Mateus 22

La parabole des noces. Les Hérodiens. Saducéens.

1 Alors Jésus prenant la parole, leur parla encore par similitudes, disant : 2 Le Royaume des cieux est semblable à un Roi qui fit les noces de son fils. 3 Et il envoya ses serviteurs pour appeler ceux qui avaient été conviés aux noces ; mais ils n’y voulurent point venir. 4 Il envoya encore d’autres serviteurs, disant : dites à ceux qui étaient conviés : voici, j’ai apprêté mon dîner ; mes taureaux et mes bêtes grasses sont tuées, et tout est prêt ; venez aux noces. 5 Mais eux n’en tenant point de compte, s’en allèrent l’un à sa métairie, et l’autre à son trafic. 6 Et les autres prirent ses serviteurs, et les outragèrent, et les tuèrent. 7 Quand le Roi l’entendit, il se mit en colère, et y ayant envoyé ses troupes, il fit périr ces meurtriers-là, et brûla leur ville. 8 Puis il dit à ses serviteurs : Eh bien ! les noces sont apprêtées, mais ceux qui y étaient conviés n’en étaient pas dignes. 9 Allez donc aux carrefours des chemins, et autant de gens que vous trouverez, conviez-les aux noces. 10 Alors ses serviteurs allèrent dans les chemins, et assemblèrent tous ceux qu’ils trouvèrent, tant mauvais que bons, tellement que le lieu des noces fut rempli de gens qui étaient à table. 11 Et le Roi étant entré pour voir ceux qui étaient à table, il y vit un homme qui n’était pas vêtu d’une robe de noces. 12 Et il lui dit : mon ami, comment es-tu entré ici, sans avoir une robe de noces ? et il eut la bouche fermée. 13 Alors le Roi dit aux serviteurs : liez-le pieds et mains, emportez-le, et le jetez dans les ténèbres de dehors ; là il y aura des pleurs et des grincements de dents. 14 Car il y a beaucoup d’appelés, mais peu d’élus. 15 Alors les Pharisiens s’étant retirés, consultèrent ensemble comment ils le surprendraient en paroles ; 16 Et ils lui envoyèrent leurs disciples, avec des Hérodiens, en disant : Maître, nous savons que tu es véritable, que tu enseignes la voie de Dieu en vérité, et que tu ne te soucies de personne ; car tu ne regardes point à l’apparence des hommes. 17 Dis-nous donc ce qu’il te semble de ceci : est-il permis de payer le tribut à César, ou non ? 18 Et Jésus connaissant leur malice, dit : Hypocrites, pourquoi me tentez-vous ? 19 Montrez-moi la monnaie de tribut ; et ils lui présentèrent un denier. 20 Et il leur dit : de qui est cette image, et cette inscription ? 21 Ils lui répondirent : de César. Alors il leur dit : rendez donc à César les choses qui sont à César, et à Dieu, celles qui sont à Dieu. 22 Et ayant entendu cela ils en furent étonnés, et le laissant, ils s’en allèrent. 23 Le même jour les Saducéens, qui disent qu’il n’y a point de résurrection, vinrent à lui, et l’interrogèrent, 24 En disant : Maître, Moïse a dit : si quelqu’un vient à mourir sans enfants, que son frère prenne sa femme, et il donnera des enfants à son frère. 25 Or il y avait parmi nous sept frères, dont l’aîné, après s’être marié, mourut, et n’ayant point eu d’enfants, laissa sa femme à son frère. 26 De même le second, puis le troisième, jusques au septième. 27 Et après eux tous, la femme mourut aussi. 28 En la résurrection donc duquel des sept sera-t-elle femme ? car tous l’ont eue. 29 Mais Jésus répondant leur dit : vous errez, ne connaissant point les Ecritures, ni la puissance de Dieu. 30 Car en la résurrection on ne prend ni on ne donne point de femmes en mariage, mais on est comme les Anges de Dieu dans le ciel. 31 Et quant à la résurrection des morts, n’avez-vous point lu ce dont Dieu vous a parlé, disant : 32 Je suis le Dieu d’Abraham, et le Dieu d’Isaac, et le Dieu de Jacob ; or Dieu n’est pas le Dieu des morts, mais des vivants. 33 Ce que les troupes ayant entendu, elles admirèrent sa doctrine. 34 Et quand les Pharisiens eurent appris qu’il avait fermé la bouche aux Saducéens, ils s’assemblèrent dans un même lieu. 35 Et l’un d’eux, qui était Docteur de la Loi, l’interrogea pour l’éprouver, en disant : 36 Maître, lequel est le grand commandement de la Loi ? 37 Jésus lui dit : tu aimeras le Seigneur ton Dieu de tout ton coeur, et de toute ton âme, et de toute ta pensée. 38 Celui-ci est le premier et le grand commandement. 39 Et le second semblable à celui-là, est : tu aimeras ton prochain comme toi-même. 40 De ces deux commandements dépendent toute la Loi et les Prophètes. 41 Et les Pharisiens étant assemblés, Jésus les interrogea, 42 Disant : que vous semble-t-il du Christ ? De qui est-il Fils ? Ils lui répondirent : de David. 43 Et il leur dit : comment donc David, parlant par l’Esprit, l’appelle-t-il son Seigneur ? disant : 44 Le Seigneur a dit à mon Seigneur, assieds-toi à ma droite, jusqu’à ce que j’aie mis tes ennemis pour le marchepied de tes pieds. 45 Si donc David l’appelle son Seigneur, comment est-il son Fils ? 46 Et personne ne lui pouvait répondre un seul mot, ni personne n’osa plus l’interroger depuis ce jour-là.

