2 Crônicas 25

Piété, Victoire, Défaite et Mort d’Amatsia.

1 Amatsia commença à régner étant âgé de vingt-cinq ans, et il régna vingt-neuf ans à Jérusalem. Sa mère avait nom Jéhohaddam, et elle était de Jérusalem. 2 Il fit ce qui est droit devant l’Eternel ; mais non pas d’un coeur parfait. 3 Or il arriva qu’après qu’il fut affermi dans son Royaume, il fit mourir ses serviteurs qui avaient tué le Roi son père. 4 Mais il ne fit point mourir leurs enfants, selon ce qui est écrit dans la Loi, au Livre de Moïse, dans lequel l’Eternel a commandé, en disant : Les pères ne mourront point pour les enfants, et les enfants ne mourront point pour les pères ; mais chacun mourra pour son péché. 5 Puis Amatsia assembla ceux de Juda ; et les établit selon les familles des pères, selon les capitaines de milliers et de centaines, par tout Juda et Benjamin ; et il en fit le dénombrement depuis l’âge de vingt ans, et au dessus ; et il s’en trouva trois cent mille d’élite, marchant en bataille, et portant la javeline et le bouclier. 6 Il prit aussi à sa solde cent mille hommes forts et vaillants de ceux d’Israël, pour cent talents d’argent. 7 Mais un homme de Dieu vint à lui, et lui dit : Ô Roi ! que l’armée d’Israël ne marche point avec toi, car l’Eternel n’est point avec Israël ; ils sont tous enfants d’Ephraïm. 8 Sinon, va, fais, fortifie-toi pour la bataille ; mais Dieu te fera tomber devant l’ennemi ; car Dieu a la puissance d’aider et de faire tomber. 9 Et Amatsia répondit à l’homme de Dieu : Mais que deviendront les cent talents que j’ai donnés aux troupes d’Israël ? et l’homme de Dieu dit : L’Eternel en a pour t’en donner beaucoup plus. 10 Ainsi Amatsia sépara les troupes qui lui étaient venues d’Ephraïm, afin qu’elles retournassent en leur lieu ; et leur colère s’enflamma fort contre Juda, et ils s’en retournèrent en leur lieu avec une grande ardeur de colère. 11 Alors Amatsia ayant pris courage conduisit son peuple, et s’en alla en la vallée du sel ; où il battit dix mille hommes des enfants de Séhir. 12 Et les enfants de Juda prirent dix mille hommes vifs, et les ayant amenés sur le sommet d’une roche, ils les jetèrent du haut de la roche, de sorte qu’ils moururent tous. 13 Mais les troupes qu’Amatsia avait renvoyées, afin qu’elles ne vinssent point avec lui à la guerre, se jetèrent sur les villes de Juda, depuis Samarie jusqu’à Béthoron, et tuèrent trois mille hommes, et emportèrent un gros butin. 14 Or il arriva qu’Amatsia étant revenu de la défaite des Iduméens, et ayant apporté les dieux des enfants de Séhir, il se les établit pour dieux ; il se prosterna devant eux, et leur fit des encensements. 15 Et la colère de l’Eternel s’enflamma contre Amatsia, et il envoya vers lui un Prophète qui lui dit : Pourquoi as-tu recherché les dieux d’un peuple qui n’ont point délivré leur peuple de ta main ? 16 Et comme il parlait au Roi, le Roi lui dit : T’a-t-on établi conseiller du Roi ? arrête-toi ; pourquoi te ferais-tu tuer ? et le Prophète s’arrêta, et lui dit : Je sais très-bien que Dieu a délibéré de te détruire, parce que tu as fait cela, et que tu n’as point obéi à mon conseil. 17 Et Amatsia Roi de Juda, ayant tenu conseil, envoya vers Joas fils de Jéhoachaz, fils de Jéhu, Roi d’Israël, pour lui dire : Viens, et que nous nous voyions l’un l’autre. 18 Et Joas Roi d’Israël envoya dire à Amatsia Roi de Juda : L’épine qui est au Liban a envoyé dire au cèdre qui est au Liban : Donne ta fille pour femme à mon fils ; mais les bêtes sauvages qui sont au Liban, ont passé, et ont foulé l’épine. 19 Tu as dit : Voici, j’ai battu Edom, et ton coeur s’est élevé pour en tirer vanité. Demeure maintenant dans ta maison ; pourquoi t’engagerais-tu dans un mal dans lequel tu tomberais, toi et Juda avec toi ? 20 Mais Amatsia ne l’écouta point ; car cela venait de Dieu, afin de les livrer entre les mains de Joas, parce qu’ils avaient recherché les dieux d’Edom. 21 Ainsi Joas Roi d’Israël monta, et ils se virent l’un l’autre, lui et Amatsia Roi de Juda, à Beth-sémes, qui est de Juda. 22 Et Juda ayant été défait par Israël, ils s’enfuirent chacun dans leurs tentes. 23 Et Joas Roi d’Israël prit Amatsia Roi de Juda, fils de Joas, fils de Jéhoachaz, à Beth-sémes ; et l’amena à Jérusalem, et il fit une brèche de quatre cents coudées à la muraille de Jérusalem, depuis la porte d’Ephraïm, jusqu’à la porte du coin. 24 Et ayant pris tout l’or et l’argent, et tous les vaisseaux qui furent trouvés dans la maison de Dieu sous la direction d’Hobed-Edom, avec les trésors de la Maison Royale, et des gens pour otages, il s’en retourna à Samarie. 25 Et Amatsia fils de Joas Roi de Juda vécut quinze ans, après que Joas fils de Jéhoachaz Roi d’Israël fut mort. 26 Le reste des faits d’Amatsia, tant les premiers que les derniers, voilà ; n’est-il pas écrit au Livre des Rois de Juda et d’Israël ? 27 Or depuis le temps qu’Amatsia se fut détourné de l’Eternel, on fit une conspiration contre lui à Jérusalem, et il s’enfuit à Lakis ; mais on envoya après lui à Lakis, et on le tua là. 28 Et on l’apporta sur des chevaux, et on l’ensevelit avec ses pères dans la ville de Juda.

