2 Samuel 3

Guerre entre David et Is-boseth. Abner tué.

1 Or il y eut une longue guerre entre la maison de Saül, et la maison de David. Mais David s’avançait et se fortifiait ; et la maison de Saül allait en diminuant. 2 Et il naquit à David des fils à Hébron ; son premier-né fut Amnon, d’Ahinoham, qui était de Jizréhel. 3 Le second fut Kiléab, d’Abigal, qui avait été femme de Nabal, lequel était de Carmel. Le troisième fut Absalom, fils de Mahaca, fille de Talmaï, Roi de Guesur. 4 Le quatrième fut Adonija, fils de Haggith. Le cinquième fut Sephatja, fils d’Abital. 5 Et le sixième fut Jithréham, d’Hegla, qui était aussi femme de David. Ceux-ci naquirent à David à Hébron. 6 Il arriva donc que pendant qu’il y eut guerre entre la maison de Saül et la maison de David, Abner soutenait la maison de Saül. 7 Or Saül avait eu une concubine nommée Ritspa, fille d’Aja ; et Is-boseth dit à Abner : Pourquoi es-tu venu vers la concubine de mon père ? 8 Et Abner fut fort irrité à cause du discours d’Is-boseth, et il lui dit : Suis-je une tête de chien, moi qui ai fait paraître en ce temps-ci contre Juda mon attachement pour la maison de Saül ton père et pour ses frères, et ses amis, en ne te faisant point tomber entre les mains de David, que tu me recherches aujourd’hui pour l’iniquité d’une femme ? 9 Que Dieu fasse ainsi à Abner, et ainsi il y ajoute, si je ne fais à David selon ce que l’Eternel lui a juré ; 10 En lui transportant le Royaume de la maison de Saül, et en établissant le trône de David sur Israël et sur Juda, depuis Dan jusqu’à Beersébah ! 11 Et Is-boseth n’osa répondre un seul mot à Abner, à cause qu’il le craignait. 12 Abner donc envoya des messagers à David de sa part, pour lui dire : A qui est le pays ? et pour lui dire : Fais accord avec moi, et voici ma main sera avec toi, pour réduire sous ton pouvoir tout Israël. 13 Et David répondit : Je le veux bien ; je ferai accord avec toi ; je te demande seulement une chose, c’est que tu ne verras point ma face, si premièrement tu ne me ramènes Mical fille de Saül, quand tu viendras me voir. 14 Alors David envoya des messagers à Is-boseth fils de Saül, pour lui dire : Rends moi ma femme Mical, que j’ai épousée pour cent prépuces des Philistins. 15 Et Is-boseth envoya, et l’ôta à son mari Paltiel fils de Laïs. 16 Et son mari s’en alla avec elle pleurant continuellement après elle, jusqu’à Bahurim ; et Abner lui dit : Va, et t’en retourne ; et il s’en retourna. 17 Or Abner parla aux Anciens d’Israël, et leur dit : Vous cherchiez autrefois David pour l’établir Roi sur vous. 18 Maintenant donc faites-le ; car l’Eternel a parlé de David, et a dit : Par le moyen de David mon serviteur je délivrerai mon peuple d’Israël de la main des Philistins, et de la main de tous leurs ennemis. 19 Et Abner parla de même à ceux de Benjamin, eux l’entendant ; puis il s’en alla pour faire entendre expressément à David, qui était à Hébron, ce qui semblait bon à Israël, et à toute la maison de Benjamin. 