2 Samuel 14

Enigme de la femme Tékohite. Absalom rappelé.

1 Alors Joab, fils de Tséruja, connaissant que le coeur du Roi était pour Absalom, 2 Envoya à Tékoah, et fit venir de là une femme sage, à laquelle il dit : Je te prie, fais semblant de lamenter, et te vêts maintenant des habits de deuil, et ne t’oins point d’huile, mais sois comme une femme qui depuis longtemps se lamente pour un mort. 3 Et entre vers le Roi, et tiens lui ces discours ; car Joab lui mit en la bouche ce qu’elle devait dire. 4 La femme Tékohite donc parla au Roi, et s’inclina sur son visage en terre, et se prosterna, et dit : Ô Roi ! aide-moi. 5 Et le Roi lui dit : Qu’as-tu ? Et elle répondit : Certes je suis une femme veuve, et mon mari est mort. 6 Or ta servante avait deux fils, qui se sont querellés dans les champs, et il n’y avait personne qui les séparât ; ainsi l’un a frappé l’autre, et l’a tué. 7 Et voici, toute la famille s’est élevée contre ta servante, en disant : Donne-nous celui qui a frappé son frère, afin que nous le mettions à mort, à cause de la vie de son frère qu’il a tué ; et que nous exterminions même l’héritier ; et ils veulent ainsi éteindre le charbon vif qui m’est resté, afin qu’ils ne laissent point de nom à mon mari, et qu’ils ne me laissent aucun de reste sur la terre. 8 Le Roi dit à la femme : Va-t’en en ta maison, et je donnerai mes ordres en ta faveur. 9 Alors la femme Tékohite dit au Roi : Mon Seigneur et mon Roi ! que l’iniquité soit sur moi et sur la maison de mon père, et que le Roi et son trône en soient innocents. 10 Et le Roi répondit : Amène-moi celui qui parlera contre toi, et jamais il ne lui arrivera de te toucher. 11 Et elle dit : Je te prie que le Roi se souvienne de l’Eternel son Dieu, afin qu’il ne laisse point augmenter le nombre des garants du sang pour perdre mon fils, et qu’on ne l’extermine point. Et il répondit : L’Eternel est vivant, si un seul des cheveux de ton fils tombe à terre. 12 Et la femme dit : Je te prie que ta servante dise un mot au Roi mon Seigneur ; et il répondit : Parle. 13 Et la femme dit : Mais pourquoi as-tu pensé une chose comme celle-ci contre le peuple de Dieu ? car le Roi en tenant ce discours ne se condamne-t-il point comme étant dans le même cas, en ce qu’il ne fait point retourner celui qu’il a banni ? 14 Car certainement nous mourrons, et nous sommes semblables aux eaux qui s’écoulent sur la terre, lesquelles on ne ramasse point. Or Dieu ne lui a point ôté la vie, mais il a trouvé un moyen pour ne rejeter point loin de lui celui qui a été rejeté. 15 Et maintenant je suis venue pour tenir ce discours au Roi mon Seigneur, parce que le peuple m’a épouvantée ; et ta servante a dit : Je parlerai maintenant au Roi, peut-être que le Roi fera ce que sa servante lui dira. 16 Si donc le Roi écoute sa servante pour la délivrer de la main de celui qui veut nous exterminer de l’héritage de Dieu, moi et mon fils ; 17 Ta servante disait : Que maintenant la parole du Roi mon Seigneur nous apporte du repos ; car le Roi mon Seigneur est comme un Ange de Dieu, pour connaître le bien et le mal ; que donc l’Eternel ton Dieu soit avec toi. 18 Et le Roi répondit, et dit à la femme : Je te prie ne me cache rien de ce que je te vais demander. Et la femme dit : Je prie que le Roi mon Seigneur parle. 