Jeremias 38

Jérémie mis dans une fosse, en est tiré.

1 Mais Séphatia fils de Mattan, et Guédalia fils de Pashur, et Jucal fils de Sélemja, et Pashur fils de Malkija, entendirent les paroles que Jérémie prononçait à tout le peuple, en disant : 2 Ainsi a dit l’Eternel : celui qui demeurera dans cette ville mourra par l’épée, par la famine, ou par la mortalité, mais celui qui sortira vers les Caldéens vivra, et son âme lui sera pour butin, et il vivra. 3 Ainsi a dit l’Eternel : cette ville sera livrée certainement à l’armée du Roi de Babylone, et il la prendra. 4 Et les principaux dirent au Roi : qu’on fasse mourir cet homme ; car par ce moyen il rend lâches les mains des hommes de guerre qui sont demeurés de reste dans cette ville, et les mains de tout le peuple, en leur disant de telles paroles ; parce que cet homme ne cherche point la prospérité de ce peuple, mais le mal. 5 Et le Roi Sédécias dit : voici, il est entre vos mains ; car le Roi ne peut rien par dessus vous. 6 Ils prirent donc Jérémie, et le jetèrent dans la fosse de Malkija, fils de Hammélec, laquelle était dans la cour de la prison, et ils descendirent Jérémie avec des cordes dans cette fosse où il n’y avait point d’eau, mais de la boue ; et ainsi Jérémie enfonça dans la boue. 7 Mais Hebed-mélec Cusien, Eunuque, qui était dans la maison du Roi, apprit qu’ils avaient mis Jérémie dans cette fosse ; et le Roi était assis à la porte de Benjamin. 8 Et Hebed-mélec sortit de la maison du Roi, et parla au Roi, en disant : 9 Ô Roi mon Seigneur ! ces hommes-là ont mal fait dans tout ce qu’ils ont fait contre Jérémie le Prophète, en le jetant dans la fosse, car il serait déjà mort de faim dans le lieu où il était, parce qu’il n’y a plus de pain dans la ville. 10 C’est pourquoi le Roi commanda à Hebed-mélec Cusien, en disant : prends d’ici trente hommes sous ta conduite, et fais remonter hors de la fosse Jérémie le Prophète, avant qu’il meure. 11 Hebed-mélec donc prit ces hommes sous sa conduite, et entra dans la maison du Roi au lieu qui est sous la Trésorerie, d’où il prit de vieux lambeaux et de vieux haillons, et les descendit avec des cordes à Jérémie dans la fosse ; 12 Et Hebed-mélec Cusien dit à Jérémie : mets ces vieux lambeaux et ces haillons sous les aisselles de tes bras, au dessous des cordes ; et Jérémie fit ainsi. 13 Ainsi ils tirèrent Jérémie dehors avec les cordes, et le firent remonter hors de la fosse ; et Jérémie demeura dans la cour de la prison. 14 Et le Roi Sédécias envoya, et fit amener vers lui Jérémie le Prophète à la troisième entrée qui était dans la maison de l’Eternel. Et le Roi dit à Jérémie : je vais te demander une chose, ne m’en cèle rien. 15 Et Jérémie répondit à Sédécias : quand je te l’aurai déclarée, n’est-il pas vrai que tu me feras mourir ? et quand je t’aurai donné conseil, tu ne m’écouteras point. 