Jeremias 15

Courroux de Dieu contre Israël.

1 Et l’Eternel me dit : quand Moïse et Samuel se tiendraient devant moi, je n’aurais pourtant point d’affection pour ce peuple ; chasse-les de devant ma face, et qu’ils sortent. 2 Que s’ils te disent : où sortirons-nous ? Tu leur répondras : ainsi a dit l’Eternel : ceux qui sont destinés à la mort iront à la mort ; et ceux qui sont destinés à l’épée iront à l’épée ; et ceux qui sont destinés à la famine, iront à la famine ; et ceux qui sont destinés à la captivité iront en captivité. 3 J’établirai aussi sur eux quatre espèces de punitions, dit l’Eternel, l’épée pour tuer, et les chiens pour traîner, et les oiseaux des cieux, et les bêtes de la terre pour dévorer et pour détruire. 4 Et je les livrerai à être agités par tous les Royaumes de la terre, à cause de Manassé fils d’Ezéchias, Roi de Juda, pour les choses qu’il a faites dans Jérusalem. 5 Car qui serait ému de compassion envers toi, Jérusalem ? ou qui viendrait se condouloir avec toi ? ou qui se détournerait pour s’enquérir de ta prospérité ? 6 Tu m’as abandonné, dit l’Eternel, et tu t’en es allée en arrière ; c’est pourquoi j’étendrai ma main sur toi, et je te détruirai ; je suis las de me repentir. 7 Je les vannerai avec un van aux portes du pays ; j’ai désolé et fait périr mon peuple, et ils ne se sont point détournés de leur voie. 8 J’ai multiplié ses veuves plus que le sable de la mer, je leur ai amené sur la mère de leur jeunesse un destructeur en plein midi, j’ai fait tomber subitement sur elle l’ennemi et les frayeurs. 9 Celle qui en avait enfanté sept est devenue languissante, elle a rendu l’esprit, son soleil lui est couché pendant qu’il était encore jour, elle a été rendue honteuse et confuse ; et je livrerai son reste à l’épée devant leurs ennemis, dit l’Eternel. 10 Malheur à moi, ô ma mère ! de ce que tu m’as enfanté pour être un homme de débat, et un homme de querelle à tout le pays ; je ne me suis obligé à personne, et personne ne s’est obligé à moi, et néanmoins chacun me maudit et me méprise. 11 Alors l’Eternel dit : ceux qui seront restés de toi ne viendront-ils pas à bien ? et ne ferai-je pas que l’ennemi viendra au devant de toi au temps de la calamité, et au temps de la détresse ? 12 Le fer usera-t-il le fer de l’Aquilon, et l’acier ? 13 Je livrerai au pillage, sans en faire le prix, tes richesses et tes trésors ; et cela à cause de tous tes péchés, et même par toutes tes contrées. 14 Et je ferai passer tes ennemis par un pays que tu ne connais point, car le feu a été allumé en ma colère, il sera allumé sur vous. 15 Eternel, tu le connais, souviens-toi de moi, et me visite, et me venge de ceux qui me persécutent ; ne m’enlève point, quand tu auras longtemps différé ta colère ; connais que j’ai souffert opprobre pour l’amour de toi. 16 Tes paroles se sont-elles trouvées ? je les ai aussitôt mangées ; et ta parole m’a été en joie, et elle a été l’allégresse de mon coeur ; car ton Nom est réclamé sur moi, ô Eternel ! Dieu des armées. 17 Je ne me suis point assis au conventicule des railleurs, et je ne m’y suis point réjoui ; mais je me suis tenu assis tout seul, à cause de ta main, parce que tu m’as rempli d’indignation. 18 Pourquoi ma douleur est-elle rendue continuelle, et ma plaie est-elle sans espérance ? elle a refusé d’être guérie ; me serais-tu bien comme une chose qui trompe ? comme des eaux qui ne durent pas ? 19 C’est pourquoi ainsi a dit l’Eternel : si tu te retournes, je te ramènerai, et tu te tiendras devant moi ; et si tu sépares la chose précieuse de la méprisable, tu seras comme ma bouche ; qu’ils se retournent vers toi, mais toi ne retourne pas vers eux. 20 Et je te ferai être à l’égard de ce peuple une muraille d’acier bien forte ; ils combattront contre toi, mais ils n’auront point le dessus contre toi, car je suis avec toi pour te garantir, et pour te délivrer, dit l’Eternel. 21 Et je te délivrerai de la main des malins, et te rachèterai de la main des terribles.

