2 Samuel 17

Conseil d’Achithophel rejeté. Désespoir d’Achithophel.

1 Après cela Achithophel dit à Absalom : Je choisirai maintenant douze mille hommes, et je me lèverai, et je poursuivrai David cette nuit. 2 Et je me jetterai sur lui ; il est fatigué, et ses mains sont affaiblies, et je l’épouvanterai, tellement que tout le peuple qui est avec lui, s’enfuira, et je frapperai le Roi seulement. 3 Et je ferai que tout le peuple retournera à toi ; car l’homme que tu cherches vaut autant que si tous retournaient à toi ; ainsi tout le peuple sera sain et sauf. 4 Cet avis fut trouvé bon par Absalom, et par tous les Anciens d’Israël. 5 Mais Absalom dit : Qu’on appelle maintenant aussi Cusaï Arkite, et que nous entendions aussi son avis. 6 Or quand Cusaï fut venu vers Absalom, Absalom lui dit : Achithophel a donné un tel avis ; ferons-nous ce qu’il a dit, ou non ? Parle, toi. 7 Alors Cusaï dit à Absalom : Le conseil qu’Achithophel a donné maintenant, n’est pas bon. 8 Cusaï dit encore : Tu connais ton père et ses gens, que se sont des gens forts, et qui ont le coeur outré, comme une ourse des champs à qui on a pris ses petits ; et ton père est un homme de guerre, qui ne passera point la nuit avec le peuple. 9 Voici, il est maintenant caché dans quelque fosse, ou dans quelque autre lieu ; s’il arrive qu’au commencement on soit battu par eux, quiconque en entendra parler, l’ayant su, dira : Le peuple qui suit Absalom a été défait. 10 Alors le plus vaillant, celui-là même qui avait le coeur comme un lion, se fondra ; car tout Israël sait que ton père est un homme de coeur, et que ceux qui sont avec lui sont vaillants. 11 Mais je suis d’avis qu’en diligence on assemble vers toi tout Israël, depuis Dan jusqu’à Beersébah, lequel sera en grand nombre comme le sable qui est sur le bord de la mer, et que toi-même en personne marches en bataille. 12 Alors nous viendrons à lui en quelque lieu que nous le trouvions, et nous nous jetterons sur lui, comme la rosée tombe sur la terre, et il ne lui restera aucun de tous les hommes qui sont avec lui. 13 Que s’il se retire en quelque ville, tout Israël portera des cordes vers cette ville-là, et nous la traînerons jusques dans le torrent, en sorte qu’il ne s’en trouvera pas même une petite pierre. 14 Alors Absalom et tous les hommes d’Israël dirent : Le conseil de Cusaï Arkite est meilleur que le conseil d’Achithophel ; car l’Eternel avait décrété que le conseil d’Achithophel, qui était le plus utile pour Absalom, fût dissipé, afin de faire venir le mal sur Absalom. 15 Alors Cusaï dit aux Sacrificateurs Tsadok et Abiathar : Achithophel a donné tel et tel conseil à Absalom, et aux Anciens d’Israël, mais moi j’ai donné tel et tel conseil. 16 Maintenant donc envoyez en diligence, et faites savoir à David, et lui dites : Ne demeure point cette nuit dans les campagnes du désert, et même ne manque point de passer plus avant, de peur que le Roi ne soit englouti, et tout le peuple aussi qui est avec lui. 17 Or Jonathan et Ahimahats se tenaient près de la fontaine de Roguel ; parce qu’ils n’osaient pas se montrer lorsqu’ils venaient dans la ville, et une servante leur alla rapporter le tout, afin qu’ils s’en allassent, et le rapportassent au Roi David. 18 Mais un garçon les aperçut, qui le rapporta à Absalom ; et ils marchèrent tous deux en diligence et vinrent à Bahurim, en la maison d’un homme qui avait en sa cour un puits, dans lequel ils descendirent. 19 Et la femme de cet homme prit une couverture, et l’étendit sur l’ouverture du puits, et répandit sur elle du grain pilé, et la chose ne fut point découverte. 20 Car les serviteurs d’Absalom vinrent vers cette femme jusque dans la maison, et lui dirent : Où sont Ahimahats et Jonathan ? Et la femme leur répondit : Ils ont passé le gué de l’eau. Les ayant donc cherchés, et ne les ayant point trouvés, ils s’en retournèrent à Jérusalem. 21 Et après qu’ils s’en furent allés, Ahimahats et Jonathan remontèrent du puits, et s’en allèrent, et firent leur rapport au Roi David, en lui disant : Levez-vous, et passez l’eau en diligence, car Achithophel a donné un tel conseil contre vous. 22 Alors David se leva, et tout le peuple qui était avec lui, et ils passèrent le Jourdain jusqu’au point du jour ; il n’y en eut pas un qui ne passât le Jourdain. 23 Or Achithophel voyant qu’on n’avait point fait ce qu’il avait conseillé, fit seller son âne, et se leva, et s’en alla en sa maison, dans sa ville : et après qu’il eut disposé des affaires de sa maison, il s’étrangla, et mourut, et il fut enseveli au sépulcre de son père. 24 Et David s’en vint à Mahanajim : et Absalom passa le Jourdain, lui et tous ceux d’Israël qui étaient avec lui. 25 Et Absalom établit Hamasa sur l’armée, en la place de Joab. Or Hamasa était fils d’un homme nommé Jithra, Israélite, qui était entré vers Abigal fille de Nahas, soeur de Tséruja, la mère de Joab. 26 Et Israël avec Absalom se campa au pays de Galaad. 27 Or il arriva qu’aussitôt que David fut arrivé à Mahanajim, Sobi fils de Nahas de Rabba, laquelle avait été aux enfants de Hammon, et Makir fils de Hammiel de Lodebar, et Barzillaï Galaadite de Roguelim, 28 Amenèrent des lits, des bassins, des vaisseaux de terre, du froment, de l’orge, de la farine, du grain rôti, des fèves, des lentilles, et des grains rôtis ; 29 Du miel, du beurre, des brebis, et des fromages de vache ; ils les amenèrent, dis-je, à David, et au peuple qui était avec lui, afin qu’ils en mangeassent ; car ils disaient : Ce peuple est affamé, et il est las, et il a soif dans ce désert.

