2 Samuel 15

Ambition et conspiration d’Absalom.

1 Or il arriva après cela qu’Absalom se pourvut de chariots, et de chevaux ; et il avait cinquante archers qui marchaient devant lui. 2 Et Absalom se levait le matin, et se tenait à côté du chemin qui allait vers la porte ; et s’il y avait quelqu’un qui eût quelque affaire, pour laquelle il fallût aller vers le Roi afin de demander justice, Absalom l’appelait, et lui disait : De quelle ville es-tu ? et il répondait : Ton serviteur est d’une telle Tribu d’Israël. 3 Et Absalom lui disait : Regarde, ta cause est bonne et droite ; mais tu n’as personne qui ait ordre du Roi de t’entendre. 4 Absalom disait encore : Oh ! que ne m’établit-on pour juge dans le pays ! et tout homme qui aurait des procès, et qui aurait droit, viendrait vers moi, et je lui ferais justice. 5 Il arrivait aussi que quand quelqu’un s’approchait de lui pour se prosterner devant lui, il lui tendait sa main, et le prenait, et le baisait. 6 Absalom en faisait ainsi à tous ceux d’Israël qui venaient vers le Roi pour avoir justice ; et Absalom gagnait les coeurs de ceux d’Israël. 7 Et il arriva au bout de quarante ans, qu’Absalom dit au Roi : Je te prie que je m’en aille à Hébron pour m’acquitter de mon voeu que j’ai voué à l’Eternel. 8 Car quand ton serviteur demeurait à Guesur en Syrie, il fit un voeu, en disant : Si l’Eternel me ramène pour être en repos à Jérusalem, j’en témoignerai ma reconnaissance à l’Eternel. 9 Et le Roi lui répondit : Va en paix. Il se leva donc et s’en alla à Hébron. 10 Or Absalom avait envoyé dans toutes les Tribus d’Israël des gens apostés, pour dire : Aussitôt que vous aurez entendu le son de la trompette, dites : Absalom est établi Roi à Hébron. 11 Et deux cents hommes de Jérusalem qui avaient été invités, s’en allèrent avec Absalom, et ils y allaient dans la simplicité de leur cœur, ne sachant rien de cette affaire. 12 Absalom envoya aussi appeler, quand il offrait ses sacrifices, Achithophel Guilonite, conseiller de David, de sa ville de Guilo ; et la conjuration devint plus puissante, parce que le peuple allait en augmentant avec Absalom. 13 Alors il vint à David un messager, qui lui dit : Tous ceux d’Israël ont leur coeur tourné vers Absalom. 14 Et David dit à tous ses serviteurs qui étaient avec lui à Jérusalem : Levez-vous, et fuyons ; car nous ne saurions échapper devant Absalom. Hâtez-vous d’aller, de peur qu’il ne se hâte, qu’il ne nous atteigne, qu’il ne fasse venir le mal sur nous, et qu’il ne frappe la ville au tranchant de l’épée. 15 Et les serviteurs du Roi répondirent au Roi : Tes serviteurs sont prêts à faire tout ce que le Roi notre Seigneur trouvera bon. 16 Le Roi donc sortit, et toute sa maison le suivait ; mais le Roi laissa dix femmes, qui étaient ses concubines, pour garder la maison. 17 Le Roi donc sortit, et tout le peuple le suivait ; et ils s’arrêtèrent en un lieu éloigné. 18 Et tous ses serviteurs marchaient à côté de lui ; et tous les Kéréthiens, et tous les Péléthiens, et tous les Guittiens, qui étaient six cents hommes venus de Gath, pour être à sa suite, marchaient devant le Roi. 19 Mais le Roi dit à Ittaï, Guittien : Pourquoi viendrais-tu aussi avec nous ? retourne-t’en, et demeure avec le Roi ; car tu es étranger, et même tu vas retourner bientôt en ton lieu. 20 Tu ne fais que de venir ; et te ferais-je aujourd’hui aller errant çà et là avec nous ? car quant à moi, je m’en vais où je pourrai ; retourne-t’en et remène tes frères ; que la gratuité et la vérité soient avec toi. 21 Mais Ittaï répondit au Roi, en disant : L’Eternel est vivant, et le Roi mon Seigneur vit, qu’en quelque lieu où le Roi mon Seigneur sera, soit à la mort, soit à la vie, ton serviteur y sera aussi. 22 David donc dit à Ittaï : Viens, et marche. Alors Ittaï Guittien marcha avec tous ses gens, et tous ses petits enfants qui étaient avec lui. 23 Et tout le pays pleurait à grands cris, et tout le peuple passait plus avant ; puis le Roi passa le torrent de Cédron, et tout le peuple passa vis-à-vis du chemin tirant vers le désert ; 24 Là aussi était Tsadok avec tous les Lévites qui portaient l’Arche de l’alliance de Dieu, et ils posèrent là l’Arche de Dieu ; et Abiathar monta pendant que tout le peuple achevait de sortir de la ville. 25 Et le Roi dit à Tsadok : Reporte l’Arche de Dieu dans la ville ; si j’ai trouvé grâce devant l’Eternel il me ramènera, et me la fera voir, avec son Tabernacle. 26 Que s’il me dit ainsi : Je ne prends point de plaisir en toi ; me voici, qu’il fasse de moi ce qu’il lui semblera bon. 27 Le Roi dit encore au Sacrificateur Tsadok : N’es-tu pas le Voyant ? retourne-t’en en paix à la ville, et Ahimahats ton fils, et Jonathan fils d’Abiathar, vos deux fils avec vous. 28 Regardez, je m’en vais demeurer dans les campagnes du désert, jusqu’à ce qu’on vienne m’apporter des nouvelles de votre part. 29 Tsadok donc et Abiathar reportèrent l’Arche de Dieu à Jérusalem, et demeurèrent là. 30 Et David montait par la montée des oliviers, et en montant il pleurait, et il avait la tête couverte, et marchait nu-pieds ; tout le peuple aussi qui était avec lui, montait chacun ayant sa tête couverte, et en montant ils pleuraient. 31 Alors on fit ce rapport à David, et on lui dit : Achithophel est parmi ceux qui ont conjuré avec Absalom. Et David dit : Je te prie, ô Eternel ! assoli le conseil d’Achithophel. 32 Et il arriva que quand David fut venu jusqu’au sommet de la montagne, là où il se prosterna devant Dieu, voici Cusaï Arkite, vint au devant de lui, ayant ses habits déchirés, et de la terre sur sa tête. 33 Et David lui dit : Tu me seras à charge, si tu passes plus avant avec moi. 34 Mais si tu t’en retournes à la ville, et si tu dis à Absalom : Ô Roi ! je serai ton serviteur, et comme j’ai été dès longtemps serviteur de ton père, je serai maintenant ton serviteur, tu dissiperas le conseil d’Achithophel. 35 Et les Sacrificateurs Tsadok et Abiathar ne seront-ils pas là avec toi ? de sorte que tout ce que tu auras entendu de la maison du Roi, tu le rapporteras aux Sacrificateurs Tsadok et Abiathar. 36 Voici leurs deux fils, Ahimahats fils de Tsadok, et Jonathan fils d’Abiathar, sont là avec eux ; vous m’apprendrez par eux tout ce que vous aurez entendu. 37 Ainsi Cusaï l’intime ami de David retourna dans la ville, et Absalom vint à Jérusalem.