16 Alors le Roi Sédécias jura secrètement à Jérémie, en disant : l’Eternel est vivant, qui nous a fait cette âme-ci, que je ne te ferai point mourir, et que je ne te livrerai point entre les mains de ces gens-là qui cherchent ta vie. 17 Alors Jérémie dit à Sédécias : ainsi a dit l’Eternel, le Dieu des armées, le Dieu d’Israël : si tu sors volontairement pour aller vers les principaux du Roi de Babylone, ta vie te sera conservée, et cette ville ne sera point brûlée au feu, et tu vivras toi et ta maison. 18 Mais si tu ne sors pas vers les principaux du Roi de Babylone, cette ville sera livrée entre les mains des Caldéens, qui la brûleront au feu ; et tu n’échapperas point de leurs mains. 19 Et le Roi Sédécias dit à Jérémie : j’appréhende à cause des Juifs qui se sont rendus aux Caldéens, qu’on ne me livre entre leurs mains, et qu’ils ne se moquent de moi. 20 Et Jérémie lui répondit : on ne te livrera point à eux ; je te prie, écoute la voix de l’Eternel dans ce que je te dis, afin que tu t’en trouves bien, et que tu vives. 21 Que si tu refuses de sortir, voici ce que l’Eternel m’a fait voir, 22 C’est que, voici, toutes les femmes qui sont demeurées de reste dans la maison du Roi de Juda, seront menées dehors aux principaux du Roi de Babylone, et elles diront que ceux qui ne te prédisaient que paix, t’ont incité, et t’ont gagné ; tellement que tes pieds sont enfoncés dans la boue, s’étant reculés en arrière. 23 Ils s’en vont donc mener dehors aux Caldéens toutes tes femmes et tes enfants, et tu n’échapperas point de leurs mains, mais tu seras pris, pour être livré entre les mains du Roi de Babylone, et tu seras cause que cette ville sera brûlée au feu. 24 Alors Sédécias dit à Jérémie : que personne ne sache rien de ces paroles, et tu ne mourras point. 25 Et si les principaux entendent que je t’ai parlé, et qu’ils viennent vers toi, et te disent : déclare-nous maintenant ce que tu as dit au Roi, et ce que le Roi a dit, ne nous en cèle rien, et nous ne te ferons point mourir ; 26 Tu leur diras : j’ai présenté ma supplication devant le Roi, afin qu’il ne me fît point ramener dans la maison de Jéhonathan pour y mourir. 27 Tous les principaux donc vinrent vers Jérémie, et l’interrogèrent ; mais il leur fit un rapport conforme à toutes les paroles que le Roi lui avait commandé de dire ; et ils cessèrent de lui parler, car on n’avait rien su de cette affaire. 28 Ainsi Jérémie demeura dans la cour de la prison, jusqu’au jour que Jérusalem fut prise, et il y était lorsque Jérusalem fut prise.

