2 Samuel 19

David ramené à Jérusalem. Pardonne à Simhi.

1 Et on rapporta à Joab, en disant : Voilà le Roi qui pleure et mène deuil sur Absalom. 2 Ainsi la délivrance fut en ce jour-là changée en deuil pour tout le peuple ; parce que le peuple avait entendu qu’on disait en ce jour-là : Le Roi a été fort affligé à cause de son fils. 3 Tellement qu’en ce jour-là le peuple venait dans la ville à la dérobée, comme s’en irait à la dérobée, un peuple qui serait honteux d’avoir fui dans la bataille. 4 Et le Roi couvrit son visage, et criait à haute voix : Mon fils Absalom ! Absalom mon fils ! mon fils ! 5 Et Joab entra vers le Roi dans la maison, et lui dit : Tu as aujourd’hui rendu confuses les faces de tous tes serviteurs qui ont aujourd’hui garanti ta vie, et la vie de tes fils et de tes filles, et la vie de tes femmes, et la vie de tes concubines. 6 De ce que tu aimes ceux qui te haïssent, et que tu hais ceux qui t’aiment ; car tu as aujourd’hui montré que tes capitaines et tes serviteurs ne te sont rien ; et je connais aujourd’hui que si Absalom vivait, et que nous tous fussions morts aujourd’hui, la chose te plairait. 7 Maintenant donc lève-toi, sors, et parle selon le coeur de tes serviteurs ; car je te jure par l’Eternel que si tu ne sors, il ne demeurera point cette nuit un seul homme avec toi ; et ce mal sera pire que tous ceux qui te sont arrivés depuis ta jeunesse jusqu’à présent. 8 Alors le Roi se leva et s’assit à la porte : et on fit savoir à tout le peuple, en disant : Voilà, le Roi est assis à la porte ; et tout le peuple vint devant le Roi ; mais Israël s enfuit, chacun en sa tente. 9 Et tout le peuple se disputait à l’envi dans toutes les Tribus d’Israël, en disant : Le Roi nous a délivrés de la main de nos ennemis, et nous a garantis de la main des Philistins, et maintenant qu’il s’en soit fui du pays à cause d’Absalom ! 10 Or Absalom, que nous avions oint pour Roi sur nous, est mort en la bataille ; et maintenant pourquoi ne parlez-vous point de ramener le Roi ? 11 Et Le Roi David envoya dire aux Sacrificateurs Tsadok et Abiathar : Parlez aux Anciens de Juda, et leur dites : Pourquoi seriez-vous les derniers à ramener le Roi en sa maison ? car les discours que tout Israël avait tenus, étaient venus jusqu’au Roi dans sa maison. 12 Vous êtes mes frères, vous êtes mes os et ma chair ; et pourquoi seriez-vous les derniers à ramener le Roi ? 13 Dites même à Hamasa : N’es-tu pas mon os et ma chair ? Que Dieu me fasse ainsi et ainsi il y ajoute ; si tu n’es le chef de l’armée devant moi à toujours en la place de Joab. 14 Ainsi il fléchit le coeur de tous les hommes de Juda, comme si ce n’eût été qu’un seul homme, et ils envoyèrent dire au Roi : Retourne-t’en avec tous tes serviteurs. 15 Le Roi donc s’en retourna, et vint jusqu’au Jourdain ; et Juda vint jusqu’à Guilgal pour aller au-devant du Roi, afin de lui faire repasser le Jourdain. 16 Et Simhi fils de Guéra, fils de Jémini, qui était de Bahurim, descendit en diligence avec les hommes de Juda au-devant du Roi David. 17 Il avait avec lui mille hommes de Benjamin. Tsiba serviteur de la maison de Saül, et ses quinze enfants, et ses vingt serviteurs étaient aussi avec lui, et ils passèrent le Jourdain avant le Roi. 18 Le bateau passa aussi pour transporter la famille du Roi, et faire ce qu’il lui plairait. Et Simhi fils de Guéra se jeta à genoux devant le Roi, comme il passait le Jourdain ; 19 Et il dit au Roi : Que mon Seigneur ne m’impute point mon iniquité, et ne se souvienne point de ce que ton serviteur fit méchamment le jour que le Roi mon Seigneur sortait de Jérusalem, tellement que le Roi prenne cela à coeur. 20 Car ton serviteur connaît qu’il a péché ; et voilà, je suis aujourd’hui venu le premier de la maison de Joseph, pour descendre au devant du Roi mon Seigneur. 21 Mais Abisaï fils de Tséruja, répondit, et dit : Sous ombre de ceci ne fera-t-on point mourir Simhi, puisqu’il a maudit l’Oint de l’Eternel ? 