2 Samuel 24

David fait dénombrer son peuple. Est puni par le Fléau de la peste.

1 Or la colère de l’Eternel s’embrasa encore contre Israël ; parce que David fut incité contr’eux à dire : Va, dénombre Israël et Juda. 2 Le Roi donc dit à Joab, chef de l’armée, lequel il avait avec soi : Passe maintenant par toutes les Tribus d’Israël, depuis Dan jusqu’à Beersébah, et dénombre le peuple, afin que j’en sache le nombre. 3 Mais Joab répondit au Roi : Que l’Eternel ton Dieu veuille augmenter ton peuple autant, et cent fois autant qu’il est maintenant ; et que les yeux du Roi mon Seigneur le voient ! mais pourquoi le Roi mon Seigneur prend-il plaisir à cela ? 4 Néanmoins la parole du Roi l’emporta sur Joab, et sur les Chefs de l’armée ; et Joab et les chefs de l’armée sortirent de la présence du Roi pour dénombrer le peuple, savoir Israël. 5 Ils passèrent donc le Jourdain, et se campèrent en Haroher, à main droite de la ville, qui est au milieu du torrent de Gad, et vers Jahzer. 6 Et ils vinrent en Galaad, et dans la terre de ceux qui habitent au bas pays d’Hodsi, et vinrent à Dan-Jahan, et ensuite aux environs de Sidon. 7 Et ils vinrent jusqu’à la forteresse de Tsor, et dans toutes les villes des Héviens, et des Cananéens, et sortirent vers le Midi de Juda à Beersébah. 8 Ainsi ils traversèrent tout le pays, et revinrent à Jérusalem au bout de neuf mois et vingt jours. 9 Et Joab donna au Roi le rolle du dénombrement du peuple ; et il y eut de ceux d’Israël huit cent mille hommes de guerre tirant l’épée, et de ceux de Juda cinq cent mille hommes. 10 Alors David fut touché en son coeur, après qu’il eut fait ainsi dénombrer le peuple ; et David dit à l’Eternel : J’ai commis un grand péché en faisant cela, mais, je te prie, ô Eternel ! pardonne l’iniquité de ton serviteur ; car j’ai agi très-follement. 11 Après cela David se leva dès le matin, et la parole de l’Eternel fut adressée à Gad le Prophète, qui était le Voyant de David, en disant : 12 Va, et dis à David : Ainsi a dit l’Eternel : J’apporte trois choses contre toi ; choisis l’une des trois, afin que je te la fasse. 13 Gad vint donc vers David, et lui fit entendre cela en disant : Que veux-tu qui t’arrive : ou sept ans de famine sur ton pays ; ou que durant trois mois tu fuies devant tes ennemis, et qu’ils te poursuivent ; ou que durant trois jours la mortalité soit en ton pays ? Avises-y maintenant, et regarde ce que tu veux que je réponde à celui qui m’a envoyé. 14 Et David répondit à Gad : Je suis dans une très-grande angoisse. Je te prie que nous tombions entre les mains de l’Eternel, car ses compassions sont en grand nombre ; et que je ne tombe point entre les mains des hommes. 15 L’Eternel donc envoya la mortalité en Israël, depuis le matin jusqu’au temps de l’assignation ; et il mourut du peuple depuis Dan jusqu’à Beersébah, soixante-dix mille hommes. 16 Mais quand l’Ange eut étendu sa main sur Jérusalem pour la ravager, l’Eternel se repentit de ce mal-là et dit à l’Ange qui faisait le dégât parmi le peuple : C’est assez, retire à cette heure ta main. Or l’Ange de l’Eternel était auprès de l’aire d’Arauna Jébusien. 17 Car David voyant l’Ange qui frappait le peuple, parla à l’Eternel, et dit : Voici, c’est moi qui ai péché, c’est moi qui ai commis l’iniquité, mais ces brebis qu’ont-elles fait ? Je te prie que ta main soit contre moi, et contre la maison de mon père. 18 Et en ce jour-là Gad vint vers David, et lui dit : Monte, et dresse un autel à l’Eternel dans l’aire d’Arauna Jébusien. 19 Et David monta selon la parole de Gad, ainsi que l’Eternel l’avait commandé. 20 Et Arauna regarda, et vit le Roi, et ses serviteurs qui venaient vers lui ; et ainsi Arauna sortit, et se prosterna devant le Roi, le visage contre terre. 21 Et Arauna dit : Pour quel sujet le Roi mon Seigneur vient-il vers son serviteur ? Et David répondit : Pour acheter ton aire, et y bâtir un autel à l’Eternel, afin que cette plaie soit arrêtée de dessus le peuple. 22 Et Arauna dit à David : Que le Roi mon Seigneur prenne et offre ce qu’il lui plaira. Voilà des boeufs pour l’holocauste, et des chariots, et un attelage de boeufs au lieu de bois. 23 Arauna donna tout cela au Roi comme un Roi. Et Arauna dit au Roi : L’Eternel ton Dieu veuille t’avoir pour agréable ! 24 Et le Roi répondit à Arauna : Non, mais je l’achèterai de toi pour un certain prix, et je n’offrirai point à l’Eternel mon Dieu des holocaustes qui ne me coûtent rien. Ainsi David acheta l’aire, et il acheta aussi les boeufs cinquante sicles d’argent. 25 Puis David bâtit là un autel à l’Eternel, et offrit des holocaustes et des sacrifices de prospérités ; et l’Eternel fut apaisé envers le pays, et la plaie fut arrêtée en Israël.

