1 Poi noi ci rivolgemmo indietro, e andammo verso il deserto, traendo al mar rosso, come il Signore mi avea detto; e circuimmo il monte di Seir, per un lungo tempo.

2 Poi il Signore mi disse: Voi avete assai circuito questo monte;

3 rivolgetevi verso il Settentrione.

4 E comanda al popolo, e digli: Voi siete ora per passar per li confini de’ figliuoli di Esaù, vostri fratelli, i quali dimorano in Seir; ed essi avranno paura di voi; ma però prendetevi gran guardia.

5 Non movete lor guerra; perciocchè io non vi darò nulla del lor paese, non pure un piè di terra; perciocchè io ho dato il monte di Seir per eredità a Esaù.

6 Comperate da loro con danari la vittuaglia che mangerete; comperate eziandio da loro con danari l’acqua che berrete.

7 Conciossiachè il Signore Iddio tuo ti abbia benedetto in tutta l’opera delle tue mani; egli ha avuta cura di te, mentre sei camminato per questo gran deserto; il Signore Iddio tuo è stato teco questi quarant’anni, e tu non hai avuto mancamento di nulla

8 Così noi passammo oltre, lasciati i figliuoli di Esaù, nostri fratelli, i quali abitano nel monte di Seir, fin dalla via della pianura, da Elat, e da Esion-gaber, e ci rivolgemmo, e passammo oltre, traendo verso il deserto di Moab.

9 E il Signore mi disse: Non nimicare i Moabiti, e non mover loro guerra; perciocchè io non ti darò nulla del lor paese a possedere; conciossiachè io abbia dato Ar per eredità a’ figliuoli di Lot.

10 Già abitavano quel paese gli Emei, gente grande, possente, e d’alta statura, come gli Anachiti.

11 Ed erano anch’essi riputati giganti, come gli Anachiti; e i Moabiti li chiamavano Emei.

12 E in Seir già abitavano gli Horei; ma i figliuoli di Esaù li cacciarono, e li distrussero d’innanzi a loro, e abitarono in luogo loro; come ha fatto Israele nel paese della sua eredità, che il Signore gli ha dato.

13 Ora levatevi, passate il torrente di Zered. E noi passammo il torrente di Zered.

14 Or il tempo, nel quale noi siamo camminati da Cades-barnea, finchè siamo passati il torrente di Zered, è stato trentotto anni; finchè sia stata consumata, d’infra il campo, tutta quella generazione, cioè gli uomini di guerra; come il Signore avea loro giurato.

15 La mano del Signore è stata altresì contro a loro, per distruggerli d’infra il campo, finchè sieno stati consumati.

16 E, dopo che tutti quegli uomini di guerra d’infra il popolo furono finiti di morire,

17 il Signore mi parlò, dicendo:

18 Oggi tu sei per passare i confini di Moab, cioè Ar;

19 e tu ti appresserai dirincontro a’ figliuoli di Ammon; non usar contr’a loro alcuna ostilità, e non mover loro guerra; perciocchè io non ti darò nulla del lor paese a possedere; conciossiachè io l’abbia dato a’ figliuoli di Lot, per eredità.

20 Quel paese fu anch’esso già riputato paese di giganti; già vi abitavano i giganti; e gli Ammoniti li chiamavano Zamzummei;

21 gente grande, e possente, e d’alta statura, come gli Anachiti; e il Signore li distrusse d’innanzi agli Ammoniti, onde essi li cacciarono, e abitarono nel luogo loro;

22 come egli avea fatto a’ figliuoli di Esaù, che abitano in Seir, d’innanzi ai quali distrusse gli Horei; onde essi li cacciarono, e sono abitati nel luogo loro sino a questo giorno.

23 I Caftorei anch’essi, usciti di Caftor, distrussero gli Avvei, che dimoravano in Haserim, fino a Gaza, e abitarono nel luogo loro

24 Levatevi, dipartitevi, e passate il torrente di Arnon; vedi, io ti do nelle mani Sihon, re di Hesbon, Amorreo, e il suo paese; comincia a prender possessione, e movigli guerra.

25 Oggi comincerò a mettere spavento e paura di te sopra i popoli, sotto tutto il cielo, talchè udendo il grido di te, tremeranno, e saranno in angoscia per tema di te.

26 Allora io mandai ambasciatori dal deserto di Chedemot, a Sihon, re di Hesbon, per portargli parole di pace, dicendo:

27 Lascia che io passi per lo tuo paese; io camminerò per la strada maestra, senza rivolgermi nè a destra nè a sinistra.

28 Tu mi venderai la vittuaglia ch’io mangerò a prezzo, e a prezzo altresì mi darai l’acqua ch’io berrò; concedimi solo di passare col mio seguito;

29 come mi han fatto i figliuoli di Esaù, che abitano in Seir; e i Moabiti, che abitano in Ar; finchè io sia passato il Giordano, per entrar nel paese che il Signore Iddio nostro ci dà.

30 Ma Sihon, re di Hesbon, non volle lasciarci passar per lo suo paese; perciocchè il Signore Iddio tuo gli avea indurato lo spirito, e ostinato il cuore, per dartelo nelle mani, come oggi appare.

31 E il Signore mi disse: Vedi, io ho cominciato a darti in tuo potere Sihon, e il suo paese; comincia a prender possessione, conquistando il suo paese.

32 Sihon adunque uscì, con tutta la sua gente, in battaglia contro a noi, in Iaas.

33 E il Signore Iddio nostro lo mise in nostro potere, e noi percotemmo lui, e i suoi figliuoli, e tutta la sua gente.

34 E in quel tempo noi prendemmo tutte le sue città, e distruggemmo alla maniera dell’interdetto, in tutte le città, gli uomini, le donne, e i piccoli fanciulli; noi non vi lasciammo alcuno in vita.