Ahitofelin ja Huusain antamat neuvot. Ahimaas ja Joonatan tuovat sanan Daavidille. Ahitofel surmaa itsensä. Daavid tulee Mahanaimiin.

1 Ja Ahitofel sanoi Absalomille: "Salli minun valita kaksitoista tuhatta miestä ja nousta tänä yönä ajamaan takaa Daavidia, 2 niin minä karkaan hänen kimppuunsa, kun hän on väsynyt ja hänen kätensä ovat herpoutuneet, ja saatan hänet kauhun valtaan, niin että kaikki väki, mitä hänen kanssansa on, pakenee. Sitten minä surmaan kuninkaan yksinänsä. 3 Ja minä palautan kaiken kansan sinun luoksesi. Kaikkien palaaminen riippuu siitä miehestä, jota sinä etsit; kaikki kansa saa rauhan." 4 Tämä miellytti Absalomia ja kaikkia Israelin vanhimpia. 5 *2. Sam. 16:16Kuitenkin sanoi Absalom: "Kutsukaa myös arkilainen Huusai, kuullaksemme, mitä hänellä on sanottavana". 6 Ja kun Huusai tuli Absalomin tykö, sanoi Absalom hänelle: "Niin ja niin puhui Ahitofel. Onko meidän tehtävä hänen sanansa mukaan? Jollei, niin puhu sinä." 7 *2. Sam. 15:34Huusai vastasi Absalomille: "Ei ole hyvä se neuvo, jonka Ahitofel tällä kertaa on antanut". 8 Ja Huusai sanoi vielä: "Sinä tiedät, että isäsi ja hänen miehensä ovat urhoja ja julmistuneita niinkuin karhu kedolla, jolta poikaset on riistetty; myöskin on isäsi sotilas, joka väkineen ei lepää yöllä. 9 Katso, hän on nyt piiloutunut johonkin onkaloon tai muuhun paikkaan. Jos jo alussa meikäläisiä kaatuisi ja se saataisiin kuulla, niin sanottaisiin: 'Väelle, joka seurasi Absalomia, on tullut tappio'. 10 Silloin urhoollisinkin, jolla on sydän kuin leijonalla, menettäisi rohkeutensa; sillä koko Israel tietää, että sinun isäsi on sankari ja että ne, jotka ovat hänen kanssansa, ovat urhoollisia miehiä. 11 *Tuom. 20:1Sentähden on minun neuvoni tämä: Koottakoon sinun luoksesi koko Israel Daanista aina Beersebaan asti, että niitä tulee niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla; ja lähde sinä itsekin taisteluun. 12 Kun me sitten karkaamme hänen kimppuunsa, missä ikinä hänet tavataan, niin me painumme hänen päällensä, niinkuin kaste laskeutuu maahan. Eikä hänestä ja kaikista niistä miehistä, jotka ovat hänen kanssaan, jää jäljelle ainoatakaan. 13 Ja jos hän vetäytyisi johonkin kaupunkiin, niin koko Israel asettaisi köydet sen kaupungin ympärille, ja me kiskoisimme sen alas laaksoon, kunnes siitä ei löytyisi kiveäkään." 14 *Job 5:12Silloin sanoivat Absalom ja kaikki Israelin miehet: "Arkilaisen Huusain neuvo on parempi kuin Ahitofelin neuvo". Sillä Herra oli säätänyt sen näin, tehdäkseen tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon, että Herra saattaisi Absalomin onnettomuuteen.