Absalom tekee kapinan. Daavid poistuu Jerusalemista.

1 *1. Kun. 1:5Mutta sitten tapahtui, että Absalom hankki itsellensä vaunut ja hevoset sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellänsä. 2 Ja Absalomilla oli tapana asettua varhain aamulla sen tien viereen, joka vei portille; ja kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, kutsui Absalom hänet ja kysyi: "Mistä kaupungista sinä olet?" Kun tämä vastasi: "Palvelijasi on siitä tai siitä Israelin sukukunnasta", 3 sanoi Absalom hänelle: "Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka sinua kuulisi". 4 Ja Absalom sanoi vielä: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja minä antaisin hänelle oikeuden." 5 Ja kun joku lähestyi kumartaaksensa häntä, ojensi hän kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä. 6 Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Ja niin Absalom varasti Israelin miesten sydämet.

7 Neljän vuoden kuluttua sanoi Absalom kerran kuninkaalle: "Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen Herralle tehnyt. 8 *1. Moos. 28:20; 2. Sam. 13:37Sillä asuessani Gesurissa, Aramissa, sinun palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: 'Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, niin minä palvelen Herraa'." 9 Kuningas sanoi hänelle: "Mene rauhassa". Niin hän nousi ja meni Hebroniin. 10 Mutta Absalom lähetti vakoojia kaikkiin Israelin sukukuntiin ja sanoi: "Kun kuulette pasunan äänen, niin sanokaa: 'Absalom on tullut kuninkaaksi Hebronissa'". 11 Ja Absalomin kanssa oli Jerusalemista kutsuvieraina mennyt kaksisataa miestä, jotka menivät sinne aivan viattomina, tietämättä mitään koko asiasta. 12 *1. Aik. 27:33Ja Absalom lähetti myös, sillä aikaa kun uhrasi teurasuhrejaan, noutamaan giilolaisen Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan, hänen kaupungistaan Giilosta. Ja salaliitto vahvistui, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle.