20 Et Abner vint vers David à Hébron, et vingt hommes avec lui ; et David fit un festin à Abner, et aux hommes qui étaient avec lui. 21 Puis Abner dit à David : Je me lèverai, et je m’en irai assembler tout Israël, afin qu’ils se rendent au Roi mon Seigneur, et qu’ils traitent alliance avec toi ; et tu régneras comme ton âme le souhaite. Et David renvoya Abner, qui s’en alla en paix. 22 Or voici, les gens de David revenaient avec Joab, de faire quelque course, et ils amenaient avec eux un grand butin ; mais Abner n’était plus avec David à Hébron ; car il l’avait renvoyé, et il s’en était allé en paix. 23 Joab donc, et toute l’armée qui était avec lui, revint ; et on fit ce rapport à Joab, en disant : Abner fils de Ner est venu vers le Roi, qui l’a renvoyé, et il s’en est allé en paix. 24 Et Joab vint au Roi, et dit : Qu’as-tu fait ? Voici, Abner est venu vers toi ; pourquoi l’as-tu ainsi renvoyé, tellement qu’il s’en soit allé son chemin ? 25 Tu sais bien qu’Abner fils de Ner est venu pour te tromper, pour reconnaître ta sortie et ton entrée, et savoir tout ce que tu fais. 26 Et Joab sortit d’auprès de David, et envoya après Abner des gens qui le ramenèrent de la fosse de Sira, sans que David en sût rien. 27 Abner donc étant retourné à Hébron, Joab le tira à part au dedans de la porte pour lui parler en secret ; et il le frappa là à la cinquième côte, et ainsi Abner mourut à cause du sang de Hasaël frère de Joab. 28 Et David ayant appris ce qui était arrivé, dit : Je suis innocent, moi et mon Royaume, devant l’Eternel à jamais, du sang d’Abner fils de Ner. 29 Que ce sang s’arrête sur la tête de Joab, et sur toute la maison de son père ; et que la maison de Joab ne soit jamais sans quelque homme ayant un flux, ou ayant la lèpre, ou s’appuyant sur un bâton, ou tombant par l’épée, ou ayant disette de pain. 30 Ainsi Joab et Abisaï son frère tuèrent Abner, parce qu’il avait tué Hasaël leur frère près de Gabaon en la bataille. 31 Et David dit à Joab, et à tout le peuple qui était avec lui : Déchirez vos vêtements, et couvrez-vous de sacs, et menez deuil en marchant devant Abner. Et le Roi David marchait après le cercueil. 32 Et quand ils eurent enseveli Abner à Hébron, le Roi éleva sa voix, et pleura près du sépulcre d’Abner ; tout le peuple aussi pleura. 33 Et le Roi fit une complainte sur Abner, et dit : Abner est-il mort comme meurt un lâche ? 34 Tes mains n’étaient point liées, et tes pieds n’avaient point été mis dans des ceps d’airain, mais tu es tombé comme on tombe devant les méchants ; et tout le peuple recommença à pleurer sur lui. 35 Puis tout le peuple vint pour faire prendre quelque nourriture à David, pendant qu’il était encore jour ; mais David jura, et dit : Que Dieu me fasse ainsi, et ainsi il y ajoute, si avant le soleil couché je goûte du pain, ni aucune autre chose. 36 Et tout le peuple l’entendit, et le trouva bon ; et tout le peuple approuva tout ce que le Roi fit. 37 En ce jour-là donc tout le peuple et tout Israël connut que ce qu’on avait fait mourir Abner fils de Ner, n’était point venu du Roi. 38 Et le Roi dit à ses serviteurs : Ne savez-vous pas qu’un capitaine, et même un grand capitaine, a été aujourd’hui mis à mort en Israël ? 39 Or je suis encore faible aujourd’hui, bien que j’aie été oint Roi, et ces gens, les fils de Tséruja, sont trop forts pour moi. L’Eternel veuille rendre à celui qui fait le mal selon sa malice.

