1 Samuel 17

David tue Goliath.

1 Or les Philistins assemblèrent leurs armées pour faire la guerre, et ils s’assemblèrent à Soco, qui est de Juda, et se campèrent entre Soco et Hazéka, sur la frontière de Dammim. 2 Saül aussi et ceux d’Israël s’assemblèrent, et se campèrent en la vallée du chêne, et rangèrent leur bataille pour aller à la rencontre des Philistins. 3 Or les Philistins étaient sur une montagne du côté de deçà, et les Israëlites étaient sur une autre montagne du côté de delà ; de sorte que la vallée était entre deux. 4 Et il sortit du camp des Philistins un homme qui se présentait entre les deux armées, et qui avait nom Goliath, de la ville de Gath, haut de six coudées et d’une paume. 5 Et il avait un casque d’airain sur sa tête, et était armé d’une cuirasse à écailles ; et sa cuirasse pesait cinq mille sicles d’airain. 6 Il avait aussi des jambières d’airain sur ses jambes, et un écu d’airain entre ses épaules. 7 La hampe de sa hallebarde était comme l’ensuble d’un tisserand, et le fer de cette hallebarde pesait six cents sicles de fer ; et celui qui portait son bouclier marchait devant lui. 8 Il se présentait donc, et criait aux troupes rangées d’Israël, et leur disait : Pourquoi sortiriez-vous pour vous ranger en bataille ? Ne suis-je pas Philistin, et vous n’êtes-vous pas serviteurs de Saül ? Choisissez l’un d’entre vous, et qu’il descende vers moi. 9 Que s’il est le plus fort en combattant avec moi, et qu’il me tue, nous serons vos serviteurs ; mais si j’ai l’avantage sur lui, et que je le tue, vous serez nos serviteurs, et vous nous serez asservis. 10 Et le Philistin disait : J’ai déshonoré aujourd’hui les troupes rangées d’Israël, en leur disant : Donnez-moi un homme, et nous combattrons ensemble. 11 Mais Saül et tous les Israëlites ayant entendu les paroles du Philistin, furent étonnés, et eurent une grande peur. 12 Or il y avait David, fils d’un homme Ephratien de Bethléhem de Juda, nommé Isaï, qui avait huit fils ; il était vieux, et il était mis au rang des personnes de qualité du temps de Saül. 13 Et les trois plus grands fils d’Isaï s’en étaient allés, et avaient suivi Saül en cette guerre. Les noms de ses trois fils qui s’en étaient allés à la guerre, étaient Eliab, le premier-né ; Abinadab, le second ; et Samma, le troisième. 14 Et David était le plus jeune, et les trois plus grands suivaient Saül. 15 Et David allait et revenait d’auprès de Saül, pour paître les brebis de son père en Bethléhem. 16 Et le Philistin s’approchant le matin et le soir, se présenta quarante jours durant. 17 Et Isaï dit à David son fils : Prends maintenant pour tes frères un Epha de ce froment rôti, et ces dix pains, et porte les en diligence au camp à tes frères. 18 Tu porteras aussi ces dix fromages de lait au capitaine de leur millier, et tu visiteras tes frères pour savoir s’ils se portent bien, et tu m’en apporteras des marques. 19 Or Saül, et eux, et tous ceux d’Israël étaient en la vallée du chêne, combattant contre les Philistins. 20 David donc se leva de bon matin, et laissa les brebis en garde au berger, puis ayant pris sa charge, s’en alla, comme son père Isaï le lui avait commandé, et il arriva au lieu où était le camp ; et l’armée était sortie là où elle se rangeait en bataille, et on jetait de grands cris à cause de la bataille. 21 Car les Israëlites et les Philistins avaient rangé armée contre armée. 22 Alors David se déchargea de son bagage, le laissant entre les mains de celui qui gardait le bagage, et courut au lieu où était la bataille rangée, et y étant arrivé, il demanda à ses frères s’ils se portaient bien. 23 Et comme il parlait avec eux, voici monter cet homme qui se présentait entre les deux armées, lequel avait nom Goliath, Philistin de la ville de Gath, qui s’avançant hors de l’armée des Philistins proféra les mêmes paroles qu’il avait proférées auparavant, et David les entendit. 24 Et tous ceux d’Israël voyant cet homme-là, s’enfuyaient de devant lui, et avaient une grande peur. 25 Et chacun d’Israël disait : N’avez-vous point vu cet homme-là qui est monté ? Il est monté pour déshonorer Israël ; et s’il se trouve quelqu’un qui le frappe, le Roi le comblera de richesses, et lui donnera sa fille, et affranchira la maison de son père de toutes charges en Israël. 26 Alors David parla aux gens qui étaient là avec lui, en disant : Quel bien fera-t-on à l’homme qui aura frappé ce Philistin, et qui aura ôté l’opprobre de dessus Israël ? Car qui est ce Philistin, cet incirconcis, pour déshonorer ainsi les batailles rangées du Dieu vivant ? 27 Et le peuple lui répéta ces mêmes paroles-là ; et lui dit : C’est là le bien qu’on fera à l’homme qui l’aura frappé. 28 Et quand Eliab son frère aîné eut entendu qu’il parlait à ces gens-là, sa colère s’enflamma contre David, et il lui dit : Pourquoi es-tu descendu ? et à qui as-tu laissé ce peu de brebis au désert ? Je connais ton orgueil, et la malignité de ton cœur, car tu es descendu pour voir la bataille. 