Amasja Juudan kuninkaana. Hän kokoaa sotajoukon ja voittaa edomilaiset, julistaa sodan Israelille, mutta joutuu tappiolle ja saa surmansa.

1 *2. Kun. 14:1Amasja oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä yhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jooaddan, Jerusalemista. 2 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ei kuitenkaan ehyellä sydämellä. 3 *2. Aik. 24:25Ja kun hänen kuninkuutensa oli vahvistunut, tappoi hän ne palvelijansa, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä. 4 *5. Moos. 24:16; Hes. 18:20Mutta heidän lapsensa hän jätti surmaamatta: hän teki, niinkuin on kirjoitettu laissa, Mooseksen kirjassa, jossa Herra on käskenyt sanoen: "Älkööt isät kuolko lasten tähden älköötkä lapset isien tähden; kukin kuolkoon oman syntinsä tähden".

5 *4. Moos. 1:3Sitten Amasja kokosi Juudan miehet ja asetti heidät perhekunnittain, tuhannen- ja sadanpäämiesten mukaan, koko Juudan ja Benjaminin. Ja hän piti katselmuksen heistä, kaksikymmenvuotiaista ja sitä vanhemmista, ja huomasi heitä olevan kolmesataa tuhatta sotakelpoista, keihästä ja kilpeä käyttävää valiomiestä. 6 Lisäksi hän palkkasi Israelista sadalla hopeatalentilla satatuhatta sotaurhoa. 7 Mutta Jumalan mies tuli hänen luoksensa ja sanoi: "Kuningas! Älköön Israelin sotajoukko lähtekö sinun kanssasi, sillä Herra ei ole Israelin, kaikkien näiden efraimilaisten, kanssa. 8 Vaan lähde sinä yksin, käy rohkeasti taisteluun; muutoin Jumala kaataa sinut vihollistesi eteen, sillä Jumalalla on valta auttaa ja kaataa." Amasja sanoi Jumalan miehelle: 9 "Mutta miten käy niiden sadan talentin, jotka minä olen antanut Israelin joukolle?" Jumalan mies vastasi: "Herra voi antaa sinulle paljon enemmän, kuin se on". 10 Silloin Amasja erotti sen joukon, joka oli tullut hänen luoksensa Efraimista, palaamaan kotiinsa. Siitä he vihastuivat kovin Juudaan ja menivät kotiinsa vihasta hehkuen.

