1 Il carico di Ninive; il libro della visione di Nahum Elcoseo

2 IL Signore è un Dio geloso, e vendicatore; il Signore è vendicatore, e che sa adirarsi; il Signore è vendicatore a’ suoi avversari, e serba l’ira a’ suoi nemici.

3 Il Signore è lento all’ira, e grande in forza, e non tiene punto il colpevole per innocente; il camminar del Signore è con turbo, e con tempesta; e le nuvole sono la polvere de’ suoi piedi.

4 Egli sgrida il mare, e lo fa seccare; ed asciuga tutti i fiumi; Basan, e Carmel ne languiscono; ne languisce parimente il fior del Libano.

5 Egli fa tremare i monti, e struggere i colli; e la terra, e il mondo, e tutti i suoi abitanti son divampati dalla sua presenza.

6 Chi durerà davanti alla sua indegnazione? e chi starà fermo nell’ardor della sua ira? il suo cruccio si spande come fuoco, ed egli fa scoscendere le rocce.

7 Il Signore è buono; egli è per fortezza in tempo di distretta; ed egli conosce quelli che sperano in lui.

8 Ma egli farà una final distruzione del luogo di quella, con inondazione che non potrà esser sostenuta; e tenebre perseguiranno i suoi nemici

9 Che delibererete voi contro al Signore? egli farà una final distruzione; la distretta non sorgerà a due riprese.

10 Perciocchè, mentre saranno intralciati come spine, e gli ubbriachi s’inebbrieranno, saranno consumati come una stipa di stoppia secca.

11 Di te è uscito uno che ha divisato del male contro al Signore, un consigliere scellerato.

12 Così ha detto il Signore: Quando saran pervenuti al colmo, come già saran grandi, così saranno segati, e trapasseranno. Or io ti ho afflitta, ma non ti affliggerò più.

13 Anzi ora spezzerò il suo giogo d’addosso a te, e romperò i tuoi legami.

14 Ma contro a te il Signore ha ordinato che non vi sia più posterità del tuo nome; io sterminerò della casa de’ tuoi dii le sculture, e le statue di getto; io farò di quella il tuo sepolcro, perciocchè tu sei degno di spezzo.

15 Ecco sopra i monti i piedi del messo delle buone novelle, di colui che annunzia la pace; celebra pure, o Giudea, le tue feste; adempi i tuoi voti; perciocchè gli scellerati non passeranno più per te; tutti son distrutti

1 Ennussana Ninivestä. Elkosilaisen Nahumin näyn kirja.

2 Herra puolustaa omiaan, hän on Jumala, joka kostaa vihollisilleen. Herra kostaa, hän on täynnä vihaa, Herra kostaa vastustajilleen. Vihollisiaan hän ei lakkaa vihaamasta.

3 Herra on kärsivällinen, mutta hänen voimansa on suuri, ei hän jätä rankaisematta. Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee hänen tiensä, pilvet ovat hänen askeltensa pöly.

4 Herra ärjäisee merelle ja kuivattaa sen, hän antaa kaikkien virtojen ehtyä. Basan ja Karmel kuihtuvat, Libanonin kukoistus lakastuu.

5 Vuoret järkkyvät hänen edessään, kukkulat hajoavat. Herra hävittää maan, koko maanpiirin, ja kaikki sen asukkaat.

6 Kuka kestää hänen raivoaan, kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua? Hänen suuttumuksensa purkautuu kuin tuli, ja kalliot halkeavat hänen voimastaan.

7 Hyvä on Herra, turvapaikka hädän päivänä, hän tuntee ne, jotka luottavat häneen.

8 Kuin vyöryvä tulva hän tekee lopun vastustajistaan ja ajaa vihollisensa pimeyteen.

9 Ettekö te luota Herraan? Hän hävittää viholliset, toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus.

10 Tuli syö viholliset kuin orjantappuratiheikön, kuin kasan piikkipensaita. He palavat tuhkaksi kuin kuivat oljet.

11 Sinusta, Ninive, lähti mies, joka hautoi mielessään pahaa, punoi juonia Herraa vastaan.

12 Näin sanoo Herra: -- He ovat vahvoja ja heitä on paljon, mutta heidät lyödään maahan eikä heitä enää ole. Minä olen kurittanut sinua, Juuda, mutta en kurita enää.

13 Nyt minä murran ikeen niskastasi ja särjen kahleesi.

14 -- Näin on Herra päättänyt sinusta, Ninive: Et saa nimellesi enää jälkeläisiä. Temppelistäsi minä hävitän jumalien patsaat ja kuvat. Sinun hautasi on jo kaivettu, et ole enää mitään.

15 (H2:1)Katso, vuorilta lähestyvät ilosanoman tuojan askelet! Hän kuuluttaa: rauha on tullut. Vietä riemujuhliasi, Juuda, täytä kaikki lupauksesi. Ei koskaan enää käy sinun kimppuusi onnettomuuden tuoja. Hänet on lyöty ja tuhottu.