Jeesus puhuu vertauksen kuninkaan pojan häistä 1-14, vastaa fariseusten kysymykseen veronmaksusta 15-22, saddukeusten kysymykseen ylösnousemuksesta 23-33 sekä lainoppineen kysymykseen lain suurimmasta käskystä 34-40 ja kysyy fariseuksilta, kenen poika Kristus on 41-46.

1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: 2 *Jes. 25:6; Luuk. 14:16-24; Ilm. 19:7,9"Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. 3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. 4 *Sananl. 9:1-2Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'. 5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; 6 *Matt. 21:35ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. 7 *Matt. 24:2; Luuk. 19:27Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. 8 *Ap. t. 13:46Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. 9 *Matt. 13:47; Matt. 21:43Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.' 10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. 11 *2. Kun. 10:22; Ef. 4:24; Kol. 3:10,12; Ilm. 3:4-5; Ilm. 16:15; Ilm. 19:8Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. 12 Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. 13 *Matt. 8:12; Matt. 13:41-42; Matt. 24:51; Matt. 25:30Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."

15 Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi. 16 *Ilm. 15:3Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön. 17 Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?" 18 Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut? 19 Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin. 20 Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" 21 *Room. 13:7He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". 22 Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.

23 *Ap. t. 23:8Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä 24 *5. Moos. 25:5sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'. 25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen. 26 Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän. 27 Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo. 28 Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut." 29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. 30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. 31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: 32 *2. Moos. 3:6,16; Ap. t. 7:32; Hebr. 11:16'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." 33 *Matt. 7:28Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.

34 Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen; 35 ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: 36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" 37 *5. Moos. 6:5; Luuk. 10:27Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. 38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39 *3. Moos. 19:18; Matt. 19:19; Room. 13:9; Gal. 5:14; 1. Tim. 1:5; Jaak. 2:8Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. 40 *Matt. 7:12Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

41 Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä 42 sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin". 43 Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:

44 *Ps. 110:1; Matt. 26:64; Ap. t. 2:34; 1. Kor. 15:25; Hebr. 1:13; Hebr. 10:12-13'Herra sanoi minun Herralleni:

Istu minun oikealle puolelleni,

kunnes minä panen sinun vihollisesi

sinun jalkojesi alle'.

45 Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?" 46 Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.