Väenlasku. Rutto. Daavid rakentaa alttarin Araunan puimatantereelle.

1 *1. Aik. 21:1Mutta Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: "Mene ja laske Israel ja Juuda". 2 *2. Moos. 30:12; Tuom. 20:1Niin kuningas sanoi Jooabille, sotajoukon päällikölle, joka oli hänen luonaan: "Kiertele kaikki Israelin sukukunnat Daanista Beersebaan asti, ja pitäkää kansan katselmus, että minä saisin tietää kansan lukumäärän". 3 Jooab vastasi kuninkaalle: "Herra, sinun Jumalasi, lisätköön kansan, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi, ja saakoon herrani, kuningas, nähdä sen omin silmin. Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa sellaista?" 4 Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia ja sotapäällikköjä; niin Jooab ja sotapäälliköt lähtivät kuninkaan luota pitämään Israelin kansan katselmusta.

5 *5. Moos. 2:36; Joos. 13:16Ja he menivät Jordanin yli ja leiriytyivät Aroeriin, oikealle puolelle jokilaakson keskikohdalla olevaa kaupunkia, Gaadiin ja Jaeseriin päin. 6 Sitten he tulivat Gileadiin ja Tahtim-Hodsin maahan; sitten he tulivat Daan-Jaaniin ja sieltä ympäri Siidoniin. 7 Sitten he tulivat Tyyron linnoitukseen ja kaikkiin hivviläisten ja kanaanilaisten kaupunkeihin ja menivät sieltä Juudan Etelämaahan Beersebaan asti. 8 Ja kun he olivat kierrelleet koko maan, tulivat he yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua takaisin Jerusalemiin. 9 *1. Aik. 27:24Ja Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän: Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä.

10 *2. Sam. 12:13Mutta Daavidin omatunto soimasi häntä, sittenkuin hän oli laskenut kansan, ja Daavid sanoi Herralle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi". 11 *1. Sam. 9:9; 1. Sam. 22:5Ja kun Daavid aamulla nousi, oli profeetta Gaadille, Daavidin näkijälle, tullut tämä Herran sana: 12 "Mene ja puhu Daavidille: Näin sanoo Herra: Kolme ehtoa minä asetan sinun eteesi; valitse yksi niistä, niin minä teen sen sinulle". 13 *Jer. 29:17; Hes. 6:11Niin Gaad meni Daavidin tykö, ilmoitti ja sanoi hänelle: "Tuleeko nälkä seitsemäksi vuodeksi sinun maahasi, vai pakenetko sinä kolme kuukautta vihollisiasi, jotka ajavat sinua takaa, vai tuleeko rutto sinun maahasi kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja katso, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti." 14 Daavid vastasi Gaadille: "Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta." 15 Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, aamusta alkaen määrättyyn aikaan asti; ja kansaa kuoli Daanista Beersebaan asti seitsemänkymmentä tuhatta miestä. 16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen, katui Herra sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa tuhosi: "Jo riittää; laske kätesi alas". Ja Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona.

17 *4. Moos. 16:22Mutta nähdessään enkelin surmaavan kansaa sanoi Daavid Herralle: "Katso, minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin; mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen."

18 Ja Gaad tuli Daavidin tykö samana päivänä ja sanoi hänelle: "Mene ja pystytä Herralle alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle".

19 Niin Daavid meni, Gaadin sanan ja Herran käskyn mukaan. 20 Mutta kun Arauna katsahti ulos ja näki kuninkaan palvelijoineen tulevan luoksensa, meni hän ulos ja kumartui kasvoillensa maahan kuninkaan eteen. 21 Ja Arauna sanoi: "Miksi herrani, kuningas, tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatantereen, rakentaakseni Herralle alttarin, että vitsaus taukoaisi kansasta". 22 Arauna sanoi Daavidille: "Herrani, kuningas, ottakoon ja uhratkoon, mitä hyväksi näkee. Katso, tässä on härät polttouhriksi ja puimaäkeet sekä härkien valjaat haloiksi. 23 Tämän kaiken, kuningas, Arauna antaa kuninkaalle." Ja Arauna sanoi kuninkaalle: "Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinulle suosiollinen". 24 Mutta kuningas sanoi Araunalle: "Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta, sillä minä en uhraa Herralleni, Jumalalleni, ilmaiseksi saatuja polttouhreja". Niin Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä. 25 *1. Aik. 22:1; 2. Aik. 3:1Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja. Niin Herra leppyi maalle, ja vitsaus taukosi Israelista.