Jeremia heitetään liejuiseen kaivoon. Hoviherra Ebed-Melek pelastaa hänet. Kuningas keskustelee vielä kerran profeetan kanssa.

1 *Jer. 20:1Mutta Sefatja, Mattanin poika, ja Gedalja, Pashurin poika, ja Juukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle sanoen: 2 *Jer. 21:9"Näin sanoo Herra: Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta joka menee kaldealaisten luo, se saa elää, pitää henkensä saaliinansa ja jää eloon. 3 *Jer. 32:3Näin sanoo Herra: Tämä kaupunki annetaan Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja hän valloittaa sen." 4 *Aam. 7:10Silloin päämiehet sanoivat kuninkaalle: "Tämä mies on kuolemalla rangaistava, sillä hän herpaisee niiden sotamiesten kädet, jotka ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja kaiken kansan kädet, kun hän heille puhuu tällaisia sanoja. Sillä ei tämä mies etsi tämän kansan menestystä, vaan onnettomuutta." 5 Kuningas Sidkia vastasi: "Katso, hän on teidän käsissänne. Sillä eihän kuningas voi mitään teitä vastaan." 6 *Jer. 37:16Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa; he laskivat Jeremian köysillä alas. Mutta kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.

7 Mutta etiopialainen Ebed-Melek, hoviherra, joka oli kuninkaan linnassa, kuuli, että he olivat panneet Jeremian kaivoon; mutta kuningas istui Benjaminin portissa. 8 Niin Ebed-Melek meni kuninkaan linnasta ja puhutteli kuningasta sanoen: 9 *Jer. 37:21"Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat pahoin tehneet kaikessa, mitä ovat tehneet profeetta Jeremialle: he ovat heittäneet hänet kaivoon, kuolemaan nälkään siihen paikkaansa." Sillä kaupungissa ei ollut enää leipää. 10 Silloin kuningas käski etiopialaista Ebed-Melekiä sanoen: "Ota mukaasi täältä kolmekymmentä miestä ja nosta profeetta Jeremia kaivosta, ennenkuin hän kuolee". 11 Ja Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaan linnaan, aarrekammion alla olevaan paikkaan, ja otti sieltä rikkinäisiä ja kuluneita vaateriepuja ja laski ne köysillä Jeremialle kaivoon. 12 Sitten etiopialainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: "Pane nämä rikkinäiset ja kuluneet vaaterievut kainaloihisi köytten alle", ja Jeremia teki niin. 13 Sitten he vetivät Jeremian köysillä ylös ja nostivat hänet kaivosta. Ja Jeremia jäi vankilan pihaan.

14 Mutta kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian tykönsä Herran temppelin kolmanteen sisäänkäytävään. Ja kuningas sanoi Jeremialle: "Minä kysyn sinulta jotakin; älä salaa minulta mitään". 15 Mutta Jeremia vastasi Sidkialle: "Jos minä sinulle jotakin ilmoitan, niin sinähän surmautat minut. Ja jos minä sinua neuvon, et sinä minua kuule." 16 Silloin kuningas Sidkia vannoi salaa Jeremialle sanoen: "Niin totta kuin Herra elää, joka on luonut tämän meidän elämämme: minä en sinua surmauta enkä jätä sinua näiden miesten käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi". 17 Silloin Jeremia sanoi Sidkialle: "Näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos sinä menet Baabelin kuninkaan päämiesten tykö, niin sinun henkesi säilyy, eikä tätä kaupunkia tulella polteta, ja sinä ja sinun huoneesi saatte elää. 18 Mutta jos sinä et mene Baabelin kuninkaan päämiesten tykö, niin tämä kaupunki annetaan kaldealaisten käsiin, ja he polttavat sen tulella, etkä sinäkään pelastu heidän käsistänsä." 19 Silloin kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: "Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle, pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä ja he pitävät minua pilkkanansa". 20 Mutta Jeremia sanoi: "Ei jätetä. Kuule vain Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin, ja sinun henkesi säilyy. 21 Mutta jos sinä et tahdo mennä, niin tämä on se sana, jonka Herra on minulle näyttänyt: 22 *Obad. v. 7Katso, kaikki naiset, jotka ovat jäljellä Juudan kuninkaan linnassa, viedään Baabelin kuninkaan päämiesten luokse, ja katso, he sanovat:

'Sinun ystäväsi ovat sinut viekoitelleet

ja saaneet sinut valtaansa;

sinun jalkasi vajosivat liejuun —

he vetäytyivät pois'.

23 *Jer. 32:4; Jer. 34:2Ja kaikki sinun vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisten luokse, etkä sinä pelastu näiden käsistä, vaan Baabelin kuninkaan käsi tarttuu sinuun, ja sinä saatat tämän kaupungin tulella poltettavaksi."

24 Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: "Älköön kukaan saako tietää tästä puhelusta, muutoin sinä kuolet. 25 Mutta jos päämiehet kuulevat, että minä olen puhunut sinun kanssasi, ja tulevat sinun luoksesi ja sanovat sinulle: 'Ilmoita meille, mitä olet puhunut kuninkaalle ja mitä kuningas on puhunut sinulle — älä salaa sitä meiltä, muutoin me surmaamme sinut' — 26 *Jer. 37:20niin sano heille: 'Minä annoin rukoukseni langeta kuninkaan eteen, ettei hän lähettäisi minua takaisin Joonatanin taloon, kuolemaan sinne'."

27 Ja kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian tykö ja kysyivät häneltä, ja hän ilmoitti heille kaiken, mitä kuningas oli käskenyt hänen ilmoittaa. Niin he jättivät hänet rauhaan, sillä asiasta ei oltu mitään kuultu. 28 Ja Jeremia jäi olemaan vankilan pihassa siihen päivään asti, jona Jerusalem valloitettiin.