2 Crônicas 18

Achab méprisant la Prophétie de Michée mourut en bataille.

1 Or Josaphat ayant de grandes richesses et une grande gloire fit alliance avec Achab. 2 Et au bout de quelques années il descendit vers Achab à Samarie, et Achab tua pour lui et pour le peuple qui était avec lui un grand nombre de brebis et de boeufs, et le persuada de monter contre Ramoth de Galaad. 3 Car Achab, Roi d’Israël, dit à Josaphat Roi de Juda : Ne viendras-tu pas avec moi contre Ramoth de Galaad ? Et il lui répondit : Compte sur moi comme sur toi, et sur mon peuple comme sur ton peuple ; nous irons avec toi à cette guerre. 4 Josaphat dit aussi au Roi d’Israël : Je te prie qu’aujourd’hui tu t’enquières de la parole de l’Eternel. 5 Et le Roi d’Israël assembla quatre cents Prophètes, auxquels il dit : Irons-nous à la guerre contre Ramoth de Galaad, ou m’en désisterai-je ? Et ils répondirent : Monte ; car Dieu la livrera entre les mains du Roi. 6 Mais Josaphat dit : N’y a-t-il point encore ici quelque Prophète de l’Eternel, afin que nous l’interrogions ? 7 Et le Roi d’Israël dit à Josaphat : Il y a encore un homme par lequel on peut s’enquérir de l’Eternel, mais je le hais, parce qu’il ne prophétise rien de bon, quand il est question de moi, mais toujours du mal ; c’est Michée fils de Jimla. Et Josaphat dit : Que le Roi ne parle point ainsi. 8 Alors le Roi d’Israël appela un Eunuque, et lui dit : Fais venir en diligence Michée fils de Jimla. 9 Or le Roi d’Israël et Josaphat Roi de Juda, étaient assis chacun sur son trône, revêtus de leurs habits ; ils étaient assis en la place vers l’entrée de la porte de Samarie, et tous les Prophètes prophétisaient en leur présence. 10 Alors Tsidkija fils de Kénahana s’étant fait des cornes de fer, dit : Ainsi a dit l’Eternel, tu heurteras avec ces cornes les Syriens, jusqu’à les détruire entièrement. 11 Et tous les Prophètes prophétisaient la même chose, en disant : Monte à Ramoth de Galaad, et tu prospéreras, et l’Eternel la livrera entre les mains du Roi. 12 Or le messager qui était allé appeler Michée, lui parla, en disant : Voici, les Prophètes prédisent tous d’une voix du bonheur au Roi, je te prie donc que ta parole soit semblable à celle de l’un d’eux, et prophétise-lui du bonheur. 13 Mais Michée répondit : L’Eternel est vivant, que je dirai ce que mon Dieu dira. 14 Il vint donc vers le Roi ; et le Roi lui dit : Michée, irons-nous à la guerre contre Ramoth de Galaad, ou m’en désisterai-je ? Et il répondit : Montez, et vous prospérerez, et ils seront livrés entre vos mains. 15 Et le Roi lui dit : Jusqu’à combien de fois t’adjurerai-je que tu ne me dises que la vérité au Nom de l’Eternel ? 16 Et Michée répondit : J’ai vu tout Israël dispersé par les montagnes, comme un troupeau de brebis qui n’a point de pasteur ; et l’Eternel a dit : Ceux-ci sont sans Seigneurs ; que chacun s’en retourne dans sa maison en paix. 17 Alors le Roi d’Israël dit à Josaphat : Ne t’ai-je pas bien dit qu’il ne prophétise rien de bon, quand il est question de moi, mais du mal ? 18 Et Michée dit : Ecoutez pourtant la parole de l’Eternel. J’ai vu l’Eternel assis sur son trône, et toute l’armée des cieux se tenant à sa droite et à sa gauche. 19 Et l’Eternel a dit : Qui est-ce qui induira Achab Roi d’Israël à monter, afin qu’il tombe en Ramoth de Galaad ? et il ajouta : L’un dit d’une manière, et l’autre d’une autre. 20 Alors un esprit s’avança, et se tint devant l’Eternel, et dit : Je l’y induirai. Et l’Eternel lui dit : Comment ? 21 Et il répondit : Je sortirai et je serai un esprit de mensonge en la bouche de tous ses Prophètes. Et l’Eternel dit : Oui tu l’induiras, et même tu en viendras à bout, sors et fais-le ainsi. 22 Maintenant donc voici, l’Eternel a mis un esprit de mensonge dans la bouche de tes Prophètes, et l’Eternel a prononcé du mal contre toi. 23 Alors Tsidkija fils de Kénahana s’approcha, et frappa Michée sur la joue, et lui dit : Par quel chemin l’esprit de l’Eternel s’est-il retiré de moi pour te parler ? 24 Et Michée répondit : Voici, tu le verras le jour que tu iras de chambre en chambre pour te cacher. 25 Alors le Roi d’Israël dit : Qu’on prenne Michée, et qu’on le mène à Amon, capitaine de la ville, et vers Joas fils du Roi ; 26 Et qu’on leur dise : Ainsi a dit le Roi : Mettez cet homme en prison, et ne lui donnez qu’un peu de pain à manger et un peu d’eau à boire, jusqu’à ce que je retourne en paix. 27 Et Michée répondit : Si jamais tu retournes en paix, l’Eternel n’aura point parlé par moi. Il dit encore : Entendez cela peuples, vous tous qui êtes ici. 28 Le Roi d’Israël donc monta avec Josaphat Roi de Juda, contre Ramoth de Galaad. 29 Et le Roi d’Israël dit à Josaphat : Que je me déguise, et que j’aille à la bataille ; mais toi, vêts-toi de tes habits. Le Roi d’Israël donc se déguisa, et ils allèrent ainsi à la bataille. 30 Or le Roi des Syriens avait commandé aux capitaines de ses chariots, en disant : Vous ne combattrez contre personne que contre le Roi d’Israël. 31 Il arriva donc qu’aussitôt que les capitaines des chariots eurent vu Josaphat, ils dirent : C’est ici le Roi d’Israël ; et ils l’environnèrent pour le combattre. Mais Josaphat s’écria, et l’Eternel le secourut ; et Dieu les porta à s’éloigner de lui.32 Or dès que les capitaines des chariots eurent vu que ce n’était point le Roi d’Israël, ils se détournèrent de lui. 33 Alors quelqu’un tira de son arc de toute sa force ; et il frappa le Roi d’Israël entre les tassettes et le harnois ; et le Roi dit à son cocher : Tourne ta main, et mène-moi hors du camp ; car on m’a fort blessé. 34 Il y eut en ce jour-là un très rude combat, et le Roi d’Israël demeura dans son chariot, vis-à-vis des Syriens, jusqu’au soir, et il mourut vers le temps que le soleil se couchait.