Daavidin pojat. Abner luopuu Iisbosetista ja menee Daavidin puolelle. Jooab surmaa Abnerin. Daavid suree Abnerin kuolemaa.

1 *1. Sam. 13:14; 1. Sam. 15:23,28; 2. Sam. 5:10Sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä tuli pitkälliseksi. Mutta Daavid vahvistui vahvistumistaan, Saulin suku heikontui heikontumistaan.

2 *1. Sam. 25:43; 1. Aik. 3:1Ja Daavidille syntyi poikia Hebronissa. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam. 3 *1. Sam. 25:42; 1. Sam. 27:3; 1. Kun. 1:5Hänen toinen poikansa oli Kilab, jonka äiti oli Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo; kolmas oli Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären, Maakan, poika. 4 Neljäs oli Adonia, Haggitin poika, ja viides Sefatja, Abitalin poika. 5 Kuudes oli Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.

6 Niin kauan kuin oli sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä, piti Abner voimakkaasti Saulin suvun puolta. 7 *2. Sam. 21:8Saulilla oli ollut sivuvaimo, nimeltä Rispa, Aijan tytär. Ja Iisboset sanoi Abnerille: "Miksi olet mennyt minun isäni sivuvaimon tykö?" 8 Abner vihastui kovin Iisbosetin sanoista ja sanoi: "Olenko minä koiranpää, Juudasta kotoisin? Kun minä nytkin osoitan laupeutta isäsi Saulin suvulle, hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, niin sinä kuitenkin nyt syytät minua rikoksen teosta naiselle. 9 Jumala rangaiskoon Abneria nyt ja vasta, jos minä en tee Daavidille, niinkuin Herra on hänelle vannonut: 10 *Tuom. 20:1; 1. Sam. 3:20minä otan pois kuninkuuden Saulin suvulta ja pystytän Daavidille valtaistuimen Israeliin ja Juudaan, Daanista aina Beersebaan asti." 11 Eikä hän enää voinut vastata Abnerille sanaakaan, sillä hän pelkäsi häntä.

12 Mutta Abner lähetti paikalla sanansaattajat Daavidin luo sanomaan: "Kenenkä on maa?" ja vielä näin: "Tee liitto minun kanssani; ja katso, minun käteni on oleva sinun kanssasi ja on kääntävä koko Israelin sinun puolellesi". 13 Hän vastasi: "Hyvä, minä teen liiton sinun kanssasi. Yhtä minä kuitenkin vaadin sinulta: älä astu minun kasvojeni eteen tuomatta Miikalia, Saulin tytärtä, kun tulet astuaksesi minun kasvojeni eteen." 14 *1. Sam. 18:25Sitten Daavid lähetti sanansaattajat Iisbosetin, Saulin pojan, luo sanomaan: "Anna minulle vaimoni Miikal, jonka minä olen kihlannut itselleni sadalla filistealaisten esinahalla". 15 *1. Sam. 25:44Iisboset lähetti ottamaan hänet hänen mieheltään Paltielilta, Laiksen pojalta. 16 Ja hänen miehensä lähti hänen mukanaan ja seurasi häntä aina Bahurimiin asti, itkien lakkaamatta. Niin Abner sanoi hänelle: "Mene tiehesi, palaja takaisin". Ja hän palasi takaisin.

17 Abner oli neuvotellut Israelin vanhinten kanssa sanoen: "Jo kauan olette halunneet saada Daavidin kuninkaaksenne. 18 Niin pankaa se nyt toimeen, sillä Herra on sanonut Daavidille näin: 'Palvelijani Daavidin kädellä minä vapautan kansani Israelin filistealaisten käsistä ja kaikkien heidän vihollistensa käsistä'." 19 *1. Aik. 12:29Abner puhui tämän myös benjaminilaisille, ja Abner meni ja puhui Daavidillekin Hebronissa, mitä mieltä Israel ja koko Benjaminin heimo olivat. 20 Kun Abner tuli Daavidin luo Hebroniin, mukanaan kaksikymmentä miestä, laittoi Daavid pidot Abnerille ja miehille, jotka olivat hänen kanssaan. 21 Ja Abner sanoi Daavidille: "Minä nousen ja menen kokoamaan kaiken Israelin herrani, kuninkaan, luo, että he tekisivät liiton sinun kanssasi ja sinä saisit hallittaviksesi kaikki, joita haluat". Niin Daavid päästi Abnerin menemään, ja hän lähti rauhassa.