19 Et le Roi dit : N’est-ce pas Joab qui te fait faire tout ceci ? Et la femme répondit, et dit : Ton âme vit, ô mon Seigneur ! qu’on ne saurait biaiser ni à droite ni à gauche sur tout ce que le Roi mon Seigneur a dit, puisqu’il est vrai que ton serviteur Joab me l’a commandé, et a lui-même mis dans la bouche de ta servante toutes ces paroles. 20 C’est ton serviteur Joab qui a fait que j’ai ainsi tourné ce discours ; mais mon Seigneur est sage comme un Ange de Dieu, pour savoir tout ce qui se passe sur la terre. 21 Alors le Roi dit à Joab : Voici maintenant ; c’est toi qui as conduit cette affaire ; va-t’en donc, et fais revenir le jeune homme Absalom. 22 Et Joab s’inclina sur son visage en terre, et se prosterna, et bénit le Roi. Et Joab dit : Aujourd’hui ton serviteur a connu qu’il a trouvé grâce devant toi, ô Roi mon Seigneur ! car le Roi a fait ce que son serviteur lui a dit. 23 Joab donc se leva et s’en alla à Guesur, et ramena Absalom à Jérusalem. 24 Et le Roi dit : Qu’il se retire en sa maison, et qu’il ne voie point ma face ; et ainsi Absalom se retira en sa maison, et ne vit point la face du Roi. 25 Or il n’y avait point d’homme en tout Israël qui fût si beau qu’Absalom, pour faire estime de sa beauté ; depuis la plante des pieds jusqu’au sommet de la tête il n’y avait point en lui de défaut. 26 Et quand il faisait couper ses cheveux, or il arrivait tous les ans qu’il les faisait couper, parce qu’ils lui étaient à charge, il pesait les cheveux de sa tête, qui pesaient deux cents sicles au poids du Roi. 27 Et il naquit à Absalom trois fils, et une fille, qui avait nom Tamar, et qui était une très-belle femme. 28 Et Absalom demeura deux ans entiers à Jérusalem sans voir la face du Roi. 29 C’est pourquoi Absalom manda à Joab qu’il vînt vers lui, pour l’envoyer vers le Roi ; mais il ne voulut point aller vers lui. Il le manda encore pour la seconde fois ; mais il ne voulut point venir. 30 Alors Absalom dit à ses serviteurs : Vous voyez là le champ de Joab qui est auprès du mien, il y a de l’orge, allez et mettez-y le feu. Et les serviteurs d’Absalom mirent le feu à ce champ. 31 Alors Joab se leva et vint vers Absalom dans sa maison ; et lui dit : Pourquoi tes serviteurs ont-ils mis le feu à mon champ ? 32 Et Absalom répondit à Joab : Voici, je t’ai envoyé dire : Viens ici, et je t’enverrai vers le Roi, et tu lui diras : Pourquoi suis-je venu de Guesur ? il vaudrait mieux que j’y fusse encore. Maintenant donc que je voie la face du Roi ; et s’il y a de l’iniquité en moi, qu’il me fasse mourir. 33 Joab vint donc vers le Roi, et lui fit ce rapport ; et le Roi appela Absalom, lequel vint vers lui, et se prosterna le visage en terre devant le Roi ; et le Roi baisa Absalom.