13 Niin tultiin Daavidin luo ja ilmoitettiin: "Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle". 14 *Ps. 3:1Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoillensa, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: "Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muuta pelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää kiiruusti, ettei hän äkkiä saavuttaisi meitä ja saattaisi onnettomuutta meille ja surmaisi kaupungin asukkaita miekan terällä." 15 Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: "Tehtäköön aivan niinkuin herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme sinun palvelijoitasi." 16 Ja kuningas lähti, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä; kuitenkin jätti kuningas kymmenen sivuvaimoaan jäljelle vartioimaan linnaa. 17 Niin kuningas lähti, ja kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle 18 *2. Sam. 8:18kaikkien hänen palvelijainsa kulkiessa hänen ohitsensa. Myös kaikki kreetit ja pleetit sekä kaikki gatilaiset, kuusisataa miestä, jotka olivat tulleet hänen jäljessään Gatista, kulkivat kuninkaan ohitse. 19 Niin kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: "Miksi sinäkin tulet meidän kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet vieras, vieläpä maanpaossa kotoasi. 20 Eilen sinä tulit; ottaisinko minä jo tänä päivänä sinut harhailemaan meidän kanssamme matkallamme, kun minä itsekin menen, minne menenkin? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus sinulle!" 21 *Ruut 1:16Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: missä paikassa herrani, kuningas, on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi". 22 Daavid sanoi Ittaille: "Tule sitten ja kulje minun ohitseni". Niin gatilainen Ittai kulki ohitse ja kaikki hänen miehensä ja kaikki vaimot ja lapset, jotka olivat hänen kanssaan.

23 *Joh. 18:1Ja koko maa itki ääneen, kun kaikki väki kulki ohitse. Ja kun kuningas oli kulkemassa Kidronin laakson poikki, kaiken väen kulkiessa erämaan tielle päin, 24 niin katso, siinä oli myös Saadok ynnä hänen kanssaan kaikki leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkia. Mutta he laskivat Jumalan arkin maahan, ja Ebjatar uhrasi, kunnes kaikki väki kaupungista oli ehtinyt kulkea ohitse. 25 *Ps. 27:4Niin kuningas sanoi Saadokille: "Vie Jumalan arkki takaisin kaupunkiin. Jos minä saan armon Herran silmien edessä, tuo hän minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja hänen asumuksensa. 26 *1. Sam. 3:18; 2. Sam. 10:12Mutta jos hän sanoo näin: 'Minä en ole mielistynyt sinuun', niin katso, hän tehköön minulle, minkä hyväksi näkee." 27 *1. Sam. 9:9; 2. Sam. 17:17Ja kuningas sanoi pappi Saadokille: "Sinähän olet näkijä; palaa rauhassa kaupunkiin, sinä ja sinun poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poika Joonatan, molemmat poikanne, teidän kanssanne. 28 Katsokaa, minä viivyn kahlauspaikoissa erämaassa, kunnes teiltä tulee sana minun tiedokseni." 29 Niin Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan arkin takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne. 30 *2. Sam. 19:4; Est. 6:12; Jer. 14:3Mutta Daavid kulki itkien Öljymäkeä ylös, pää peitettynä ja paljain jaloin. Ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssansa, oli myös peittänyt päänsä, ja he kulkivat itkien lakkaamatta. 31 *Job 5:12Ja kun Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, sanoi Daavid: "Herra, käännä Ahitofelin neuvo hulluudeksi". 32 Kun sitten Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa Jumalaa rukoiltiin, tuli arkilainen Huusai häntä vastaan, ihokas reväistynä ja multaa pään päällä. 33 Daavid sanoi hänelle: "Jos sinä tulet minun kanssani, niin olet minulle vain kuormaksi. 34 *2. Sam. 17:6Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: 'Minä tahdon olla sinun palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut sinun isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi', niin voit olla minulle avuksi tekemällä Ahitofelin neuvon tyhjäksi. 35 Siellähän ovat sinun kanssasi myöskin papit, Saadok ja Ebjatar; kaikki, mitä kuulet kuninkaan linnasta, ilmoita papeille, Saadokille ja Ebjatarille. 36 Katso, heillä on siellä mukanaan myös molemmat poikansa, Saadokilla Ahimaas ja Ebjatarilla Joonatan; näiden kautta voitte lähettää minulle tiedon kaikesta, mitä kuulette." 37 *1. Aik. 27:33Niin Huusai, Daavidin ystävä, meni kaupunkiin, juuri kun Absalom tuli Jerusalemiin.