22 Katso, silloin Daavidin palvelijat ja Jooab tulivat ryöstöretkeltä ja toivat mukanaan paljon saalista; mutta Abner ei ollut enää Daavidin luona Hebronissa, sillä tämä oli päästänyt hänet menemään, ja hän oli lähtenyt rauhassa. 23 Kun Jooab ja kaikki sotaväki, joka oli hänen kanssaan, tulivat, kerrottiin Jooabille: "Abner, Neerin poika, tuli kuninkaan luo, ja hän päästi hänet menemään, ja hän lähti rauhassa". 24 Silloin Jooab meni kuninkaan luo ja sanoi: "Mitä olet tehnyt? Katso, Abner tuli sinun luoksesi; miksi päästit hänet menemään menojansa? 25 Etkö ymmärrä, että Abner, Neerin poika, tuli pettämään sinua ja urkkimaan lähtöäsi ja tuloasi ja kaikkea, mitä teet?" 26 Sitten Jooab lähti Daavidin luota ja lähetti sanansaattajat Abnerin jälkeen, ja he palauttivat hänet takaisin Boor-Siirasta; eikä Daavid tiennyt siitä mitään. 27 *2. Sam. 2:23; 2. Sam. 20:10; 1. Kun. 2:5Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, vei Jooab hänet syrjään porttiholvin keskelle, muka puhutellakseen häntä kahden kesken, ja pisti häntä siellä vatsaan, niin että hän kuoli — hänen veljensä Asaelin veren kostoksi. 28 Kun Daavid sitten sai sen kuulla, sanoi hän: "Abnerin, Neerin pojan, vereen olen viaton minä ja minun kuninkuuteni Herran edessä iankaikkisesti. 29 *3. Moos. 15:2; 1. Kun. 2:5,28Tulkoon se Jooabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä perheen päälle, älköötkä Jooabin suvusta loppuko vuotoa tai pitalia sairastavat, kainalosauvoilla kulkijat, miekkaan kaatuvat ja leivän puutteessa olijat." 30 Näin Jooab ja hänen veljensä Abisai tappoivat Abnerin, sentähden että tämä oli surmannut heidän veljensä Asaelin taistelussa Gibeonin luona.

31 Mutta Daavid sanoi Jooabille ja kaikelle väelle, joka oli hänen kanssaan: "Reväiskää vaatteenne ja kääriytykää säkkeihin ja pitäkää valittajaiset Abnerille". Ja kuningas Daavid kulki paarien perässä. 32 Ja he hautasivat Abnerin Hebroniin; ja kuningas korotti äänensä ja itki Abnerin haudalla, ja kaikki kansa itki. 33 *2. Sam. 1:17Ja kuningas viritti itkuvirren Abnerista ja sanoi:

"Pitikö Abnerin kuolla, niinkuin kuolee houkka?

34 Eivät olleet sinun kätesi sidotut

eivätkä jalkasi vaskikahleisiin pannut.

Sinä kaaduit,

niinkuin kaadutaan vilpillisten käden kautta."

Niin kaikki kansa itki häntä vielä enemmän.

35 Ja kaikki kansa tuli, kun vielä oli päivä, vaatimaan, että Daavid söisi jotakin; mutta Daavid vannoi ja sanoi: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos minä maistan leipää tai muuta, ennenkuin aurinko laskee". 36 Kun kaikki kansa sai kuulla sen, miellytti se heitä, samoinkuin kaikki muu, mitä kuningas teki, oli kaikelle kansalle mieleen. 37 Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, että Abnerin, Neerin pojan, surma ei ollut lähtenyt kuninkaasta. 38 Ja kuningas sanoi palvelijoilleen: "Ettekö tiedä, että ruhtinas ja suuri mies on tänä päivänä kaatunut Israelissa? 39 *Ps. 62:13; Ps. 125:5Mutta minä olen vielä heikko, vaikka olen voideltu kuninkaaksi, ja nuo miehet, Serujan pojat, ovat liian väkivaltaiset minun hillitä. Herra maksakoon sille, joka tekee pahaa, hänen pahuutensa mukaan."