Mateus 27

Jésus-Christ amené devant Pilate. Désespoir de Judas. Jésus-Christ souffrant plusieurs indignités, crucifié, mort, mis au sépulcre par Joseph.

1 Puis quand le matin fut venu, tous les principaux Sacrificateurs et les Anciens du peuple tinrent conseil contre Jésus pour le faire mourir. 2 Et l’ayant lié, ils l’amenèrent et le livrèrent à Ponce Pilate, qui était le Gouverneur. 3 Alors Judas qui l’avait trahi, voyant qu’il était condamné, se repentit, et reporta les trente pièces d’argent aux principaux Sacrificateurs et aux Anciens, 4 En leur disant : j’ai péché en trahissant le sang innocent ; mais ils lui dirent : que nous importe ? tu y aviseras. 5 Et après avoir jeté les pièces d’argent dans le Temple, il se retira, et s’en étant allé il s’étrangla. 6 Mais les principaux Sacrificateurs ayant pris les pièces d’argent, dirent : il n’est pas permis de les mettre dans le trésor ; car c’est un prix de sang. 7 Et après qu’ils eurent consulté entre eux, ils en achetèrent le champ d’un potier, pour la sépulture des étrangers. 8 C’est pourquoi ce champ-là a été appelé jusqu’à aujourd’hui, le champ du sang. 9 Alors fut accompli ce dont il avait été parlé par Jérémie le Prophète, disant : et ils ont pris trente pièces d’argent, le prix de celui qui a été apprécié, lequel ceux d’entre les enfants d’Israël ont apprécié ; 10 Et ils les ont données pour en acheter le champ d’un potier, selon ce que le Seigneur m’avait ordonné. 11 Or Jésus fut présenté devant le Gouverneur, et le Gouverneur l’interrogea, disant : es-tu le Roi des Juifs ? Jésus lui répondit : tu le dis. 12 Et étant accusé par les principaux Sacrificateurs et les Anciens, il ne répondait rien. 13 Alors Pilate lui dit : n’entends-tu pas combien ils portent de témoignages contre toi ? 14 Mais il ne lui répondit pas un mot sur quoi que ce fût ; de sorte que le Gouverneur s’en étonnait extrêmement. 15 Or le Gouverneur avait accoutumé de relâcher au peuple le jour de la Fête un prisonnier, quel que ce fût qu’on demandât. 16 Et il y avait alors un prisonnier fameux, nommé Barabbas. 17 Quand donc ils furent assemblés, Pilate leur dit : lequel voulez-vous que je vous relâche ? Barabbas, ou Jésus qu’on appelle Christ ? 18 Car il savait bien qu’ils l’avaient livré par envie. 19 Et comme il était assis au siége judicial, sa femme envoya lui dire : n’entre point dans l’affaire de ce juste, car j’ai aujourd’hui beaucoup souffert à son sujet en songeant. 20 Et les principaux Sacrificateurs et les Anciens persuadèrent à la multitude du peuple de demander Barabbas, et de faire périr Jésus. 21 Et le Gouverneur prenant la parole leur dit : Lequel des deux voulez-vous que je vous relâche ? Ils dirent : Barabbas. 22 Pilate leur dit : que ferai-je donc de Jésus qu’on appelle Christ ? Ils lui dirent tous : qu 'il soit crucifié ! 23 Et le Gouverneur leur dit : mais quel mal a-t-il fait ? et ils crièrent encore plus fort, en disant : qu’il soit crucifié ! 24 Alors Pilate voyant qu’il ne gagnait rien, mais que le tumulte s’augmentait, prit de l’eau, et lava ses mains devant le peuple, en disant : je suis innocent du sang de ce juste, vous y penserez. 25 Et tout le peuple répondant, dit : Que son sang soit sur nous, et sur nos enfants ! 26 Alors il leur relâcha Barabbas ; et après avoir fait fouetter Jésus, il le leur livra pour être crucifié. 27 Et les soldats du Gouverneur amenèrent Jésus au Prétoire, et assemblèrent devant lui toute la cohorte. 28 Et après l’avoir dépouillé, ils mirent sur lui un manteau d’écarlate. 29 Et ayant fait une couronne d’épines entrelacées, ils la mirent sur sa tête, avec un roseau dans sa main droite ; puis s’agenouillant devant lui, ils se moquaient de lui, en disant : nous te saluons, Roi des Juifs ! 30 Et après avoir craché contre lui, ils prirent le roseau, et ils en frappaient sa tête. 31 Et après s’être moqués de lui, ils lui ôtèrent le manteau, et le vêtirent de ses vêtements, et l’amenèrent pour le crucifier. 32 Et comme ils sortaient, ils rencontrèrent un Cyrénéen, nommé Simon, lequel ils contraignirent de porter la croix de Jésus. 