29 Et David répondit : Qu’ai-je fait maintenant ? N’y a-t-il pas de quoi ? 30 Puis il se détourna de celui-là vers un autre, et lui dit les mêmes paroles ; et le peuple lui répondit de la même manière comme la première fois. 31 Et les paroles que David avait dites ayant été entendues, furent rapportées devant Saül ; et il le fit venir. 32 Et David dit à Saül : Que le coeur ne défaille à personne à cause de celui-là ; ton serviteur ira, et combattra contre ce Philistin. 33 Mais Saül dit à David : Tu ne saurais aller contre ce Philistin pour combattre contre lui ; car tu n’es qu’un jeune garçon, et lui, il est homme de guerre dès sa jeunesse. 34 Et David répondit à Saül : Ton serviteur paissait les brebis de son père ; et un lion vint, et un ours, et ils emportaient une brebis du troupeau : 35 Mais je sortis après eux, je les frappai, et j’arrachai la brebis de leur gueule ; et comme ils se levaient contre moi, je les pris par la mâchoire, je les frappai, et je les tuai. 36 Ton serviteur donc a tué et un lion, et un ours ; et ce Philistin, cet incirconcis, sera comme l’un d’eux ; car il a déshonoré les troupes rangées du Dieu vivant. 37 David dit encore : L’Eternel qui m’a délivré de la griffe du lion, et de la patte de l’ours, lui-même me délivrera de la main de ce Philistin. Alors Saül dit à David : Va, et l’Eternel soit avec toi. 38 Et Saül fit armer David de ses armes, et lui mit son casque d’airain sur sa tête, et le fit armer d’une cuirasse. 39 Puis David ceignit l’épée de Saül sur ses armes, et se mit à marcher ; car jamais il ne l’avait essayé. Et David dit à Saül : Je ne saurais marcher avec ces armes ; car je ne l’ai jamais essayé. Et David les ôta de dessus soi. 40 Mais il prit son bâton en sa main, et se choisit du torrent cinq cailloux bien unis, et les mit dans sa mallette de berger qu’il avait, et dans sa poche, et il avait sa fronde en sa main ; et il s’approcha du Philistin. 41 Le Philistin aussi s’en vint, et s’avança, et s’approcha de David, et l’homme qui portait son bouclier marchait devant lui. 42 Et le Philistin regarda, et vit David, et le méprisa ; car ce n’était qu’un jeune garçon, blond, et beau de visage. 43 Et le Philistin dit à David : Suis-je un chien, que tu viennes contre moi avec des bâtons ? et le Philistin maudit David par ses dieux. 44 Le Philistin dit encore à David : Viens vers moi, et je donnerai ta chair aux oiseaux du ciel, et aux bêtes des champs. 45 Et David dit au Philistin : Tu viens contre moi avec l’épée, la hallebarde, et l’écu ; mais moi, je viens contre toi au nom de l’Eternel des armées, du Dieu des batailles rangées d’Israël, lequel tu as déshonoré. 46 Aujourd’hui l’Eternel te livrera entre mes mains, je te frapperai, je t’ôterai la tête de dessus toi, et je donnerai aujourd’hui les charognes du camp des Philistins aux oiseaux des cieux, et aux animaux de la terre ; et toute la terre saura qu’Israël a un Dieu. 47 Et toute cette assemblée saura que l’Eternel ne délivre point par l’épée ni par la hallebarde ; car cette bataille est à l’Eternel, qui vous livrera entre nos mains. 48 Et il arriva que comme le Philistin se fut levé, et qu’il s’approchait pour rencontrer David, David se hâta, et courut au lieu du combat pour rencontrer le Philistin. 49 Alors David mit la main à sa mallette, et en prit une pierre, la jeta avec sa fronde, et il en frappa le Philistin au front, tellement que la pierre s’enfonça dans son front ; et il tomba le visage contre terre. 50 Ainsi David avec une fronde et une pierre fut plus fort que le Philistin, et frappa le Philistin, et le tua ; or David n’avait point d’épée en sa main, 51 Mais David courut, se jeta sur le Philistin, prit son épée, la tira de son fourreau, le tua, et lui coupa la tête. Et les Philistins ayant vu que leur homme fort était mort, s’enfuirent. 52 Alors ceux d’Israël et de Juda se levèrent, et jetèrent des cris de joie, et poursuivirent les Philistins, jusqu’à la vallée, et jusqu’aux portes de Hékron ; et les Philistins blessés à mort tombèrent par le chemin de Saharajim, jusqu’à Gath, et jusqu’à Hékron. 53 Et les enfants d’Israël s’en retournèrent de la poursuite des Philistins, et pillèrent leurs camps. 54 Et David prit la tête du Philistin, laquelle il porta depuis à Jérusalem ; il mit aussi dans sa tente les armes du Philistin. 55 Or comme Saül vit David sortant pour rencontrer le Philistin, il dit à Abner Chef de l’armée : Abner, de qui est fils ce jeune garçon ? Et Abner répondit : Comme ton âme vit, ô Roi ! je n’en sais rien. 56 Le Roi lui dit : Enquiers-toi de qui est fils ce jeune garçon. 57 Sitôt donc que David fut revenu de tuer le Philistin, Abner le prit, et le mena devant Saül, ayant la tête du Philistin en sa main. 58 Et Saül lui dit : Jeune garçon, de qui es-tu fils ? David répondit : Je suis fils d’Isaï Bethléhémite, ton serviteur.

