Jeremias 2

Reproches et censures aux Juifs.

1 Et la parole de l’Eternel me fut adressée, en disant : 2 Va, et crie, ceux de Jérusalem l’entendant, et dis : Ainsi a dit l’Eternel : il me souvient pour l’amour de toi de la compassion que j’ai eue pour toi en ta jeunesse, et de l’amour de tes épousailles, quand tu venais après moi dans le désert, en un pays qu’on ne sème point. 3 Israël était une chose sainte à l’Eternel, c’étaient les prémices de son revenu ; tous ceux qui le dévoraient étaient trouvés coupables, il leur en arrivait du mal, dit l’Eternel. 4 Ecoutez la parole de l’Eternel, maison de Jacob, et vous toutes les familles de la maison d’Israël : 5 Ainsi a dit l’Eternel : quelle injustice ont trouvée vos pères en moi, qu’ils se soient éloignés de moi, qu’ils aient marché après la vanité, et qu’ils soient devenus vains ? 6 Et ils n’ont point dit : où est l’Eternel qui nous a fait remonter du pays d’Egypte, qui nous a conduits par un désert, par un pays de landes et montagneux, par un pays aride et d’ombre de mort, par un pays où aucun homme n’avait passé, et où personne n’avait habité ? 7 Car je vous ai fait entrer dans un pays de Carmel, afin que vous mangeassiez ses fruits, et de ses biens ; mais sitôt que vous y êtes entrés, vous avez souillé mon pays, et avez rendu abominable mon héritage. 8 Les Sacrificateurs n’ont point dit : où est l’Eternel ? Et ceux qui expliquaient la Loi, ne m’ont point connu ; et les pasteurs ont prévariqué contre moi, et les prophètes ont prophétisé de par Bahal, et ont marché après des choses qui ne profitent de rien. 9 Pour cette cause encore je plaiderai avec vous, dit l’Eternel, et je plaiderai avec les enfants de vos enfants. 10 Car passez par les Îles de Kittim, et voyez ; envoyez en Kédar, et considérez bien, et regardez s’il y a eu rien de tel. 11 Y a-t-il aucune nation qui ait changé de dieux, lesquels toutefois ne sont pas dieux ? Mais mon peuple a changé sa gloire en ce qui ne profite de rien. 12 Cieux soyez étonnés de ceci ; ayez-en de l’horreur, et soyez extrêmement asséchés, dit l’Eternel. 13 Car mon peuple a fait deux maux ; ils m’ont abandonné, moi qui suis la source des eaux vives, pour se creuser des citernes, des citernes crevassées qui ne peuvent point contenir d’eau. 14 Israël est-il un esclave, ou un esclave né dans la maison ? pourquoi donc a-t-il été mis au pillage ? 15 Les lionceaux ont rugi, et ont jeté leur cri sur lui ; et on a mis leur pays en désolation, ses villes ont été brûlées, de sorte qu’il n’y a personne qui y habite. 16 Même les enfants de Noph, et de Taphnés te casseront le sommet de la tête. 17 Ne t’es-tu pas fait cela parce que tu as abandonné l’Eternel ton Dieu, dans le temps qu’il te menait par le chemin ? 18 Et maintenant, qu’as-tu affaire d’aller en Egypte pour y boire de l’eau de Sihor ? et qu’as-tu affaire d’aller en Assyrie, pour y boire de l’eau du fleuve ? 19 Ta malice te châtiera, et tes débauches te réprimanderont, afin que tu saches et que tu voies que c’est une chose mauvaise et amère, que tu aies abandonné l’Eternel ton Dieu, et que tu ne sois point rempli de ma frayeur, dit le Seigneur l’Eternel des armées. 20 Parce que depuis longtemps j’ai brisé ton joug, et rompu tes liens, tu as dit : je ne serai plus dans la servitude ; c’est pourquoi tu as erré en te prostituant sur toute haute colline, et sous tout arbre vert. 21 Or je t’avais moi-même plantée comme une vigne exquise, de laquelle tout le plant était franc ; comment donc t’es-tu changée en sarments d’une vigne abâtardie ? 22 Quand tu te laverais avec du nitre, et que tu prendrais beaucoup de savon, ton iniquité demeurerait encore marquée devant moi, dit le Seigneur l’Eternel. 23 Comment dis-tu : je ne me suis point souillée, je ne suis point allée après les Bahalins ? Regarde ton train dans la vallée, reconnais ce que tu as fait, dromadaire légère, qui ne tiens point de route certaine. 24 Anesse sauvage, accoutumée au désert, humant le vent à son plaisir ; et qui est-ce qui lui pourrait faire rebrousser sa course ? nul de ceux qui la cherchent ne se lassera après elle, on la trouvera en son mois. 25 Retiens ton pied, que tu ne marches déchaussée, et ton gosier, que tu ne sois altérée. Mais tu as dit : c’en est fait. Non ; car j’aime les étrangers, et j’irai après eux. 26 Comme le larron est confus, quand il est surpris, ainsi sont confus ceux de la maison d’Israël, eux, leurs Rois, les principaux d’entre eux, leurs Sacrificateurs, et leurs Prophètes ; 27 Qui disent au bois : tu es mon père ; et à la pierre : tu m’as engendré. Car ils m’ont tourné le dos, et non pas la face ; puis ils disent dans le temps de leur calamité : lève-toi, et nous délivre. 28 Et où sont tes dieux que tu t’es faits ? qu’ils se lèvent pour voir s’ils te délivreront au temps de la calamité ; car, ô Juda ! tu as eu autant de dieux que de villes. 29 Pourquoi plaideriez-vous contre moi ? vous avez tous péché contre moi, dit l’Eternel. 30 J’ai frappé en vain vos enfants, ils n’ont point reçu d’instruction ; votre épée a dévoré vos Prophètes, comme un lion qui ravage tout. 31 Ô race ! considérez vous-mêmes la parole de l’Eternel, qui dit : Ai-je été un désert à Israël ? ai-je été une terre toute ténébreuse ? Pourquoi mon peuple a-t-il dit : nous sommes les maîtres ; nous ne viendrons plus à toi ? 32 La vierge oubliera-t-elle son ornement ? l’épouse ses atours ? mais mon peuple m’a oublié durant des jours sans nombre. 33 Pourquoi rends-tu ainsi affectée ta contenance pour chercher des amoureux, en sorte que tu as même enseigné tes manières de faire aux femmes de mauvaise vie ? 34 Même dans les pans de ta robe a été trouvé le sang des âmes des pauvres innocents, que tu n’avais point surpris en fracture, mais il y a été trouvé pour toutes ces choses-là. 35 Et tu dis : je suis innocente ; quoi qu’il en soit, sa colère s’est détournée de moi. Voici, je m’en vais contester contre toi, sur ce que tu as dit : je n’ai point péché. 36 Pourquoi te donnes-tu tant de mouvement, changeant de chemin ? tu seras aussi confuse d’Egypte, que tu as été confuse d’Assyrie. 37 Tu sortiras même d’ici, ayant tes mains sur ta tête, parce que l’Eternel a rejeté les fondements de ta confiance, et tu n’auras aucune prospérité par eux.

