Mateus 17

La transfiguration de Jésus-Christ. Il guérit un homme ; et paie les Didrachmes.

1 Et six jours après, Jésus prit Pierre, et Jacques, et Jean son frère, et les mena à l’écart sur une haute montagne. 2 Et il fut transfiguré en leur présence et son visage resplendit comme le soleil ; et ses vêtements devinrent blancs comme la lumière. 3 Et voici, ils virent Moïse et Elie, qui s’entretenaient avec lui. 4 Alors Pierre prenant la parole, dit à Jésus : Seigneur, il est bon que nous soyons ici ; faisons-y, si tu le veux, trois tentes, une pour toi, une pour Moïse, et une pour Elie. 5 Et comme il parlait encore, voici une nuée resplendissante qui les couvrit de son ombre ; puis voilà une voix qui vint de la nuée, disant : celui-ci est mon Fils bien-aimé, en qui j’ai pris mon bon plaisir ; écoutez-le. 6 Ce que les Disciples ayant ouï, ils tombèrent le visage contre terre, et eurent une très grande peur. 7 Mais Jésus s’approchant les toucha, en leur disant : levez-vous, et n’ayez point de peur. 8 Et eux levant leurs yeux, ne virent personne, que Jésus tout seul. 9 Et comme ils descendaient de la montagne, Jésus leur commanda, en disant : ne dites à personne la vision, jusqu’à ce que le Fils de l’homme soit ressuscité des morts. 10 Et ses Disciples l’interrogèrent, en disant : pourquoi donc les Scribes disent-ils qu’il faut qu’Elie vienne premièrement ? 11 Et Jésus répondant dit : il est vrai qu’Elie viendra premièrement, et qu’il rétablira toutes choses. 12 Mais je vous dis qu’Elie est déjà venu, et ils ne l’ont point connu ; mais ils lui ont fait tout ce qu’ils ont voulu ; ainsi le Fils de l’homme doit souffrir aussi de leur part. 13 Alors les Disciples comprirent que c’était de Jean Baptiste qu’il leur avait parlé. 14 Et quand ils furent venus vers les troupes, un homme s’approcha, et se mit à genoux devant lui, 15 Et lui dit : Seigneur ! aie pitié de mon fils, qui est lunatique, et misérablement affligé ; car il tombe souvent dans le feu, et souvent dans l’eau. 16 Et je l’ai présenté à tes Disciples ; mais ils ne l’ont pu guérir. 17 Et Jésus répondant, dit : Ô race incrédule, et perverse, jusques à quand serai-je avec vous ? jusques à quand vous supporterai-je ? amenez-le-moi ici. 18 Et Jésus censura fortement le démon, qui sortit hors de cet enfant, et à l’heure même l’enfant fut guéri. 19 Alors les Disciples vinrent en particulier à Jésus, et lui dirent : pourquoi ne l’avons-nous pu jeter dehors ? 20 Et Jésus leur répondit : c’est à cause de votre incrédulité : car en vérité je vous dis, que si vous aviez de la foi, aussi gros qu’un grain de semence de moutarde, vous diriez à cette montagne : transporte-toi d’ici là, et elle s’y transporterait ; et rien ne vous serait impossible. 21 Mais cette sorte de démons ne sort que par la prière et par le jeûne. 22 Et comme ils se trouvaient en Galilée, Jésus leur dit : il arrivera que le Fils de l’homme sera livré entre les mains des hommes ; 23 Et qu’ils le feront mourir, mais le troisième jour il ressuscitera. Et les Disciples en furent fort attristés. 24 Et lorsqu’ils furent venus à Capernaüm, ceux qui recevaient les didrachmes s’adressèrent à Pierre et lui dirent : votre Maître ne paye-t-il pas les didrachmes ? 25 Il dit : oui. Et quand il fut entré dans la maison, Jésus le prévint, en lui disant : qu’est-ce qu’il t’en semble, Simon ? Les Rois de la terre, de qui prennent-ils des tributs, ou des impôts ? est-ce de leurs enfants, ou des étrangers ? 26 Pierre dit : des étrangers. Jésus lui répondit : les enfants en sont donc exempts. 27 Mais afin que nous ne les scandalisions point, va-t’en à la mer, et jette l’hameçon, et prends le premier poisson qui montera ; et quand tu lui auras ouvert la bouche, tu y trouveras un statère ; prends-le, et le leur donne pour moi et pour toi.

Jeesuksen kirkastuminen 1-8. Hän sanoo, että Johannes on se Elias, joka oli tuleva 9-13, parantaa kuunvaihetautisen pojan 14-18, jota opetuslapset epäuskonsa tähden eivät voineet parantaa 19, 20, puhuu jälleen kärsimisestään 22, 23 ja maksaa temppeliveron 24-27.

1 Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. 2 *2. Moos. 34:29; 2. Piet. 1:16-18Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. 3 Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa. 4 Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden". 5 *5. Moos. 18:15; Matt. 3:17; Mark. 1:11Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä". 6 Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. 7 Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, älkääkä peljätkö". 8 Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.

9 *Matt. 16:20Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heitä sanoen: "Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista". 10 *Mal. 4:5-6Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?" 11 *Luuk. 1:17Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. 12 *Matt. 11:14; Matt. 14:9-10Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä." 13 Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.

14 Ja kun he saapuivat kansan luo, tuli hänen tykönsä muuan mies, polvistui hänen eteensä 15 ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sillä hän on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin; usein hän kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen. 16 Ja minä toin hänet sinun opetuslastesi tykö, mutta he eivät voineet häntä parantaa." 17 *5. Moos. 32:5Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet tänne minun tyköni." 18 Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se lähti pojasta, ja poika oli siitä hetkestä terve.

19 Sitten opetuslapset menivät Jeesuksen tykö eriksensä ja sanoivat: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?" 20 *Matt. 21:21; Mark. 11:23; Luuk. 17:6; 1. Kor. 13:2Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta".

22 *Matt. 16:21; Matt. 20:18-19; Luuk. 9:22; Luuk. 18:31; Luuk. 24:26Ja kun he yhdessä vaelsivat Galileassa, sanoi Jeesus heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, 23 ja he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös". Ja he tulivat kovin murheellisiksi.

24 *2. Moos. 30:13; 2. Aik. 24:6Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?" 25 Hän sanoi: "Maksaa". Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" 26 *Matt. 22:21; Room. 13:7Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. 27 Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."