Ahab ja Joosafat lähtevät vastoin profeetta Miikan varoitusta sotaan aramilaisia vastaan. Ahabin kuolema.

1 *2. Kun. 8:18; 2. Aik. 17:5; 2. Aik. 21:6Niin Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa. 2 *1. Kun. 22:2Ja muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen kanssansa, paljon lampaita ja raavaita; ja Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan. 3 Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille: "Lähdetkö minun kanssani Gileadin Raamotiin?" Hän vastasi hänelle: "Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi; minä tulen sinun kanssasi sotaan". 4 Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo". 5 Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Jumala antaa sen kuninkaan käsiin". 6 Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?" 7 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko". 8 Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika". 9 Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa; he istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä. 10 Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun". 11 Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: "Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin".

12 Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää." 13 Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo". 14 Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin, vai onko minun oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Menkää, niin te saatte voiton; heidät annetaan teidän käsiinne". 15 Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?" 16 Silloin hän sanoi:

"Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla,

niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.

Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää;

palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa'."

17 Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"

18 Mutta hän sanoi: "Kuulkaa siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa. 19 Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin. 20 Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?' 21 Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin'. 22 Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden." 23 *Jer. 20:2; Joh. 18:22; Ap. t. 23:2Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?" 24 Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi". 25 Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo. 26 Ja sanokaa: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin'." 27 *Miika 1:2Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra ole puhunut minun kauttani". Ja hän sanoi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat".

28 Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin. 29 Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun; mutta ole sinä omissa vaatteissasi". Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun. 30 Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa". 31 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: "Tuo on Israelin kuningas", ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä. 32 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois. 33 Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut". 34 Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi Israelin kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia, iltaan asti; auringonlaskun aikaan hän kuoli.