Jeremias 4

Exhortation aux Juifs. Prédictions contre Jérusalem.

1 Israël, si tu te retournes, dit l’Eternel, retourne-toi à moi ; si tu ôtes tes abominations de devant moi, tu ne seras plus errant ça et là. 2 Alors tu jureras en vérité, et en jugement, et en justice, l’Eternel est vivant ; et les nations se béniront en lui, et se glorifieront en lui. 3 Car ainsi a dit l’Eternel à ceux de Juda et de Jérusalem : défrichez-vous les terres, et ne semez point sur les épines. 4 Hommes de Juda, et vous habitants de Jérusalem, soyez circoncis à l’Eternel, et ôtez les prépuces de vos coeurs ; de peur que ma fureur ne sorte comme un feu, et qu’elle ne s’embrase, sans qu’il y ait personne qui l’éteigne, à cause de la méchanceté de vos actions. 5 Faites savoir en Juda, et publiez dans Jérusalem, et dites : sonnez du cor par le pays, criez, et vous amassez ; et dites : assemblez-vous, et nous entrerons dans les villes fortes. 6 Dressez l’enseigne vers Sion, retirez-vous en troupe, et ne vous arrêtez point ; car je m’en vais faire venir de l’Aquilon le mal et une grande calamité. 7 Le lion est sorti de la caverne, et le destructeur des nations est parti ; il est sorti de son lieu pour réduire ton pays en désolation, tes villes seront ruinées, tellement qu’il n’y aura personne qui y habite. 8 C’est pourquoi ceignez-vous de sacs, lamentez, et hurlez ; car l’ardeur de la colère de l’Eternel n’est point détournée de nous. 9 Et il arrivera en ce jour-là, dit l’Eternel, que le coeur du Roi, et le coeur des principaux sera épouvanté, et que les Sacrificateurs seront étonnés, et que les Prophètes seront tout confus. 10 C’est pourquoi j’ai dit : ha ! ha ! Seigneur Eternel ! oui certainement tu as abusé ce peuple et Jérusalem, en disant : vous aurez la paix ; et l’épée est venue jusqu’à l’âme. 11 En ce temps-là on dira à ce peuple, et à Jérusalem : un vent éclaircissant les lieux élevés souffle au désert, dans le chemin de la fille de mon peuple, non pas pour vanner ni pour nettoyer : 12 Un vent plus véhément que ceux-là viendra à moi, et je leur ferai maintenant leur procès. 13 Voici, il montera comme des nuées, et ses chariots seront semblables à un tourbillon, ses chevaux seront plus légers que des aigles ; malheur à nous ! car nous sommes détruits. 14 Jérusalem, nettoie ton coeur de ta malice, afin que tu sois délivrée ; jusques à quand séjourneront au dedans de toi les pensées de ton injustice ? 15 Car le cri apporte des nouvelles de Dan, et publie du mont d’Ephraïm le tourment. 16 Faites l’entendre aux nations, voici, publiez contre Jérusalem, et dites : les assiégeants viennent d’un pays éloigné, et ils ont jeté leur cri contre les villes de Juda. 17 Ils se sont mis tout autour d’elle comme les gardes des champs, parce qu’elle m’a été rebelle, dit l’Eternel. 18 Ta conduite et tes actions t’ont produit ces choses ; telle a été ta malice ; parce que ç’a été une chose amère ; certainement elle te touchera jusques au coeur. 19 Mon ventre ! mon ventre ! je suis dans la douleur ; le dedans de mon coeur, mon coeur me bat, je ne me puis taire ; car ô mon âme ! tu as ouï le son du cor, et le retentissement bruyant de l’alarme. 20 Une ruine est appelée par l’autre, car toute la terre est détruite ; mes tentes ont été incontinent détruites, et mes pavillons en un moment. 21 Jusques à quand verrai-je l’enseigne, et entendrai-je le son du cor ? 22 Car mon peuple est insensé, ils ne m’ont point reconnu ; ce sont des enfants insensés, et qui n’ont point d’entendement ; ils sont habiles à faire le mal, mais ils ne savent pas faire le bien. 23 J’ai regardé la terre, et voici, elle est sans forme et vide ; et les cieux, et il n’y a point de clarté. 24 J’ai regardé les montagnes, et voici, elles branlent ; et toutes les collines sont renversées. 25 J’ai regardé, et voici, il n’y a pas un seul homme, et tous les oiseaux des cieux s’en sont fuis. 26 J’ai regardé, et voici, Carmel est un désert, et toutes ses villes ont été ruinées par l’Eternel, et par l’ardeur de sa colère. 27 Car ainsi a dit l’Eternel : toute la terre ne sera que désolation ; néanmoins je ne l’achèverai pas entièrement. 28 C’est pourquoi la terre mènera deuil, et les cieux seront obscurcis au-dessus, parce que je l’ai prononcé ; je l’ai pensé, je ne m’en repentirai point, et je ne le révoquerai point. 29 Toute ville s’enfuit à cause du bruit des gens de cheval, et de ceux qui tirent de l’arc ; ils sont entrés dans les bois épais, et sont montés sur les rochers ; toute ville est abandonnée et personne n’y habite. 30 Et quand tu auras été détruite, que feras-tu ? quoique tu te vêtes de cramoisi, et que tu te pares d’ornements d’or, et que tu couvres ton visage de fard, tu t’embellis en vain ; tes amoureux t’ont rebutée, ils chercheront ta vie. 31 Car j’ai ouï un cri comme celui d’une femme qui est en travail, et une angoisse comme celle d’une femme qui est en travail de son premier-né ; c’est le cri de la fille de Sion ; elle soupire, elle étend ses mains, en disant : Malheur maintenant à moi, car mon âme est défaillie à cause des meurtriers.

