1 Samuel 24

Saül continue de persécuter David au désert de Hen-guédi.

1 Puis David monta de là, et demeura dans les lieux forts de Hen-guédi. 2 Et quand Saül fut revenu de la poursuite des Philistins, on lui fit ce rapport, disant : Voilà David au désert de Hen-guédi. 3 Alors Saül prit trois mille hommes d’élite de tout Israël, et il s’en alla chercher David et ses gens, jusques sur le haut des rochers des chamois. 4 Et Saül vint aux parcs des brebis auprès du chemin, où il y avait une caverne en laquelle il entra pour ses nécessités ; et David et ses gens se tenaient au fond de la caverne. 5 Et les gens de David lui dirent : Voici le jour dont l’Eternel t’a dit : Voici, je te livre ton ennemi entre tes mains, afin que tu lui fasses selon qu’il te semblera bon. Et David se leva, et coupa tout doucement le pan du manteau de Saül. 6 Après cela David fut touché en son coeur de ce qu’il avait coupé le pan du manteau de Saül. 7 Et il dit à ses gens : Que l’Eternel me garde de commettre une telle action contre mon Seigneur, l’Oint de l’Eternel, en mettant ma main sur lui ; car il est l’Oint de l’Eternel. 8 Ainsi David détourna ses gens par ses paroles, et il ne leur permit point de s’élever contre Saül. Puis Saül se leva de la caverne, et s’en alla son chemin. 9 Après cela David se leva, et sortit de la caverne, et cria après Saül, en disant : Mon Seigneur le Roi ! et Saül regarda derrière lui, et David s’inclina le visage contre terre, et se prosterna. 10 Et David dit à Saül : Pourquoi écouterais-tu les paroles des gens qui disent : Voilà, David cherche ton mal ? 11 Voici, aujourd’hui tes yeux ont vu que l’Eternel t’avait livré aujourd’hui en ma main dans la caverne, et on m’a dit que je te tuasse ; mais je t’ai épargné, et j’ai dit : Je ne porterai point ma main sur mon Seigneur ; car il est l’Oint de l’Eternel. 12 Regarde donc, mon père, regarde, dis-je, le pan de ton manteau qui est en ma main ; car quand je coupais le pan de ton manteau, je ne t’ai point tué. Sache et connais qu’il n’y a point de mal ni d’injustice en ma main ; et que je n’ai point péché contre toi ; et cependant tu épies ma vie pour me l’ôter. 13 L’Eternel sera juge entre moi et toi, et l’Eternel me vengera de toi, mais ma main ne sera point sur toi. 14 C’est des méchants que vient la méchanceté, comme dit le proverbe des anciens ; c’est pourquoi ma main ne sera point sur toi. 15 Après qui est sorti un Roi d’Israël ? qui poursuis-tu ? un chien mort, une puce ? 16 L’Eternel donc sera juge, et jugera entre moi et toi ; et il regardera et plaidera ma cause, et me garantira de ta main. 17 Or il arriva qu’aussitôt que David eut achevé de dire ces paroles à Saül, Saül dit : N’est-ce pas là ta voix, mon fils David ? et Saül éleva sa voix, et pleura. 18 Et il dit à David : Tu es plus juste que moi ; car tu m’as rendu le bien pour le mal que je t’ai fait, 19 Et tu m’as fait connaître aujourd’hui comment tu as usé de gratuité envers moi, car l’Eternel m’avait livré entre tes mains, et cependant tu ne m’as point tué. 20 Or qui est-ce qui ayant trouvé son ennemi, le laisserait aller sans lui faire du mal ? que l’Eternel donc te rende du bien, pour ce que tu m’as fait aujourd’hui. 21 Et maintenant voici, je connais que certainement tu régneras et que le Royaume d’Israël sera ferme entre tes mains. 22 C’est pourquoi maintenant jure-moi, par l’Eternel, que tu ne détruiras point ma race après moi, et que tu n’extermineras point mon nom de la maison de mon père. Et David le jura à Saül, et Saül s’en alla en sa maison ; et David et ses gens montèrent dans le lieu fort.

Daavid säästää Een-Gedin luolassa Saulin hengen.

1 Mutta Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin vuorten huipuilla. 2 *1. Sam. 23:27Ja kun Saul palasi ajamasta filistealaisia takaa, ilmoitettiin hänelle: "Katso, Daavid on Een-Gedin erämaassa". 3 *1. Sam. 26:2Niin Saul otti kolmetuhatta valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta. 4 *Tuom. 3:24Ja kun hän tuli tien varrella oleville karjatarhoille, oli siellä luola; ja Saul meni luolaan tarpeelleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä. 5 *1. Sam. 26:8Niin Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Katso, tämä on se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi, tehdäksesi hänelle, mitä hyväksi näet'". Ja Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä. 6 Mutta sen jälkeen Daavidin omatunto soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. 7 *2. Sam. 1:14Ja hän sanoi miehillensä: "Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen; sillä hän on Herran voideltu". 8 Ja Daavid kovisti miehiänsä eikä sallinut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Niin Saul nousi luolasta ja meni matkaansa. 9 Senjälkeen Daavid myös nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: "Minun herrani, kuningas!" Kun Saul katsahti taaksensa, kumartui Daavid kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. 10 Ja Daavid sanoi Saulille: "Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta, jotka sanovat: 'Daavid hankkii sinulle onnettomuutta'? 11 Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa, mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä minä ajattelin: 'Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran voideltu'. 12 *Ps. 7:4Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. 13 *3. Moos. 19:18; Room. 12:19; 1. Piet. 2:23Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu. 14 On, niinkuin vanha sananlasku sanoo: 'Jumalattomuus tulee jumalattomista'; mutta minun käteni ei sinuun satu. 15 *1. Sam. 26:20; 2. Sam. 9:8Kenen jälkeen Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua! 16 *Ps. 43:1Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun; hän nähköön ja ajakoon minun asiani ja auttakoon minut sinun käsistäsi oikeuteeni."

17 *1. Sam. 26:17Kun Daavid oli päättänyt tämän puheensa Saulille, sanoi Saul: "Eikö se ole sinun äänesi, poikani Daavid?" Ja Saul korotti äänensä ja itki. 18 Ja hän sanoi Daavidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. 19 *1. Sam. 26:21Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. 20 Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. 21 *1. Sam. 23:17Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. 22 Niin vanno nyt minulle Herran kautta, ettet hukuta minun jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta." 23 Ja Daavid vannoi Saulille. Sitten Saul meni kotiinsa; mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat vuorilinnaan.