11 *2. Kun. 14:7Mutta Amasja rohkaisi mielensä, lähti ja vei väkensä Suolalaaksoon ja surmasi seiriläisiä kymmenen tuhatta. 12 Ja toiset kymmenen tuhatta Juudan miehet ottivat elävinä vangeiksi. Nämä he veivät kallion laelle ja syöksivät heidät kallion laelta alas, niin että he kaikki ruhjoutuivat. 13 Mutta ne, jotka kuuluivat Amasjan palauttamaan joukkoon ja jotka eivät olleet päässeet hänen kanssaan sotaan, hyökkäsivät Juudan kaupunkeihin, Samariaan ja aina Beet-Hooroniin saakka; ja he surmasivat asukkaista kolmetuhatta ja ottivat paljon saalista.

14 Kun Amasja, voitettuaan edomilaiset, tuli takaisin, toi hän mukanaan seiriläisten jumalat ja asetti ne itselleen jumaliksi, ja hän kumarsi niitä ja poltti niille uhreja. 15 Niin Herran viha syttyi Amasjaa kohtaan, ja hän lähetti hänen luokseen profeetan; tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä etsit tuon kansan jumalia, jotka eivät voineet pelastaa omaa kansaansa sinun käsistäsi?" 16 Hänen näin hänelle puhuessaan Amasja sanoi hänelle: "Olemmeko me asettaneet sinut kuninkaan neuvonantajaksi? Herkeä jo, muutoin sinut surmataan." Profeetta herkesi ja sanoi: "Minä tiedän, että Jumala on päättänyt sinut tuhota, koska sinä teet näin etkä kuule minun neuvoani".

17 *2. Kun. 13:12; 2. Kun. 14:8Amasja, Juudan kuningas, lähetti neuvoteltuaan asiasta Jooaalle, Jooahaan pojalle, Jeehun pojanpojalle, Israelin kuninkaalle, tämän sanan: "Tule, otelkaamme keskenämme". 18 Mutta Jooas, Israelin kuningas, lähetti Amasjalle, Juudan kuninkaalle tämän sanan: "Libanonilla kasvava ohdake lähetti setripuulle, joka kasvoi Libanonilla, tämän sanan: 'Anna tyttäresi vaimoksi minun pojalleni'. Mutta metsän eläimet Libanonilla kulkivat ohdakkeen ylitse ja tallasivat sen maahan. 19 Sinä sanot: 'Katso, minä olen voittanut edomilaiset', ja olet käynyt ylpeäksi saatuasi kunniaa. Mutta pysy kotonasi; minkätähden tahdot tuottaa onnettomuuden: sinä itse kukistut ja Juuda sinun kanssasi?" 20 Mutta Amasja ei totellut; sillä tämä tuli Jumalalta: hän tahtoi antaa heidät alttiiksi, koska he olivat etsineet Edomin jumalia. 21 Niin Jooas, Israelin kuningas, lähti liikkeelle, ja he ottelivat keskenään, hän ja Amasja, Juudan kuningas, Beet-Semeksessä, joka on Juudan aluetta. 22 Ja israelilaiset voittivat Juudan miehet, ja nämä pakenivat kukin majallensa. 23 Ja Jooas, Israelin kuningas, otti Juudan kuninkaan Amasjan, Jooaan pojan, Jooahaan pojanpojan, Beet-Semeksessä vangiksi ja toi hänet Jerusalemiin. Sitten hän revitti Jerusalemin muuria Efraimin portista Kulmaporttiin saakka, neljäsataa kyynärää. 24 *1. Aik. 26:15Ja hän otti kaiken kullan ja hopean sekä kalut, mitä Herran temppelissä, Oobed-Edomin huostassa oli, ja kuninkaan linnan aarteet ynnä panttivankeja ja palasi Samariaan.

25 *2. Kun. 14:17Mutta Amasja, Jooaan poika, Juudan kuningas, eli Jooaan, Jooahaan pojan, Israelin kuninkaan, kuoleman jälkeen viisitoista vuotta. 26 Mitä muuta on kerrottavaa Amasjan aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheista, se on kirjoitettuna Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa. 27 Siitä ajasta alkaen, jolloin Amasja luopui Herrasta, punottiin Jerusalemissa salaliittoa häntä vastaan. Hän pakeni Laakiiseen, mutta Laakiiseen lähetettiin miehiä hänen jälkeensä, ja he surmasivat hänet siellä. 28 Hänet nostettiin hevosten selkään ja haudattiin isiensä viereen Juudan kaupunkiin.