Juudan uskottomuus.

1 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 2 *Hes. 16:8"Mene ja julista Jerusalemin kuullen ja sano: Näin sanoo Herra:

Minä muistan sinun nuoruutesi armauden,

morsiusaikasi rakkauden,

kuinka sinä seurasit minua erämaassa,

maassa, jossa ei kylvöä tehdä.

3 *Jaak. 1:18Herralle pyhitetty oli Israel,

hänen satonsa esikoinen.

Kaikki, jotka sitä söivät,

joutuivat syynalaisiksi;

onnettomuus kohtasi heitä,

sanoo Herra.

4 Kuulkaa Herran sana, Jaakobin heimo

ja kaikki Israelin heimon sukukunnat.

5 *2. Kun. 17:15; Miika 6:3; Room. 1:21Näin sanoo Herra:

Mitä vääryyttä teidän isänne minusta löysivät,

koska he erkanivat kauas minusta

ja lähtivät seuraamaan turhia jumalia

ja turhanpäiväisiksi tulivat.

6 *5. Moos. 8:15He eivät kysyneet: 'Missä on Herra,

joka toi meidät pois Egyptin maasta,

joka johdatti meitä erämaassa,

arojen ja kuilujen maassa,

kuivuuden ja synkeyden maassa,

maassa, jossa ei kukaan kulje

eikä yksikään ihminen asu?'

7 *Jer. 16:18Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan

syömään sen hedelmää ja hyvyyttä,

mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani

ja teitte minun perintöosani kauhistukseksi.

8 *1. Sam. 2:12; 1. Sam. 12:21Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?'

Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet,

ja paimenet luopuivat minusta;

profeetat ennustivat Baalin nimessä

ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.

9 Sentähden minä vielä käyn oikeutta

teidän kanssanne, sanoo Herra,

ja teidän lastenne lasten kanssa minä käyn oikeutta.

10 Menkää kittiläisten saarille katsomaan

ja lähettäkää Keedariin panemaan tarkoin merkille

ja katsomaan, onko senkaltaista tapahtunut.

11 *Ps. 106:20Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia,

vaikka ne eivät olekaan jumalia?

Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa

siihen, josta ei apua ole.

12 *5. Moos. 32:1; Jes. 1:2Hämmästykää tästä, te taivaat,

kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra.

13 *Ps. 36:10; Jer. 17:13; Joh. 4:13Sillä minun kansani on tehnyt

kaksinkertaisen synnin:

minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet,

ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä,

särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.

14 Onko Israel ostettu orja tai kotona syntynyt?

Minkätähden hän on joutunut saaliiksi?

15 *Jes. 5:29; Jer. 4:7Häntä vastaan kiljuivat nuoret leijonat,

antoivat äänensä kuulua;

ne tekivät hänen maansa autioksi,

hänen kaupunkinsa hävitettiin asujattomiksi.