15 Ja Huusai sanoi papeille, Saadokille ja Ebjatarille: "Sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut Absalomille ja Israelin vanhimmille, ja sen ja sen neuvon olen minä antanut. 16 Niin lähettäkää nyt pian ja ilmoittakaa Daavidille tämä sana: 'Älä jää yöksi kahlauspaikkoihin erämaahan, vaan mene joen yli, ettei kuningas ja kaikki väki, joka on hänen kanssaan, joutuisi perikatoon'." 17 *Joos. 15:7; Joos. 18:16; 2. Sam. 15:27Ja Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, ja eräs palvelijatar kuljetti heille sinne sanaa; sitten he aina menivät ja veivät sanan kuningas Daavidille. Sillä he eivät uskaltaneet näyttäytyä menemällä kaupunkiin. 18 Mutta eräs poikanen näki heidät ja ilmoitti Absalomille. Silloin he molemmat menivät kiiruusti pois ja tulivat erään miehen taloon Bahurimiin. Hänellä oli kaivo pihallaan, ja he laskeutuivat siihen. 19 *Joos. 2:4,6Ja hänen vaimonsa otti peitteen ja levitti sen kaivon suulle ja sirotti jyviä sen päälle, niin ettei voitu huomata mitään. 20 Kun Absalomin palvelijat tulivat vaimon luo taloon, kysyivät he: "Missä ovat Ahimaas ja Joonatan?" Vaimo vastasi heille: "Tuosta he menivät vesilätäkön yli". He etsivät, ja kun eivät heitä löytäneet, palasivat he takaisin Jerusalemiin. 21 Ja niin pian kuin he olivat menneet, nousivat toiset kaivosta, menivät ja veivät sanan kuningas Daavidille; he sanoivat Daavidille: "Nouskaa ja menkää joutuin veden yli, sillä sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut teidän turmioksenne". 22 Silloin Daavid ja kaikki väki, mikä oli hänen kanssaan, nousi, ja he menivät Jordanin yli. Ja kun aamu valkeni, ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi tullut Jordanin yli.

23 Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoansa noudatettu, satuloi hän aasinsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa, ja kun hän oli toimittanut talonsa, hirttäytyi hän; niin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan.

24 Daavid oli tullut Mahanaimiin, kun Absalom ja kaikki Israelin miehet hänen kanssaan menivät Jordanin yli. 25 *2. Sam. 19:13; 1. Aik. 2:16Mutta Absalom oli asettanut Amasan Jooabin sijaan sotajoukon ylipäälliköksi. Ja Amasa oli Jitra nimisen jisreeliläisen miehen poika; tämä mies oli yhtynyt Abigailiin, Naahaan tyttäreen, Jooabin äidin Serujan sisareen. 26 Ja Israel ja Absalom leiriytyivät Gileadin maahan. 27 *2. Sam. 9:4; 2. Sam. 19:31; 1. Kun. 2:7Kun Daavid tuli Mahanaimiin, niin Soobi, Naahaan poika, ammonilaisten Rabbasta, ja Maakir, Ammielin poika, Loodebarista, ja gileadilainen Barsillai, Roogelimista, 28 toivat sinne vuoteita, vateja ja saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja ja paahdettuja jyviä, papuja, herneitä 29 sekä hunajaa, voita, lampaita ja juustoja ruuaksi Daavidille ja väelle, mikä oli hänen kanssansa; sillä he ajattelivat: "Väki on nälissään, uuvuksissa ja janoissaan erämaassa".