Tekoalainen vaimo puhuttelee Daavidia. Absalom armahdetaan.

1 Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen, 2 lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taitavan vaimon ja sanoi hänelle: "Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole niinkuin vaimo, joka jo kauan on surrut vainajaa. 3 Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin." Ja Jooab pani sanat hänen suuhunsa. 4 Niin tekoalainen vaimo meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoillensa maahan ja osoitti kunnioitusta ja sanoi: "Auta, kuningas!" 5 Kuningas sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" Hän vastasi: "Totisesti, minä olen leskivaimo; mieheni on kuollut. 6 Ja sinun palvelijattarellasi oli kaksi poikaa; he tulivat riitaan keskenänsä kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut heidän välinsä, ja niin toinen löi toisen kuoliaaksi. 7 *5. Moos. 19:11Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tänne veljensä surmaaja, että me otamme häneltä hengen hänen tapetun veljensä hengestä ja niin hävitämme perillisenkin'. Niin he sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle." 8 Kuningas sanoi vaimolle: "Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta". 9 Mutta tekoalainen vaimo sanoi kuninkaalle: "Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa". 10 Kuningas sanoi: "Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle niin, ja hän ei enää sinuun koske". 11 *4. Moos. 35:10; 5. Moos. 19:2; Joos. 20:1Vaimo sanoi: "Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei minun poikaani tuhottaisi". Silloin hän sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan". 12 Mutta vaimo sanoi: "Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni, kuninkaalle". Hän vastasi: "Puhu". 13 Vaimo sanoi: "Miksi sinä ajattelet tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kuningas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi. 14 *Ps. 89:49; Hes. 18:23,32Mehän kuolemme ja olemme niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyljätty joutuisi hänestä erotetuksi. 15 Sentähden minä tulin nyt puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään; silloin ajatteli palvelijattaresi: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan. 16 Niin, kuningas on kuuleva ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että minun poikani Jumalan perintöosasta. 17 *2. Sam. 19:27Ja palvelijattaresi ajatteli: minun herrani, kuninkaan, sana on rauhoittava minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelin kaltainen, niin että hän kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra, sinun Jumalasi, olkoon sinun kanssasi."

18 Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: "Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn". Vaimo sanoi: "Herrani, kuningas, puhukoon". 19 Kuningas kysyi: "Eikö Jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?" Vaimo vastasi ja sanoi: "Niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. Niin, sinun palvelijasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun. 20 Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab näin tehnyt; mutta herrani on viisas niinkuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu."

21 Silloin kuningas sanoi Jooabille: "Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom". 22 Niin Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Ja Jooab sanoi: "Nyt palvelijasi tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan". 23 *2. Sam. 13:27Sitten Jooab nousi ja meni Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin. 24 Mutta kuningas sanoi: "Hän siirtyköön omaan taloonsa, mutta älköön tulko minun kasvojeni eteen". Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa, mutta ei tullut kuninkaan kasvojen eteen.

25 Mutta koko Israelissa ei ollut yhtään niin kaunista miestä kuin Absalom, eikä ketään niin ylisteltyä: kantapäästä kiireeseen asti ei ollut hänessä yhtään virheä. 26 Ja kun hän ajatti hiuksensa — aina vuoden kuluttua hän ajatti ne, sillä ne tulivat hänelle niin raskaiksi, että hänen täytyi ne ajattaa — niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sekeliä kuninkaan painoa. 27 *2. Sam. 18:18Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar; hän oli kaunis nainen.

28 Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa, tulematta kuninkaan kasvojen eteen. 29 Ja Absalom lähetti sanan Jooabille lähettääkseen hänet kuninkaan luo; mutta tämä ei tahtonut tulla hänen luokseen. Ja hän lähetti vielä toisen kerran, mutta hän ei tahtonut tulla. 30 Silloin hän sanoi palvelijoillensa: "Katsokaa, Jooabin maapalsta on minun maapalstani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa; menkää ja sytyttäkää se palamaan". Ja Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan palamaan. 31 Niin Jooab nousi ja meni Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: "Miksi sinun palvelijasi ovat sytyttäneet palamaan maapalstan, joka on minun omani?" 32 Absalom vastasi Jooabille: "Katso, minä lähetin sinulle sanan: Tule tänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo sanomaan: Mitä varten minä olen tullut kotiin Gesurista? Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon tulla kuninkaan kasvojen eteen; ja jos minussa on vääryys, niin surmatkoon hän minut." 33 Silloin Jooab meni kuninkaan tykö ja kertoi hänelle tämän. Ja hän kutsui Absalomin, ja tämä tuli kuninkaan tykö ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen. Ja kuningas suuteli Absalomia.