22 Et David dit : Qu’ai-je à faire avec vous, fils de Tséruja ? car vous m’êtes aujourd’hui des adversaires. Ferait-on mourir aujourd’hui quelqu’un en Israël ? car ne connais-je pas bien qu’aujourd’hui je suis fait Roi sur Israël ? 23 Et le Roi dit à Simhi : Tu ne mourras point ; et le Roi le lui jura. 24 Après cela Méphiboseth fils de Saül, descendit au devant du Roi, et il n’avait point lavé ses pieds, ni fait sa barbe, ni lavé ses habits, depuis que le Roi s’en était allé, jusqu’au jour qu’il revint en paix. 25 Il se trouva donc au-devant du Roi comme le Roi entrait dans Jérusalem, et le Roi lui dit : Pourquoi n’es-tu pas venu avec moi, Méphiboseth ? 26 Et il lui répondit : Mon Seigneur, mon serviteur m’a trompé, car ton serviteur avait dit : Je ferai seller mon âne, et je monterai dessus, et j’irai vers le Roi, car ton serviteur est boiteux. 27 Et il a calomnié ton serviteur auprès du Roi mon Seigneur ; mais le Roi mon Seigneur est comme un ange de Dieu ; fais donc ce qu’il te semblera bon. 28 Car quoique tous ceux de la maison de mon père ne soient que des gens dignes de mort envers le Roi mon Seigneur ; cependant tu as mis ton serviteur entre ceux qui mangeaient à ta table ; et quel droit ai-je donc pour me plaindre encore au Roi ? 29 Et le Roi lui dit : Pourquoi me parlerais-tu encore de tes affaires ? je l’ai dit : Toi et Tsiba partagez les terres. 30 Et Méphiboseth répondit au Roi : Qu’il prenne même le tout, puisque le Roi mon Seigneur est revenu en paix dans sa maison. 31 Or Barzillaï de Galaad était descendu de Roguelim, et avait passé le Jourdain avec le Roi, pour l’accompagner jusqu’au delà du Jourdain. 32 Et Barzillaï était fort vieux, âgé de quatre-vingts ans ; et il avait nourri le Roi tandis qu’il avait demeuré à Mahanajim ; car c’était un homme fort riche. 33 Et le Roi avait dit à Barzillaï : Passe plus avant avec moi, et je te nourrirai avec moi à Jérusalem. 34 Mais Barzillaï avait répondu au Roi : Combien d’années ai-je vécu, que je monte encore avec le Roi à Jérusalem ? 35 Je suis aujourd’hui âgé de quatre-vingts ans, pourrais-je discerner le bon d’avec le mauvais ? Ton serviteur pourrait-il savourer ce qu’il mangerait et boirait ? Pourrais-je encore entendre la voix des chantres et des chanteuses ? et pourquoi ton serviteur serait-il à charge au Roi mon Seigneur ? 36 Ton serviteur passera un peu plus avant que le Jourdain avec le Roi, mais pourquoi le Roi me voudrait-il donner une telle récompense ? 37 Je te prie que ton serviteur s’en retourne, et que je meure dans ma ville pour être mis au sépulcre de mon père et de ma mère, mais voici, ton serviteur Kimham passera avec le Roi mon Seigneur ; fais-lui ce qui te semblera bon. 38 Et le Roi dit : Que Kimham passe avec moi, et je lui ferai ce qui te semblera bon, car je t’accorderai tout ce que tu saurais demander de moi. 39 Tout le peuple donc passa le Jourdain avec le Roi. Puis le Roi baisa Barzillaï, et le bénit ; et Barzillaï s’en retourna en son lieu. 40 De là le Roi passa à Guilgal, et Kimham passa avec lui. Ainsi tout le peuple de Juda, et même la moitié du peuple d’Israël, ramena le Roi. 41 Mais voici, tous les hommes d’Israël vinrent vers le Roi, et lui dirent : Pourquoi nos frères les hommes de Juda, t’ont-ils enlevé, et ont-ils fait passer le Jourdain au Roi et à la famille, et à tous ses gens ? 42 Et tous les hommes de Juda répondirent aux hommes d’Israël : Parce que le Roi nous est plus proche ; et pourquoi vous fâchez-vous de cela ? Avons-nous rien mangé de ce qui est au Roi ; ou en recevrions-nous quelques présents ? 43 Mais les hommes d’Israël répondirent aux hommes de Juda, et dirent : Nous avons dix parts au Roi, et même nous sommes à David quelque chose de plus que vous ; pourquoi donc nous avez-vous méprisés ; et n’avons-nous pas parlé les premiers de ramener notre Roi ? mais les hommes de Juda parlèrent encore plus rudement que les hommes d’Israël.