Uudelleen kehoitetaan parannukseen. Rangaistustuomio on tuleva.

1 "Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra,

niin käänny minun tyköni;

ja jos sinä poistat iljetyksesi

minun kasvojeni edestä,

niin et häädy harhailemaan;

2 *1. Moos. 22:18; 5. Moos. 6:13; Jes. 45:25; Jes. 48:1; Jes. 65:16; 2. Kor. 10:17jos sinä vannot: 'Niin totta kuin Herra elää'

uskollisesti, oikein ja vanhurskaasti,

niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä,

ja hän on heidän kerskauksensa.

3 *Hes. 18:31; Hoos. 10:12; Matt. 13:7,22Sillä näin sanoo Herra

Juudan miehille ja Jerusalemille:

Raivatkaa itsellenne uudispelto,

älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan.

4 *5. Moos. 10:16; 5. Moos. 30:6; Jes. 65:5; Jer. 21:12; Room. 2:28; Kol. 2:11Ympärileikatkaa itsenne Herralle

ja poistakaa sydämenne esinahka,

te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,

ettei minun vihani syttyisi kuin tuli

ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa,

teidän tekojenne pahuuden tähden.

5 *Jer. 8:14Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa,

kuuluttakaa ja sanokaa:

Puhaltakaa pasunaan kautta maan;

huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa:

'Kokoontukaa, ja menkäämme

varustettuihin kaupunkeihin'.

6 *Jer. 1:14; Jer. 6:1Nostakaa lippu Siionia kohti,

paetkaa pysähtymättä;

sillä minä annan tulla pohjoisesta

onnettomuuden ja suuren hävityksen.

7 *Jes. 5:29; Jer. 2:15; Jer. 5:6Leijona on noussut tiheiköstänsä,

kansain tuhooja on lähtenyt liikkeelle,

lähtenyt asuinpaikastansa,

tekemään sinun maasi autioksi:

sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.

8 *Jer. 6:26Sentähden kääriytykää säkkeihin,

valittakaa ja parkukaa,

sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."

9 Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämiehiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät. 10 *2. Kun. 22:18; Jer. 6:14; Jer. 14:13Mutta minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Ja kuitenkin miekka koskee sieluun asti."

11 Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti — ei elon viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi. 12 Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta; nyt minä myös julistan heille tuomiot.

13 *Jes. 5:28; Hab. 1:8Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa ovat kuin tuulispää, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä me olemme tuhon omat!

14 *Jes. 1:16Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta,

sinä Jerusalem, että pelastuisit.

Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi

väärät ajatuksesi?

15 *Jer. 8:16Sillä kuule! Sanansaattaja Daanista,

onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!

16 Kehoittakaa kansoja.

Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan:

"Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta

ja kohottavat huutonsa Juudan kaupunkeja vastaan".

17 *Luuk. 19:43Niinkuin pellon vartijat

he piirittävät sitä yltympäri,

koska se niskoitteli minua vastaan,

sanoo Herra.

18 *Ps. 107:17; Jes. 50:1; Jer. 2:17,19; Hoos. 13:9Sinun vaelluksesi ja tekosi

ovat tuottaneet sinulle tämän:

tämän saat pahuudestasi;

niin, se on katkerata,

niin, se koskee sydämeesi asti.

19 *Jes. 22:4; Jer. 9:1Voi minun rintaani, voi minun rintaani!

Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita!

Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta,

sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.

20 Hävitys tulee hävityksen päälle,

sillä koko maa on tuhottu;

äkisti ovat minun majani tuhotut,

silmänräpäyksessä minun telttani.

21 Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua,

kuulla pasunan ääntä?

22 *Room. 16:19Sillä minun kansani on hullu;

eivät he tunne minua.

He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä;

he ovat viisaita tekemään pahaa,

mutta tehdä hyvää he eivät taida.

23 *Jes. 5:30; Jes. 50:3Minä katselin maata,

ja katso, se oli autio ja tyhjä,

ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.

24 Minä katselin vuoria,

ja katso, ne järkkyivät,

ja kaikki kukkulat huojuivat.

25 *Jer. 9:10; Sef. 1:2Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,

ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.

26 Minä katselin, ja katso,

hedelmätarha oli erämaana,

ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet

Herran, hänen vihansa hehkun, edessä.

27 *Jer. 5:18; Jer. 30:11; Jer. 46:28Sillä näin sanoo Herra:

Koko maa tulee autioksi,

vaikka minä en siitä peräti loppua tee.

28 Sentähden maa suree,

ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,

sillä minä olen puhunut, olen päättänyt,

enkä kadu, en siitä peräydy.

29 Ratsu- ja jousimiesten huutoa

pakenee koko kaupunki;

he menevät metsäntiheikköihin

ja nousevat kallioille.

Jokainen kaupunki on hyljätty,

eikä niissä kukaan asu.

30 Ja sinä tuhon oma, mitä teet,

kun pukeudut purppuraan,

kun koristaudut kultakoristeilla,

kun suurennat silmäsi ihomaalilla?

Turhaan sinä itsesi kaunistat.

Rakastajat ovat hyljänneet sinut,

he etsivät sinun henkeäsi.

31 Sillä minä kuulen huudon,

niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon,

vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan,

tytär Siionin huudon;

hän vaikeroitsee, levittää kätensä:

"Voi minua, minun sieluni menehtyy

murhamiesten käsiin!"