35 Sol predammo per noi il bestiame, e le spoglie delle città che avevamo prese.

36 Da Aroer, che è in su la riva del torrente di Arnon, e la città che è nel torrente, fino a Galaad, e’ non vi fu città alcuna così forte, che noi non l’occupassimo; il Signore Iddio nostro le mise tutte in nostro potere.

37 Sol tu non ti appressasti al paese de’ figliuoli di Ammon; cioè a parte alcuna delle contrade che son lungo il torrente di Iabboc, nè alle città del monte, nè ad alcuno di quei luoghi che il Signore Iddio nostro avea vietati

2 kunnes Herra sanoi minulle:

3 'Te olette jo kyllin kauan kierrelleet näillä vuorilla. Kääntykää nyt pohjoiseen.

4 Sano kansalle: Te kuljette pian sen alueen halki, joka kuuluu Esaun jälkeläisille, teidän Seirissä asuvalle sukulaiskansallenne. Vaikka he pelkäävätkin teitä, älkää tehkö mitään ajattelematonta

5 älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan edes kämmenenleveyttä, sillä Seirin vuoriston minä olen antanut Edomin, Esaun suvun, omaisuudeksi.

6 Kun tarvitsette ruokaa, ostakaa se heiltä, ja maksakaa heille myös juomavedestä.

7 Onhan Herra, teidän Jumalanne, siunannut teitä kaikissa toimissanne. Hän on huolehtinut teistä vaeltaessanne tämän suuren autiomaan halki. Nämä neljäkymmentä vuotta Herra, teidän Jumalanne, on ollut teidän kanssanne, eikä teiltä ole puuttunut mitään.'

10 Aikaisemmin siellä asuivat emiläiset, mahtava ja lukuisa kansa. He olivat yhtä kookkaita kuin anakilaiset,

11 ja näiden tavoin heidätkin luetaan refalaisiin, vaikka moabilaiset kutsuvat heitä emiläisiksi.

12 Seirissä taas olivat muinoin asuneet horilaiset, mutta Esaun jälkeläiset riistivät heiltä heidän maansa, hävittivät heidät tieltään ja asettuivat heidän alueilleen, kuten israelilaisetkin tekivät omassa maassaan, jonka Herra heille antoi.

14 Vaelluksemme Kades-Barneasta Seredin jokiuoman ylitykseen saakka kesti kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Sinä aikana kuolivat Egyptistä lähteneen sukupolven kaikki asekuntoiset miehet, kuten Herra oli vannonut.

15 Herra kääntyi heitä vastaan ja hävitti heidät leiristä viimeistä miestä myöten.

17 Herra sanoi minulle:

18 'Kun nyt kuljette Arin kautta, moabilaisten maan halki,

19 te tulette lähelle ammonilaisten rajoja. Älkää kohdelko ammonilaisia vihollisinanne älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan palaakaan, sillä sen maan olen antanut Lootin jälkeläisten omaisuudeksi.' --

20 Tämäkin alue luetaan refalaisten maahan kuuluvaksi, koska siellä muinoin asui refalaisia, joita ammonilaiset sanoivat samsumilaisiksi.

21 Nämä olivat mahtava ja lukuisa kansa, ja he olivat yhtä kookkaita kuin anakilaiset, mutta Herra hävitti heidät ammonilaisten tieltä. Ammonilaiset ottivat haltuunsa heidän maansa ja asettuivat sinne asumaan.

22 Samalla tavoin Herra oli auttanut Seirissä asuvia Esaun jälkeläisiä, joiden tieltä hän hävitti horilaiset. Näin Esaun jälkeläiset olivat saaneet haltuunsa heidän maansa ja asettuneet sinne. Siellä he asuvat edelleenkin.

23 Avvilaiset asuivat maaseudun kylissä Gazaan saakka, mutta Kaftorista lähtenyt kansa hävitti heidät ja asettui asumaan heidän alueilleen.

25 Tästä päivästä alkaen minä levitän pelkoa ja kauhua kaikkialle kansojen keskuuteen, niin että ne pelkäävät ja vapisevat, kun vain kuulevatkin teistä.'

27 Tahtoisimme kulkea sinun maasi halki. Kulkisimme vain tietä pitkin poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.

28 Salli meidän ostaa ruokaa ja juomavettä. Me tahdomme vain marssia sinun maasi kautta,

29 kuten saimme Seirissä asuvien Esaun jälkeläisten ja Arissa asuvien moabilaisten luvalla kulkea heidän maidensa halki. Näin me pääsemme Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, meidän Jumalamme, meille antaa.'

31 Herra sanoi minulle: 'Minä annan Sihonin ja hänen maansa pian teidän käsiinne. Lähtekää siis valloittamaan hänen maataan ja ottakaa se omaksenne!'

32 Sihon tuli sotajoukkoineen Jahasiin taistelemaan meitä vastaan.

33 Mutta Herra, meidän Jumalamme, antoi hänet meidän käsiimme, ja me kukistimme hänet, hänen poikansa ja koko hänen sotajoukkonsa.

35 Vain karjan ja valloitetuista kaupungeista kootun ryöstösaaliin me otimme itsellemme.

36 Alkaen Aroerista, joka on Arnonin jokilaakson partaalla, ja itse laaksossa olevasta kaupungista aina Gileadiin saakka ei ollut yhtään linnoitettua kaupunkia, jonka muurit olisivat olleet meille liian korkeat. Herra, meidän Jumalamme, antoi kaikki nuo kaupungit meidän haltuumme.

37 Vain ammonilaisten alueista, sekä Jabbokin jokilaakson varsilta että vuoristokaupungeista, te pysyitte loitolla noudattaen siten Herran, meidän Jumalamme, käskyä.