Tuomio on peruuttamaton. Profeetta valittaa raskasta kutsumustaan; Herra rohkaisee häntä.

1 *2. Moos. 32:11; 4. Moos. 14:13; 1. Sam. 7:9; Ps. 99:6; Hes. 14:14,16Ja Herra sanoi minulle: "Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt! 2 *Jer. 43:11; Sak. 11:9Ja jos he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on mentävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra:

Joka ruton oma, se ruttoon,

joka miekan, se miekkaan,

joka nälän, se nälkään,

joka vankeuden, se vankeuteen!

3 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:26Ja minä asetan heille neljänkaltaiset käskijät, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan, taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja hävittämään. 4 *5. Moos. 28:25; 2. Kun. 21:11; 2. Kun. 23:26; 2. Kun. 24:3; 2. Aik. 29:8; 2. Aik. 33:19; Jer. 24:9Minä panen heidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Hiskian pojan, Juudan kuninkaan, tähden, kaiken tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

5 Kuka säälii sinua, Jerusalem,

kuka surkuttelee sinua,

kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?

6 Sinä olet hyljännyt minut, sanoo Herra,

olet kääntynyt pois;

niinpä minä olen ojentanut käteni sinua vastaan,

ja minä hävitän sinut.

En jaksa enää armahtaa.

7 Minä viskaan viskimellä heidät maan porteilla;

minä teen lapsettomaksi, minä hukutan kansani,

kun he eivät ole teiltänsä kääntyneet.

8 Heidän leskiänsä on oleva enemmän

kuin meren hiekkaa;

minä tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun

hävittäjän keskellä päivää,

langetan äkkiä heidän päällensä tuskan ja kauhun.

9 Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy

ja huokaisee henkensä pois;

hänen aurinkonsa laski, kun vielä oli päivä,

hän joutui häpeään, sai hävetä.

Ja mitä heistä jää, sen minä annan miekalle alttiiksi

heidän vihollistensa edessä, sanoo Herra."

10 *Job 3:1; Job 10:18; Jer. 20:1,14; Jer. 26:7; Jer. 38:6Voi minua, äitini, kun minut synnytit

riidan ja toran mieheksi koko maalle!

En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut;

kuitenkin kiroavat minua kaikki.

11 *Jer. 21:1; Jer. 37:3; Jer. 42:1Herra sanoi: "Totisesti, minä kirvoitan sinut, niin että sinun käy hyvin; totisesti, minä saatan viholliset pyytämään sinua avuksensa onnettomuuden ja ahdistuksen aikana. 12 Murtuuko rauta, pohjoisesta tuotu rauta, ja vaski? —

13 *Ps. 44:13; Jes. 52:3; Jer. 17:3Sinun tavarasi ja aarteesi minä annan ryöstettäviksi, ilman hintaa kaikkien sinun syntiesi tähden, kaikkia rajojasi myöten. 14 *5. Moos. 32:22Ja minä panen sinut vihollistesi kanssa kulkemaan maata, jota et tunne. Sillä minun vihani tuli on syttynyt; se leimuaa teitä vastaan."

15 Herra, sinä sen tiedät.

Muista minua ja pidä minusta huoli

ja kosta puolestani minun vainoojilleni;

älä tempaa minua pois, sinä, joka olet pitkämielinen.

Huomaa, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi.

16 Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne,

ja sinun sanasi olivat minulle riemu

ja minun sydämeni ilo;

sillä minä olen otettu sinun nimiisi,

Herra, Jumala Sebaot.

17 *Jes. 8:11; Jer. 6:11; Hes. 3:14En ole minä istunut iloitsemassa

ilonpitäjäin seurassa.

Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni

sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi.

18 Miksi kestää minun kipuni ainiaan

ja haavani on paha eikä tahdo parantua?

Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro,

kuin vesi, joka ei pysy.

19 Sentähden, näin sanoo Herra:

"Jos sinä käännyt,

niin minä sallin sinun kääntyä,

ja sinä saat seisoa minun edessäni.

Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta,

niin sinä saat olla minun suunani.

He kääntyvät sinun tykösi,

mutta sinä et käänny heidän tykönsä.

20 *Jer. 1:18; Jer. 6:27; Jer. 20:11Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi

tätä kansaa vastaan,

ja he sotivat sinua vastaan,

mutta eivät voita sinua;

sillä minä olen sinun kanssasi,

minä vapahdan ja pelastan sinut,

sanoo Herra.

21 Minä pelastan sinut pahain käsistä

ja päästän sinut väkivaltaisten kourista."