1 Io sono un uomo che ha veduto l’afflizione sotto la verga del suo furore.2 Egli m’ha condotto, m’ha fatto camminare nelle tenebre e non nella luce.3 Sì, contro di me di nuovo volge la sua mano tutto il giorno.4 Egli ha consunta la mia carne e la mia pelle, ha fiaccato le mie ossa.5 Ha costituito una cinta contro di me, m’ha circondato d’amarezza e d’affanno.6 M’ha fatto abitare in luoghi tenebrosi, come quelli che son morti da lungo tempo.7 Egli m’ha circondato d’un muro, perché non esca: m’ha caricato di pesanti catene.8 Anche quando grido e chiamo al soccorso, egli chiude l’accesso alla mia preghiera.9 Egli m’ha sbarrato la via di blocchi di pietra, ha sconvolti i miei sentieri.10 Egli è stato per me come un orso in agguato, come un leone in luoghi nascosti.11 Egli m’ha sviato dal mio cammino e m’ha squarciato, m’ha reso desolato.12 Ha teso il suo arco, m’ha preso come mira delle sue frecce.13 M’ha fatto penetrar nelle reni le saette del suo turcasso.14 Io son diventato lo scherno di tutto il mio popolo, la sua canzone di tutto il giorno.15 Egli m’ha saziato d’amarezza, m’ha abbeverato d’assenzio.16 M’ha spezzato i denti con della ghiaia, m’ha affondato nella cenere.17 Tu hai allontanata l’anima mia dalla pace, io ho dimenticato il benessere.18 Io ho detto: "E’ sparita la mia fiducia, non ho più speranza nell’Eterno!"19 Ricordati della mia afflizione, della mia vita raminga, dell’assenzio e dell’amarezza!20 L’anima mia se ne ricorda del continuo, e n’è abbattuta dentro di me.21 Questo voglio richiamarmi alla mente, per questo voglio sperare:22 E’ una grazia dell’Eterno che non siamo stati interamente distrutti; poiché le sue compassioni non sono esaurite;23 si rinnovano ogni mattina. Grande è la tua fedeltà!24 "L’Eterno è la mia parte," dice l’anima mia, "perciò spererò in lui".25 L’Eterno è buono per quelli che sperano in lui, per l’anima che lo cerca.26 Buona cosa è aspettare in silenzio la salvezza dell’Eterno.27 Buona cosa è per l’uomo portare il giogo nella sua giovinezza.28 Si segga egli solitario e stia in silenzio quando l’Eterno glielo impone!29 Metta la sua bocca nella polvere! forse, v’è ancora speranza.30 Porga la guancia a chi lo percuote, si sazi pure di vituperio!31 Poiché il Signore non ripudia in perpetuo;32 ma, se affligge, ha altresì compassione, secondo la moltitudine delle sue benignità;33 giacché non è volentieri ch’egli umilia ed affligge i figliuoli degli uomini.34 Quand’uno schiaccia sotto i piedi tutti i prigionieri della terra,35 quand’uno perverte il diritto d’un uomo nel cospetto dell’Altissimo,36 quando si fa torto ad alcuno nella sua causa, il Signore non lo vede egli?37 Chi mai dice una cosa che s’avveri, se il Signore non l’ha comandato?38 Il male ed il bene non procedon essi dalla bocca dell’Altissimo?39 Perché il vivente si rammaricherebbe? Ognuno si rammarichi del proprio peccato!40 Esaminiamo le nostre vie, scrutiamole, e torniamo all’Eterno!41 Eleviamo insiem con le mani, i nostri cuori a Dio ne’ cieli!42 Noi abbiam peccato, siamo stati ribelli, e tu non hai perdonato.43 Tu ti sei avvolto nella tua ira, e ci hai inseguiti; tu hai ucciso senza pietà;44 ti sei avvolto in una nuvola, perché la preghiera non potesse passare;45 tu hai fatto di noi delle spazzature, dei rifiuti, in mezzo ai popoli.46 Tutti i nostri nemici aprono larga la bocca contro di noi.47 Ci son toccati il terrore, la fossa, la desolazione e la ruina.48 I miei occhi si sciolgono in rivi d’acqua, a motivo della ruina della figliuola del mio popolo.49 L’occhio mio si scioglie in lacrime, senza posa, senza intermittenza,50 finché dal cielo l’Eterno non guardi e non veda il nostro stato.51 L’occhio mio m’affanna l’anima a motivo di tutte le figliuole della mia città.52 Quelli che mi son nemici senza cagione, m’han dato la caccia come a un uccello.53 M’hanno annientato la vita nella fossa, m’han gettato delle pietre addosso.54 Le acque salivano fin sopra al mio capo, io dicevo: "E’ finita per me!"55 Io ho invocato il tuo nome, o Eterno, dal fondo della fossa;56 tu hai udito la mia voce; non nascondere il tuo orecchio al mio sospiro, al mio grido!57 Nel giorno ch’io t’ho invocato ti sei avvicinato; tu hai detto: "Non temere!"58 O Signore, tu hai difesa la causa dell’anima mia, tu hai redento la mia vita.59 O Eterno, tu vedi il torto che m’è fatto, giudica tu la mia causa!60 Tu vedi tutto il loro rancore, tutte le loro macchinazioni contro di me.61 Tu odi i loro oltraggi, o Eterno, tutte le loro macchinazioni contro di me,62 il linguaggio di quelli che si levano contro di me, quello che meditano contro di me tutto il giorno!63 Guarda! quando si seggono, quando s’alzano, io sono la loro canzone.64 Tu li retribuirai, o Eterno, secondo l’opera delle loro mani.65 Darai loro induramento di cuore, la tua maledizione.66 Li inseguirai nella tua ira, e li sterminerai di sotto i cieli dell’Eterno.

1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.