Jooab nuhtelee Daavidia. Daavid palaa Mahanaimista. Siimein ja Mefibosetin armahdus. Daavid hyvästelee Barsillain. Israelin ja Juudan miesten kinastus.

1 (2) Jooabille ilmoitettiin: "Katso, kuningas itkee ja suree Absalomia". 2 (3) Ja voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle, koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden. 3 (4) Ja kansa tuli sinä päivänä kaupunkiin ikäänkuin varkain, niinkuin tulee varkain väki, joka on häväissyt itsensä pakenemalla taistelusta. 4 (5)*2. Sam. 18:33Mutta kuningas oli peittänyt kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä: "Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!" 5 (6) Niin Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: "Sinä olet tänä päivänä nostanut häpeän kaikkien palvelijaisi kasvoille, vaikka he tänä päivänä ovat pelastaneet sekä sinun oman henkesi että sinun poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen. 6 (7) Sinähän rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat. Sillä nyt sinä olet antanut tietää, ettei sinulla olekaan päälliköitä eikä palvelijoita; — niin, nyt minä tiedän, että jos Absalom olisi elossa ja me kaikki olisimme tänään kuolleet, se olisi sinulle mieleen. 7 (8) Mutta nouse nyt ylös ja mene ulos ja puhuttele ystävällisesti palvelijoitasi. Sillä minä vannon Herran kautta: jollet mene ulos, niin ei totisesti yhtä ainoatakaan miestä jää luoksesi tänä yönä; ja tämä on oleva sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään muu, joka on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän päivään saakka." 8 (9)*2. Sam. 18:17Silloin kuningas nousi ja asettui istumaan porttiin. Ja kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: "Kuningas istuu nyt portissa". Silloin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen.

Mutta kun Israel oli paennut, kukin majallensa, 9 (10) alkoi kaikki kansa kaikkien Israelin heimojen keskuudessa riidellä ja sanoa: "Kuningas on pelastanut meidät vihollistemme kourista, hän on vapauttanut meidät filistealaisten kourista, ja nyt hän on Absalomia paossa, maasta poissa. 10 (11) Mutta Absalom, jonka me olemme voidelleet kuninkaaksemme, on kuollut taistelussa. Miksi ette nyt ryhdy tuomaan kuningasta takaisin?"

11 (12) Mutta kuningas Daavid lähetti sanan papeille Saadokille ja Ebjatarille ja käski sanoa: "Puhukaa Juudan vanhimmille ja sanokaa: 'Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin hänen linnaansa? Sillä se, mitä koko Israel puhuu, on tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikkaansa. 12 (13)*2. Sam. 5:1Te olette minun veljiäni, minun luutani ja lihaani. Miksi te olisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?' 13 (14)*2. Sam. 17:25; 1. Aik. 2:16Ja Amasalle sanokaa: 'Olethan sinä minun luutani ja lihaani. Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollet sinä kaikkea elinaikaasi ole minun sotapäällikköni Jooabin sijassa.'" 14 (15) Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet, niin että he yhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: "Palaa takaisin, sinä ja kaikki sinun palvelijasi". 15 (16) Niin kuningas palasi takaisin ja tuli Jordanille; mutta Juuda oli tullut Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen kuninkaan Jordanin yli.

16 (17)*2. Sam. 16:5Myöskin Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, lähti kiiruusti Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan. 17 (18)*2. Sam. 9:2,10; 2. Sam. 16:1Ja hänen kanssansa oli tuhat miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulin perheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansa kanssa. Nämä olivat rientäneet Jordanille ennen kuningasta 18 (19) ja menneet yli kahlauspaikasta tuomaan kuninkaan perhettä ja toimittamaan, mitä hän näkisi hyväksi määrätä. Mutta Siimei, Geeran poika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun hän oli lähtemässä Jordanin yli, 19 (20)*2. Sam. 16:5ja sanoi kuninkaalle: "Älköön herrani lukeko minulle pahaa tekoani älköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista; älköön kuningas panko sitä sydämellensä. 20 (21) Sillä palvelijasi tuntee, että olen tehnyt synnin; sentähden minä olen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänne herraani, kuningasta, vastaan." 21 (22)*2. Sam. 16:9Niin Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: "Eikö Siimei ole rangaistava kuolemalla siitä, että hän on kiroillut Herran voideltua?" 22 (23)*1. Sam. 11:13; 2. Sam. 16:10Mutta Daavid vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi? Olisiko ketään Israelissa tänä päivänä kuolemalla rangaistava? Minä tiedän tulleeni tänä päivänä Israelin kuninkaaksi." 23 (24)*1. Kun. 2:8,36Ja kuningas sanoi Siimeille: "Sinä et kuole". Ja kuningas vannoi sen hänelle.