33 Et étant arrivés au lieu appelé Golgotha, c’est-à-dire, le lieu du Crâne, 34 Ils lui donnèrent à boire du vinaigre mêlé avec du fiel ; mais quand il en eut goûté, il n’en voulut point boire. 35 Et après l’avoir crucifié, ils partagèrent ses vêtements, en les jetant au sort, afin que ce qui avait été dit par un Prophète, fût accompli : ils ont partagé entre eux mes vêtements, et ont jeté ma robe au sort. 36 Puis s’étant assis, ils le gardaient là. 37 Ils mirent aussi au-dessus de sa tête un écriteau, où la cause de sa condamnation était marquée en ces mots: CELUI-CI EST JÉSUS LE ROI DES JUIFS. 38 Et deux brigands furent crucifiés avec lui, l’un à sa droite, et l’autre à sa gauche. 39 Et ceux qui passaient par là, lui disaient des outrages, en branlant la tête, 40 Et disant : toi qui détruis le Temple, et qui le rebâtis en trois jours, sauve-toi toi-même ; si tu es le Fils de Dieu, descends de la croix. 41 Pareillement aussi les principaux Sacrificateurs avec les Scribes et les Anciens, se moquant, disaient : 42 Il a sauvé les autres, il ne se peut sauver lui-même : s’il est le Roi d’Israël, qu’il descende maintenant de la croix, et nous croirons en lui. 43 Il se confie en Dieu ; mais si Dieu l’aime, qu’il le délivre maintenant, car il a dit : je suis le Fils de Dieu. 44 Les brigands aussi qui étaient crucifiés avec lui, lui reprochaient la même chose. 45 Or depuis six heures il y eut des ténèbres sur tout le pays, jusqu’à neuf heures. 46 Et environ les neuf heures Jésus s’écria à haute voix, en disant : Eli, Eli, lamma sabachthani ? c’est-à-dire, Mon Dieu ! mon Dieu ! pourquoi m’as-tu abandonné ? 47 Et quelques-uns de ceux qui étaient là présents, ayant entendu cela, disaient : il appelle Elie. 48 Et aussitôt un d’entre eux courut, et prit une éponge, et l’ayant remplie de vinaigre, la mit au bout d’un roseau, et lui en donna à boire. 49 Mais les autres disaient : laisse, voyons si Elie viendra le sauver. 50 Alors Jésus ayant crié encore à haute voix, rendit l’esprit. 51 Et voici, le voile du Temple se déchira en deux, depuis le haut jusqu’en bas ; et la terre trembla, et les pierres se fendirent. 52 Et les sépulcres s’ouvrirent, et plusieurs corps des Saints, qui étaient morts ressuscitèrent. 53 Et étant sortis des sépulcres après sa résurrection, ils entrèrent dans la sainte Citée, et se montrèrent à plusieurs. 54 Or le Centenier, et ceux qui avec lui gardaient Jésus, ayant vu le tremblement de terre, et tout ce qui venait d’arriver, eurent une fort grande peur, et dirent : certainement celui-ci était le Fils de Dieu. 55 Il y avait là aussi plusieurs femmes qui regardaient de loin, et qui avaient suivi Jésus depuis la Galilée, en le servant. 56 Entre lesquelles étaient Marie-Magdeleine ; et Marie mère de Jacques et de Joses ; et la mère des fils de Zébédée. 57 Et le soir étant venu, un homme riche d’Arimathée, nommé Joseph, qui même avait été Disciple de Jésus, 58 Vint à Pilate, et demanda le corps de Jésus ; et en même temps Pilate commanda que le corps fût rendu. 59 Ainsi Joseph prit le corps, et l’enveloppa d’un linceul net ; 60 Et le mit dans son sépulcre neuf, qu’il avait taillé dans le roc ; et après avoir roulé une grande pierre à l’entrée du sépulcre, il s’en alla. 61 Et là étaient Marie-Magdeleine et l’autre Marie, assises vis-à-vis du sépulcre. 62 Or le lendemain, qui est après la préparation du Sabbat, les principaux Sacrificateurs et les Pharisiens s’assemblèrent vers Pilate, 63 Et lui dirent : Seigneur ! il nous souvient que ce séducteur disait, quand il était encore en vie : dans trois jours je ressusciterai. 64 Commande donc que le sépulcre soit gardé sûrement jusques au troisième jour ; de peur que ses Disciples ne viennent de nuit, et ne le dérobent, et qu’ils ne disent au peuple : il est ressuscité des morts ; car cette dernière imposture serait pire que la première. 65 Mais Pilate leur dit : vous avez la garde ; allez, et assurez-le comme vous l’entendrez. 66 Ils s’en allèrent donc, et assurèrent le sépulcre, scellant la pierre, et y mettant des gardes.

Jeesus annetaan Pilatuksen käsiin 1, 2. Juudas hirttäytyy 3-5; veren hinnalla ostetaan savenvalajan pelto 6-10. Jeesus tunnustaa olevansa kuningas 11-14; Pilatus päästää irti Barabbaan ja luovuttaa Jeesuksen ristiinnaulittavaksi 15-26. Jeesusta pilkataan 27-31; hänet ristiinnaulitaan 32-44; hän antaa henkensä 45-56, ja hänet haudataan 57-61. Hautaa vartioidaan 62-66.

1 *Mark. 15:1; Luuk. 22:66Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet; 2 *Luuk. 23:1; Joh. 18:28ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin.

3 Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille 4 ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." 5 *Ap. t. 1:18Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

6 Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta". 7 Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. 8 *Ap. t. 1:19Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi. 9 *Jer. 32:6-9; Sak. 11:12-13Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, 10 ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt".

11 *1. Tim. 6:13Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: "Sinäpä sen sanot". 12 *Jes. 53:7Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut. 13 Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?" 14 *Joh. 19:9Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.

15 Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat. 16 Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. 17 Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" 18 Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä. 19 *Job 4:12-13Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä". 20 Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen. 21 *Ap. t. 3:14Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan". 22 Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!" 23 Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!" 24 *5. Moos. 21:6-8Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." 25 *Ap. t. 5:28Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle". 26 *Joh. 19:16Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.

27 Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. 28 Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan 29 ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!" 30 *Jes. 50:6; Matt. 26:67Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. 31 *Jes. 53:7; Joh. 19:16Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.

32 Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä. 33 Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi — se on: pääkallonpaikaksi — 34 *Ps. 69:22he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda. 35 *Ps. 22:19Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. 36 Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. 37 Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".

38 *Jes. 53:12Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle. 39 *Ps. 22:8; Ps. 109:25Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä 40 *Joh. 2:19ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä". 41 Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: 42 "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. 43 *Ps. 22:9Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'." 44 Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.

45 Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. 46 *Ps. 22:2Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? 47 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta". 48 *Ps. 69:22Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. 49 Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan". 50 Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

51 *2. Moos. 26:31; 2. Moos. 36:35; 2. Aik. 3:14; Hebr. 10:19-20Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, 52 ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. 53 Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. 54 Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".

55 *Luuk. 8:2-3Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa. 56 Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.

57 Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. 58 *2. Moos. 34:25; 5. Moos. 21:23Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle. 59 Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen 60 *Jes. 53:9ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois. 61 Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa.

62 Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo 63 *Matt. 12:40; Matt. 16:21ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös'. 64 Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen." 65 Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte". 66 Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat.