1 E Gesù prese di nuovo a parlar loro in parabole dicendo:2 Il regno de’ cieli è simile ad un re, il quale fece le nozze del suo figliuolo.3 E mandò i suoi servitori a chiamare gl’invitati alle nozze; ma questi non vollero venire.4 Di nuovo mandò degli altri servitori, dicendo: Dite agli invitati: Ecco, io ho preparato il mio pranzo; i miei buoi ed i miei animali ingrassati sono ammazzati, e tutto è pronto; venite alle nozze.5 Ma quelli, non curandosene, se n’andarono, chi al suo campo, chi al suo traffico;6 gli altri poi, presi i suoi servitori, li oltraggiarono e li uccisero.7 Allora il re s’adirò, e mandò le sue truppe a sterminare quegli omicidi e ad ardere la loro città.8 Quindi disse ai suoi servitori: Le nozze, si, sono pronte; ma gl’invitati non ne erano degni.9 Andate dunque sui crocicchi delle strade e chiamate alle nozze quanti troverete.10 E quei servitori, usciti per le strade, raunarono tutti quelli che trovarono, cattivi e buoni; e la sala delle nozze fu ripiena di commensali.11 Or il re, entrato per vedere quelli che erano a tavola, notò quivi un uomo che non vestiva l’abito di nozze.12 E gli disse: Amico, come sei entrato qua senza aver un abito da nozze? E colui ebbe la bocca chiusa.13 Allora il re disse ai servitori: Legatelo mani e piedi e gettatelo nelle tenebre di fuori. Ivi sarà il pianto e lo stridor de’ denti.14 Poiché molti son chiamati, ma pochi eletti.15 Allora i Farisei, ritiratisi, tennero consiglio per veder di coglierlo in fallo nelle sue parole.16 E gli mandarono i loro discepoli con gli Erodiani a dirgli: Maestro, noi sappiamo che sei verace e insegni la via di Dio secondo verità, e non ti curi d’alcuno, perché non guardi all’apparenza delle persone.17 Dicci dunque: Che te ne pare? E’ egli lecito pagare il tributo a Cesare, o no?18 Ma Gesù, conosciuta la loro malizia, disse: Perché mi tentate, ipocriti?19 Mostratemi la moneta del tributo. Ed essi gli porsero un denaro. Ed egli domandò loro:20 Di chi è questa effigie e questa iscrizione?21 Gli risposero: Di Cesare. Allora egli disse loro: Rendete dunque a Cesare quel ch’è di Cesare, e a Dio quel ch’è di Dio.22 Ed essi, udito ciò, si maravigliarono; e, lasciatolo, se ne andarono.23 In quell’istesso giorno vennero a lui de’ Sadducei, i quali dicono che non v’è risurrezione, e gli domandarono:24 Maestro, Mosè ha detto: Se uno muore senza figliuoli, il fratel suo sposi la moglie di lui e susciti progenie al suo fratello.25 Or v’erano fra di noi sette fratelli; e il primo, ammogliatosi, morì; e, non avendo prole, lasciò sua moglie al suo fratello.26 Lo stesso fece pure il secondo, poi il terzo, fino al settimo.27 Infine, dopo tutti, morì anche la donna.28 Alla risurrezione, dunque, di quale dei sette sarà ella moglie? Poiché tutti l’hanno avuta.29 Ma Gesù, rispondendo, disse loro: Voi errate, perché non conoscete le Scritture, né la potenza di Dio.30 Perché alla risurrezione né si prende né si dà moglie; ma i risorti son come angeli ne’ cieli.31 Quanto poi alla risurrezione dei morti, non avete voi letto quel che vi fu insegnato da Dio,32 quando disse: Io sono l’Iddio di Abramo e l’Iddio d’Isacco e l’Iddio di Giacobbe? Egli non è l’Iddio de’ morti, ma de’ viventi.33 E le turbe, udite queste cose, stupivano della sua dottrina.34 Or i Farisei, udito ch’egli avea chiusa la bocca a’ Sadducei, si raunarono insieme;35 e uno di loro, dottor della legge, gli domandò, per metterlo alla prova:36 Maestro, qual è, nella legge, il gran comandamento?37 E Gesù gli disse: Ama il Signore Iddio tuo con tutto il tuo cuore e con tutta l’anima tua e con tutta la mente tua.38 Questo è il grande e il primo comandamento.39 Il secondo, simile ad esso, è: Ama il tuo prossimo come te stesso.40 Da questi due comandamenti dipendono tutta la legge ed i profeti.41 Or essendo i Farisei raunati, Gesù li interrogò dicendo:42 Che vi par egli del Cristo? di chi è egli figliuolo? Essi gli risposero: Di Davide.43 Ed egli a loro: Come dunque Davide, parlando per lo Spirito, lo chiama Signore, dicendo:44 Il Signore ha detto al mio Signore: Siedi alla mia destra finché io abbia posto i tuoi nemici sotto i tuoi piedi?45 Se dunque Davide lo chiama Signore, com’è egli suo figliuolo?46 E nessuno potea replicargli parola; e da quel giorno nessuno ardì più interrogarlo.

1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;6 ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.7 Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.12 Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.15 Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.22 Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.23 Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.26 Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.27 Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:33 Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.34 Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;35 ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:36 Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.41 Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä44 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.46 Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.