16 *Jes. 19:13Myöskin noofilaiset ja tahpanheelaiset

pitivät sinun päälakeasi laitumenansa.

17 *Jer. 4:18Eikö tee tätä sinulle se,

että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi,

silloin kun hän tahtoo sinua tiellä kuljettaa?

18 *Jes. 31:1Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin

juomaan Siihorin vettä?

Ja mitä menemistä sinulla on Assuriin

juomaan Eufrat-virran vettä?

19 *Jes. 3:9; Hoos. 5:5Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen,

ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen;

niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on,

että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi,

etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot.

20 *Jes. 57:5; Jer. 3:6Sillä jo ammoisista ajoista

sinä olet särkenyt ikeesi,

katkaissut siteesi ja sanonut:

'En tahdo palvella'.

Sillä kaikilla korkeilla kukkuloilla

ja kaikkien viheriäin puitten alla

sinä porttona viruit.

21 *2. Moos. 15:17; Ps. 44:3; Ps. 80:9; Jes. 5:1; Matt. 21:33; Mark. 12:1; Luuk. 20:9Minä olin istuttanut sinut

jaloksi viiniköynnökseksi,

puhtaimmasta siemenestä;

kuinka olet muuttunut minulle

vieraan viinipuun villiköynnöksiksi?

22 Vaikka pesisit itsesi saippualla

ja käyttäisit paljon lipeätä,

saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni,

sanoo Herra, Herra.

23 Kuinka saatat sanoa:

'En ole saastuttanut itseäni,

en ole baaleja seurannut'!

Katso menoasi laaksossa,

huomaa, mitä olet tehnyt,

sinä nopea, nuori naaraskameli,

joka juokset sinne ja tänne;

24 sinä villiaasi,

erämaahan tottunut,

joka himossasi ilmaa ahmit!

Kuka hillitsee sen kiiman?

Joka sitä etsii, sen ei tarvitse väsyttää itseään;

sen löytää, kun tulee sen kuukausi.

25 *Jer. 18:11Varo, ettet juokse jalkaasi anturattomaksi

ja kurkkuasi janoiseksi.

Mutta sinä sanot: 'Se on turhaa! Ei!

Sillä minä rakastan vieraita

ja niitä minä seuraan.'

26 Niinkuin teosta tavattu varas on häpeissänsä,

niin joutuu Israelin heimo häpeään,

se ja sen kuninkaat, ruhtinaat, papit ja profeetat,

27 *Jer. 32:33he, jotka sanovat puulle: 'Sinä olet minun isäni'

ja kivelle: 'Sinä olet minut synnyttänyt'.

Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä

eivätkä kasvojansa;

mutta onnettomuutensa aikana he sanovat:

'Nouse ja pelasta meidät'.

28 *5. Moos. 32:37; Tuom. 10:14; Jer. 11:13Mutta missä ovat sinun jumalasi,

jotka olet itsellesi tehnyt?

Nouskoot ne, jos voivat pelastaa sinut

onnettomuutesi aikana.

Sillä yhtä monta, kuin sinulla on kaupunkeja,

on sinulla jumalia, Juuda.

29 Miksi riitelette minua vastaan?

Olettehan te kaikki luopuneet minusta,

sanoo Herra.

30 *1. Kun. 19:10; Jes. 1:5; Jer. 5:3; Jer. 17:23; Matt. 23:34Turhaan minä olen lyönyt teidän lapsianne;

he eivät ole ottaneet kuritusta varteen.

Teidän miekkanne on syönyt teidän profeettojanne,

niinkuin hävittävä leijona.

31 Voi sukukuntaa — teitä!

Katsokaa Herran sanaa: olenko

minä ollut Israelille erämaa, pimeyden maa?

Miksi sanoo minun kansani:

'Me juoksemme valtoimina,

emme tule enää sinun tykösi'.

32 *Jer. 3:21Unhottaako neitsyt koristeensa,

morsian koruvyönsä?

Mutta minun kansani on unhottanut minut

epälukuisina päivinä.

33 Kuinka ovelasti sinä kuljet lempeä etsiessäsi!

Niinpä oletkin perehtynyt pahuuden teihin.

34 Vaatteesi liepeetkin

ovat köyhien, viatonten veressä.

Et tavannut heitä murtautumasta sisälle,

mutta yhtäkaikki —!

35 Ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä olen syytön;

hänen vihansa on kaiketi kääntynyt minusta pois'.

Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi,

koska sinä sanot: 'En ole syntiä tehnyt'.

36 *2. Aik. 28:20; Jes. 30:3Kuinka niin kovin kiiruhdat vaihtamaan tiesi!

Egyptistäkin olet saava häpeän,

niinkuin olet häpeän saanut Assurista.

37 *2. Sam. 13:19Senkin tyköä olet lähtevä kädet pääsi päällä,

sillä Herra on hyljännyt ne, joihin sinä luotat,

ja heistä ei sinulle menestystä tule."