24 (25) Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut siistinyt jalkojansa, ei siistinyt partaansa eikä pesettänyt vaatteitansa siitä päivästä, jona kuningas lähti, siihen päivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin. 25 (26) Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, sanoi kuningas hänelle: "Miksi sinä et tullut minun kanssani, Mefiboset?" 26 (27)*2. Sam. 9:3Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Sillä sinun palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi minun aasini, ratsastaakseni sillä ja mennäkseni kuninkaan kanssa' — sillä palvelijasihan on ontuva — 27 (28)*2. Sam. 14:17,20; 2. Sam. 16:1mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin niinkuin Jumalan enkeli; tee siis, mitä hyväksi näet. 28 (29)*2. Sam. 9:10Sillä koko minun isäni suku oli herrani, kuninkaan, edessä kuoleman oma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydässäsi. Mitäpä minulla on enää muuta oikeutta ja mitä valittamista kuninkaalle?" 29 (30)*2. Sam. 16:4Kuningas sanoi hänelle: "Mitäs tuosta enää puhut? Minä sanon, että sinä ja Siiba saatte jakaa keskenänne maaomaisuuden." 30 (31) Niin Mefiboset sanoi kuninkaalle: "Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa".

31 (32)*2. Sam. 17:27Gileadilainen Barsillai oli myös tullut Roogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanille saattamaan häntä Jordanin yli. 32 (33)*1. Kun. 2:7Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenen vuoden vanha. Hän oli elättänyt kuningasta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin rikas mies. 33 (34) Kuningas sanoi nyt Barsillaille: "Tule sinä minun mukanani, niin minä elätän sinut luonani Jerusalemissa". 34 (35) Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: "Montakopa ikävuotta minulla enää lienee, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin: 35 (36) minä olen nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha; osaisinko minä enää erottaa hyvää pahasta, tahi maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitä hän syö ja mitä juo? Tahi kuuluisiko minusta enää miltään laulajain ja laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi herralleni, kuninkaalle, kuormaksi? 36 (37) Ainoastaan vähän matkaa seuraa palvelijasi kuningasta tuolle puolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen? 37 (38) Salli palvelijasi palata takaisin, saadakseni kuolla omassa kaupungissani isäni ja äitini haudan ääressä. Mutta katso, tässä on palvelijasi Kimham, menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa; ja tee hänelle, mitä hyväksi näet." 38 (39) Niin kuningas sanoi: "Kimham tulkoon minun kanssani, ja minä teen hänelle, mitä sinä hyväksi näet. Ja kaiken, mitä sinä minulta toivot, minä sinulle teen." 39 (40) Sitten kaikki kansa meni Jordanin yli, ja myös kuningas itse meni. Ja kuningas suuteli Barsillaita ja hyvästeli hänet. Sitten tämä palasi takaisin kotiinsa.

40 (41) Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanansa, samoin myös kaikki Juudan kansa. Ja he ja puolet Israelin kansasta veivät kuninkaan yli sinne. 41 (42) Ja katso, silloin kaikki muut Israelin miehet tulivat kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: "Miksi ovat meidän veljemme, Juudan miehet, varkain tuoneet Jordanin yli kuninkaan ja hänen perheensä ynnä kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan?" 42 (43) Mutta kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: "Onhan kuningas meille läheisempi; miksi vihastut siitä? Olemmeko me syöneet kuningasta, tahi olemmeko vieneet hänet itsellemme?" 43 (44)*2. Sam. 5:1Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: "Minulla on kymmenen kertaa suurempi osa kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin sinulla. Miksi olet siis ylenkatsonut minua? Ja enkö minä ensin puhunut kuninkaani takaisintuomisesta?" Mutta Juudan miesten sanat olivat vielä ankarammat kuin Israelin miesten sanat.