja oli niin vähän, etteivät he voineet nylkeä kaikkia polttouhriteuraita; sentähden heidän veljensä leeviläiset auttoivat heitä, kunnes tämä työ oli suoritettu ja kunnes papit olivat pyhittäytyneet, sillä leeviläiset pyrkivät vilpittömämmin kuin papit pyhittäytymään. 35 Myöskin polttouhreja oli paljon ynnä yhteysuhrirasvoja ja polttouhriin kuuluvia juomauhreja.

36 Näin järjestettiin palvelus Herran temppelissä. Ja Hiskia ja kaikki kansa iloitsivat siitä, mitä Jumala oli kansalle valmistanut, sillä se oli tapahtunut äkisti.