Daavid voittaa Goljatin.

1 Mutta filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan, ja he kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. Ja he leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin. 2 Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon; ja he asettuivat sotarintaan filistealaisia vastaan. 3 Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välillänsä. 4 *Joos. 11:22Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen. 5 Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, ja rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea. 6 Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs. 7 *2. Sam. 21:19; 1. Aik. 20:5Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä. 8 Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni. 9 Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, niin me olemme teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette meidän palvelijamme ja palvelette meitä." 10 *2. Kun. 19:4,16Ja filistealainen sanoi vielä: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme." 11 Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, valtasi heidät kauhu, ja he pelkäsivät suuresti.

12 *1. Sam. 16:1Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa; hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies. 13 *1. Sam. 16:6Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan; ja näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma. 14 *1. Sam. 16:11Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia. 15 Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiin kaitsemaan isänsä lampaita. 16 Ja filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta, neljänäkymmenenä päivänä. 17 Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi. 18 Ja vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäämiehelle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut. 19 Saul ja he ynnä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan."

20 Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niinkuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, lähti sotaväki taistelurintaan ja nosti sotahuudon. 21 Ja Israel ja filistealaiset asettuivat sotarintaan toisiansa vastaan. 22 Niin Daavid heitti tavarat selästänsä kuormaston vartijalle ja riensi sotarintaan; ja sinne tultuaan hän tervehti veljiänsä. 23 Kun hän puhutteli heitä, niin katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui niinkuin ennenkin; ja Daavid kuuli sen. 24 Ja kun israelilaiset näkivät tuon miehen, pakenivat he häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti. 25 Ja Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee hänen isänsä perheen veroista vapaaksi Israelissa." 26 Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä saa se mies, joka surmaa tuon filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?" 27 Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka surmaa hänet. 28 *1. Sam. 16:6Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, vihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi; sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa." 29 Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä." 30 Ja hän kääntyi hänen luotansa toisen puoleen ja kysyi niinkuin ennenkin; ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken. 31 Mutta tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut; ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luoksensa.

32 Ja Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan." 33 Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka". 34 Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, 35 niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen. 36 Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille; sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä." 37 Ja Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä". Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene; Herra olkoon sinun kanssasi". 38 Ja Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä. 39 Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut". Ja Daavid riisui ne päältänsä. 40 Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. 41 Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä. 42 *1. Sam. 16:12Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään. 43 Niin filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. 44 Sitten filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille". 45 *Ps. 20:8; Ps. 118:10Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. 46 Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. 47 Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme."

48 Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan. 49 Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. 50 Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. 51 Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he. 52 Mutta Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka; ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina Gatiin ja Ekroniin saakka. 53 Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä. 54 *1. Sam. 21:9Ja Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.

55 Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, kysyi hän sotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?" Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitä tiedä". 56 Niin kuningas sanoi: "Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on". 57 Ja kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, otti Abner hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään filistealaisen pää. 58 Niin Saul kysyi häneltä: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?" Daavid vastasi: "Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika".