Jeremias 20

Pashur frappe Jérémie. Plainte du Prophète.

1 Alors Pashur, fils d’Immer Sacrificateur, qui était prévôt et conducteur dans la maison de l’Eternel, entendit Jérémie qui prophétisait ces choses. 2 Et Pashur frappa le Prophète Jérémie, et le mit dans la prison qui est à la haute porte de Benjamin, en la maison de l’Eternel. 3 Et il arriva dès le lendemain, que Pashur tira Jérémie hors de la prison, et Jérémie lui dit : l’Eternel n’a pas appelé ton Nom Pashur, mais Magor-missabib. 4 Car ainsi a dit l’Eternel : voici, je vais te livrer à la frayeur, toi, et tous tes amis, qui tomberont par l’épée de leurs ennemis, et tes yeux le verront ; je livrerai tous ceux de Juda entre les mains du Roi de Babylone, qui les transportera à Babylone, et les frappera avec l’épée. 5 Et je livrerai toutes les richesses de cette ville, et tout son travail, et tout ce qu’elle a de précieux, je livrerai, dis-je, tous les trésors des Rois de Juda, entre les mains de leurs ennemis, qui les pilleront, les enlèveront, et les emporteront à Babylone. 6 Et toi, Pashur, et tous les habitants de ta maison, vous irez en captivité, tu iras à Babylone, tu y mourras, et y seras enseveli, toi et tous tes amis, auxquels tu as prophétisé le mensonge. 7 Ô Eternel ! tu m’as sollicité, et j’ai été attiré ; tu as été plus fort que moi, et tu as eu le dessus ; je suis un objet de moquerie tout le jour, chacun se moque de moi. 8 Car depuis que je parle je n’ai fait que jeter des cris, que crier violence et pillerie, parce que la parole de l’Eternel m’est tournée en opprobre et en moquerie tout le jour. 9 C’est pourquoi j’ai dit : je ne ferai plus mention de lui, et je ne parlerai plus en son Nom ; mais il y a eu dans mon coeur comme un feu ardent, renfermé dans mes os ; je suis las de le porter, et je n’en puis plus. 10 Car j’ai ouï les insultes de plusieurs, la frayeur m’a saisi de tous côtés. Rapportez, disent-ils, et nous le rapporterons. Tous ceux qui ont paix avec moi épient si je bronche, et disent : peut-être qu’il sera abusé ; alors nous aurons le dessus, et nous nous vengerons de lui. 11 Mais l’Eternel est avec moi comme un homme fort et terrible ; c’est pourquoi ceux qui me persécutent seront renversés, ils n’auront point le dessus, ils seront honteux ; car ils n’ont pas été prudents ; ce sera une confusion éternelle, qui ne s’oubliera jamais. 12 C’est pourquoi, Eternel des armées, qui sondes les justes, qui vois les reins et le coeur, fais que je voie la vengeance que tu en feras ; car je t’ai découvert ma cause. 13 Chantez à l’Eternel, louez l’Eternel ; car il a délivré l’âme des pauvres de la main des méchants. 14 Maudit soit le jour auquel je naquis ; que le jour auquel ma mère m’enfanta ne soit point béni. 15 Maudit soit l’homme qui apporta de bonnes nouvelles à mon père, en lui disant : un enfant mâle t’est né ; et qui le réjouit si bien. 16 Que cet homme-là soit comme les villes que l’Eternel a renversées sans s’en repentir, qu’il entende le cri au matin, et le retentissement bruyant au temps du Midi. 17 Que ne m’a-t-on fait mourir dans le sein de ma mère ? pourquoi ma mère ne m’a-t-elle été mon sépulcre, et pourquoi son sein n’a-t-il conçu sans jamais enfanter. 18 Pourquoi suis-je né pour ne voir que peine et qu’ennui, et afin que mes jours fussent consumés avec honte ?

Temppelin ylivalvoja pitelee Jeremiaa pahoin. Profeetta valittaa kutsumustaan ja kiroaa syntymäpäivänsä.

1 *Jer. 38:1Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian ennustavan nämä sanat. 2 *Jer. 29:26; Jer. 37:15; Ap. t. 23:2Ja Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa. 3 Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, sanoi Jeremia hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib*Nimi merkitsee: kauhistus ylt’ympäri.. 4 Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla. 5 *2. Kun. 20:17; Jes. 39:6; Jer. 15:13; Jer. 17:3Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. 6 Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet valhetta ennustanut."

7 *Jer. 1:6Sinä olet taivutellut minua, Herra,

ja minä olen taipunut;

sinä olet tarttunut minuun ja voittanut.

Minä olen ollut nauruna pitkin päivää,

kaikki pilkkaavat minua.

8 Sillä niin usein kuin minä puhun,

täytyy minun parkua,

huutaa väkivaltaa ja sortoa;

sillä Herran sana on tullut minulle

häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.

9 Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä

enkä enää puhua hänen nimessään",

niin sydämessäni oli kuin polttava tuli,

suljettuna minun luihini.

Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää,

mutta en voinut.

10 *Ps. 31:14Sillä monen minä kuulen parjaavan.

Kauhistus yltympäri!

"Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!"

Kaikki minun ystäväni vaanivat,

milloin minä kompastuisin:

"Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä,

niin että voitamme hänet

ja saamme hänelle kostaa".

11 *Jer. 15:20; Jer. 17:18; Jer. 23:40Mutta Herra on minun kanssani

niinkuin väkevä sankari;

sentähden minun vainoojani kompastuvat

eivätkä mitään mahda.

He saavat suuren häpeän,

sillä he ovat olleet ymmärtämättömät,

iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.

12 *1. Sam. 16:7; Ps. 7:10; Jer. 11:20; Jer. 17:10Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan,

näet munaskuut ja sydämen,

salli minun nähdä, että kostat heille,

sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.

13 Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa,

sillä hän pelastaa köyhän

pahantekijäin käsistä.

14 *Job 3:1; Job 10:18; Jer. 15:10Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin;

älköön se päivä, jona äitini minut synnytti,

olko siunattu.

15 Kirottu olkoon se mies,

joka toi minun isälleni ilosanoman,

sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi",

ja saattoi hänelle suuren ilon.

16 *1. Moos. 19:24; Jes. 13:19; Jer. 50:40; Hes. 16:49; Hoos. 11:8; Aam. 4:11; Luuk. 17:29; Juud. 1:7Käyköön sen miehen

niinkuin niiden kaupunkien,

jotka Herra kukisti armahtamatta.

Hän kuulkoon huudon aamulla,

sotahuudon keskipäivän aikana,

17 koska ei surmannut minua äidinkohtuun,

niin että äitini olisi ollut minun hautani

ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.

18 Miksi olen äitini kohdusta tullut

näkemään tuskaa ja vaivaa,

niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?